Mulla triggeröi myös vanhat ihmissuhteet! Tänä kesänä peruin vanhan ystävän näkemisen, koska edellisestä kerrasta on niin pitkä aika ja tiedän kehoni muuttuneen tällä välillä paljon. En ollut valmis ottamaan sitä ahdistusta ja pakkoajatusta laihduttamisen tarpeesta vastaan.
Entä kun pukeutuminen on ahdistavaa, ei enää osaa, yrittää peitellä kehoa, mutta vaatteet ei tunnu omilta. Miten uskaltaa olla vaatteissa joista tykkää, mutta joissa tosi ruma ja epäsuhtainen keho näkyy?
Tää on hyvä kysymys, jota me esimerkiksi mun valmennettavien kanssa taklataan usein kehonkuvatyöskentelyllä ja muun muassa sisäistetyn painostigman työstämisellä 🩷 Koska niin hassulta kuin se tuntuukin, niin kaiken kokoisilla ihmisillä voi olla uskomuksia siitä, että ei voi pukeutua jonkinlaisiin vaatteisiin kehon koon ja ulkonäön vuoksi. Toisaalta myös ihan kaiken kokoiset ihmiset voivat pukeutua myös itseään ilmaisten ilman, että kehon koko on sen tiellä 🫶 Minkäänlainen keho ei takaa sitä, että omassa kehossa on hyvä olla. Olen myös itse tuskastellut kehoni ja pukeutumiseni kanssa paljon paljon pienemmässä koossa, kuin tällä hetkellä 🥰
Purkautui aika iso tunne itsellä tätä videota katsellessa. Tajusin, että omassa kehossa on ollut niin paha olla, kun sille on tehty vääryyttä mm. häpäisemällä, arvostelemalla ja muilla rajoja rikkovalla toiminnalla. Ne kaikki tapahtumat on kääntynyt vihaksi ja vastenmielisyydeksi omaa kehoa kohtaan, etenkin omaa naiseutta. Se on pitänyt hiota pois. Äärimmäisen vaikeaa on ollut suhtautua myötätuntoisesti omaan kehoon, mutta uskon että pienin askelin siihen voin oppia. Kiitos kun teet näitä❤
Kiitos kommentista, oon tosi pahoillani että oot joutunut kohtaamaan tällaisia asioita ❤️🩹 Ja ihan totta, niin vaikealta kuin se tuntuukin niin nämä ovat asioita, joista voi myös poisoppia 🙏
Syömishäiriöisten itsepetos/kehonkuva on aivan omaa luokkaansa anoreksian huippu- ja käännekohdissa. Olen seurannut 40 vuotta lapsuudenystäväni kamppailua syömishäiriön kanssa. Olemme suurinpiirtein samanpituisia ja hänen ollessa ns terveen kokoinen teimme vaatevaihtareita varsinkin nuorempana. Olen itse melko hoikka, mutta olen aina ollut hyvin liikunnallinen ja lihaksikas, ja minulla on hyvin pitkät jalat verrattuna torsoon. Painan paljon enemmän kuin miltä näytän. Ystäväni tuijottaa aina puntaria omalla kohdallaan. Kerran hän sanoi minulle saunassa parikymppisenä, että olen liian laiha. Painoin tuolloin 56 kg (olen 163 cm pitkä). Kieltämättä olin tosi hoikka tuolloin, mutta olin alemmalla keskivaiheilla bmi, terve, energinen, aktiivinen ja söin ihan reilusti kaikkea. Hänen mielestään hän on normaalivartaloinen vasta kun hän painaa 47-48 kiloa....jos menee alle 45 kg niin ansaitsee suklaapalan kahvin lisäksi 🤨 Jos hän painaisi 56 kg mitä minä laihimmillani hän kokisi itsensä aivan hirveän jäätäväksi läskiksi. Kertokaa mulle mistä tää johtuu? Ihan totta puhuen en ymmärrä kehonkuvan merkitystä, itse koen että ihan sama miltä ihminen näyttää, mukaanlukien itseni, pitäis saada arvostus toisilta ihan koska on hyvä tyyppi ja arvostettava sellaisenaan kun on?
Kilpirauhasen vajaatoiminta ja korkealle noussut kortisoli on koetellut mun kehosuhdetta viime elokuusta lähtien tosi paljon ja just tota kokemusta siitä miltä mun kehon kuuluisi näyttää. En oo vieläkään täysin hyväksynyt mun nykyistä ulkomuotoa, mutta viimeaikoina enemmän huoli ollut terveydestä kuin niinkään siitä miltä tää keho nyt näyttää. Ja eniten sitä kuitenkin ikävöi niitä kaikkia muita asioita mitkä on tän itselle kriisiltä tuntuvan tilanteen myötä kadottanut. Juurikin ne kaikki muut arvot, jotka ainakin pitäisi olla siellä asteikolla korkeimmalla. Odottelen seuraavaa kontrollia ja lääkärikäyntiä, josko täältä vielä pääsisi joskus takaisin siihen elämään, joka tuntui elämältä eikä pelkältä selviytymiseltä kriisin keskellä❤🩹
"Laihduttaminen ei tee sinusta terveempää." Jos on reilusti ylipainoinen, se on totta, että laihduttaminen parantaa terveydentilaa. Ylimääräinen rasva tuottaa kehoon matala-asteista tulehdusta, joten kyse ei ole ainoastaan ulkonäöstä. Pitkään jatkuneen ylipainon myötä verenpaine ja muut veriarvot menevät huonoon suuntaan. (Ei ehkä kaikilla heti), mutta ilmiö on kyllä aika selvä, että ei kannata vääristellä todistettavia, mitattavissa olevia tosiasioita.
Hei! Tässä päästään tietenkin heti ensimmäisenä sen paradoksin äärelle, että laihduttaminen ei johda yleensä pitkässä juoksussa pienempään kehon painoon. Meidän jokaisen keho on myös yksilöllinen ja elämäntavoilla itsessään näyttää myös tutkimustiedon valossa olevan suurempi vaikutus terveyteen kuin kehon koolla 😌
Hei, kaikki eivät välttämättä pysty laihtumaan, sillä on olemassa hormonihäiriö pcos, jonka yhtenä oireista on nostaa painoa ja sen lisäksi on olemassa syömishäiriöitä, jotka taas ovat enemmän mielenterveyteen liittyviä. Siksi olisi tärkeää, että kaikki ymmärtäisivät paremmin etteivät kaikki ole omasta syystään lihavia, eikä joidenkin ole syytä terveellisyyteen vedoten alituisesti ja omahyväisesti omasta hoikkuudestaan johtuen itseään parempana ihmisenä pitävänä, paasata lihaville, kuinka tärkeää on noudattaa terveellisiä elämäntapoja, tietämättä mitä sen lihavuuden taustalla edes mahtaisi mahdollisesti olla. Terveysongelmat ovat yleisesti tiedossa oleva tosiasia, jota videossa ei mielestäni yritetty vääristellä. On totta että keskivartalolihavuus voi aiheuttaa terveysongelmia metabolisen oireyhtymän myötä ja on geneettisesti harvinaista, mutta kuitenkin mahdollista joillekin, ettei se aiheuta. Kannattaa myös muistaa, että huonoja veriarvoja, korkeaa verenpainetta, ja infarkteja ja verisuonten rasvoittumisesta johtuvaa dementiaa sekä TIA-kohtauksia on myös hoikilla ja normaalipainoisilla ihmisillä. Lihava voi joskus syödä kuitenkin terveellisemmin kuin hoikka ja liikkua enemmän. Eivät lihavat ole ainoa riski yhteiskunnan verorahoille.
On myös olemassa alkoholisteja, jotka joutuvat alkoholin aiheuttaman dementian takia vanhainkotiin aikaisin kuluttamaan yhteiskunnan varoja. Erilaisia yhteiskunnan varojen kuluttamiseen johtavia sairauksia on muillakin kuin lihavilla. Esim. tupakan täysin vapaa myynti kaupoissa on suuri terveysriski verisuonisairauksien syntymiseen myös hoikille. Sekin että kaupoissa ei myydä terveellisempiä versioita monista herkuista, joita kuitenkin olisi mahdollista valmistaa, on terveysriski sekä hoikille että lihaville, koska se asettaa ihmiset liian suuren houkutuksen eteen, jota monen on vaikea vastustaa, sillä aivot ovat yhä niin alkukantaiset, että ihminen himoitsee rasvaa, sokeria ja suolaa ja niiden syömisestä erittyy paljon mielihyvähormonia ja aivoihin tulee tunne, että tätä ainetta pitää saada lisää, koska nämä aineet saivat ihmisen paremmin selviämään hengissä armottomissa olosuhteissa historian aikana. Sitä voi pohtia, onko sellainen kaupankäynti ja tuotteiden pitäminen esillä reilua varsinkaan niille, joilla on jokin syömishäiriö.
Mä oon kärsinyt lapsena ja teininä vuorotellen ahmimisesta ja anoreksiasta😔 Relapsioireita kummastakin tuli 21 vuotiaana vuoron perään monen hyvän vuoden jälkeen ja sitten tajusin sairastavani bipolaarihäiriötä ja nyt kun syömishäiriö ja kehonkuvan häiriö on takana päin, sitä bipoa vihdoin tutkitaan ja diagnoosi tulee kait pian🙏 Mielialan ääripäät selkeästi mulla sekoitti syömisen ja kehonkuvan, nyt on lääkitys ja enemmän itsetuntoa, rennompi suhde kehoon ja ruokaan (vaikka mallintöihin ja viihdealalle tähtäänkin ja oon kunnianhimoinen) joten pahimmat karikot takana ja täten tiedän parantuneeni syömishäiriöstä kun kehon koko ja syöminen ei enää määritä mun arvoa ihmisenä saatikka kunnollisuutta ja viehättävyyttä❤️
Tunnistan kyl itessäni tosi paljon just tota ehdollista kehon ja kasvojen hyväksymistä. En käytä mitään filttereitä, jotka muokkais kasvojen tai kehon muotoa tai kokoa, mutta pelkästään just tietyillä valaistuksilla, poseerauksilla ja kuvakulmilla saa aikaan sellasta kuvaa, jossa itsensä näkee kauniina tai vähemmän "rumana". Ja edelleen se välillä yllättää miten radikaalin eron saa aikaan pelkästään noilla asioil saati sit, jos alkais vielä muokkaamaan jollain filtterillä. Moni myös saattaa ihmetellä, et miten postaan niin paljon kuvia itestäni, vaikka oon somen ulkopuolella tosi epävarma itestäni ja suhde omaan kehoon on huono, mut se johtuu just siitä, et niissä kuvissa en koe näyttäväni siltä miltä kokonaisuudessani oikeesti näytän. Ristiriitaista on se, että silti koen, että mä olen tai mun kuuluisi olla se mitä oon niissä kuvissa enkä niiden ulkopuolella edes usein enää tunne olevani oma itseni vaan vähän niin kuin, joku väärennetty maalaus, jota pitää piilottaa ja feikata näyttämään alkuperäiseltä. Vaikka siis eihän se tietenkään oikeasti noin mene. Ennemmin se kuva on se väärennös tietenkin tai ainakin vain yksi hyvin kapea osa siitä miltä näyttää oikeasti. Kauhia, ku selitin nyt paljon, mutta herätti niin paljon ajatuksia taas, todella mielenkiintoinen aihe😂❤
Sehän on vaan mauste/aromi suklaassa. Alitajuisesti mainokset voi hypnotisoida että siinä on terveellisiä ainesosia. Jogurtistakin saa epäterveellisen lisäämällä sokeria ja glukoosisiirappia. Eihän maitosuklaakaan oo nykysin maitosuklaata kokonaisuudessaan, vaan 50% vanilliinisokeria, tomusokeria ja murto-osa maitoa, pieni osa on suklaata ja vehnää yms. Joillakin on karkkipäiviä. Ite nautin vähintään kerran viikossa kahvin voicroissantilla. Jos en nauttisi, masentuisin ja alkaisin ahmimaan... Vähän sama kun kysyisit hartaalta uskonnolliselta ihmiseltä onko tämän syöminen syntiä ja tekeekö se sinusta saastaisen... Jokaisen oma asia mitä ottaa ja toisekseen tuo tuomitseminen ruokkii itsessään sitä syömishäiriökäyttäytymistä.
Eli niinku wookeli kirjottaa kaloreita kolestrolia ei kannata seurata Se tosiasia ei käynyt ilmi että nälän tunne ilmoittaa että nyt puuttuu VITAMIINEJA JA KIVENNÄISIÄ ropasta Nyt kaikki kevyttuotteet ja jalosteet pois ruokavaliosta tilalle rasvaisimmat tuotteet....nyt ei nälkä yllätä ja laihtuminen alkoi sillä hetkellä ja on helppoa sekä pysyvää....höpä ruuat kuikalle...no ei nekään niitä syö
Kiitos superhyvästä videosta. Itse lopetin keväällä juurikin saman lääkkeen. Farmaseuttina on enemmän tietoa lääkkeiden vaikutuksista ja tiesin noista lopetusoireista. Siks ajoin annostusta pikkuhiljaa alas. Eli alkuun pudotin puolikkaan tabletin yhdeltä päivältä. Sit seuraavalla viikolla taas yhden puolikkaan toiseltakin päivältä jne. Tähän koko lopetusjaksoon meni 3-4kk mut se meni aika pehmeästi ja ei tullut tarvetta aloittaa lääkitystä takaisin. Rohkaisen kaikkia juttelemaan hoitavan lääkärin tai vaikka farmaseutin kanssa näistä lääkelopetuksista niin ei tuu turhaan kurjaa oloa. Jokainen on yksilö ja reagoi annosnostoihin ja laskuihin eri tavalla. Kiitos Mari tän aiheen nostamisesta esille 🙏
Hyvä video! Itse aloitin sertraliinin keväällä ja helpotus on ollut valtava kun mieli ei olekaan jatkuvassa kriisissä ja hädässä, vaan olo on rauhallinen
Ite vedin 5 vuotta yhteensä ssri-kamaa. Kyllähän ne auttoi, mut en enää kyl ottaisi, koska sit sitä menee vähän robottina, kun tunteet on tulpattuna. Täl hetkellä on haastava tilanne ja varmaan jonkun mielestä mun pitäis niitä syödä, mut mieluummin teen tarvittavia muutoksia elämään. Tän hetken haasteet oikeastaan tulee niistä muutoksista, jotka oon hyvinvoinnin eteen tekemässä.
Okei 🙏 Mun kohdalla tunteiden turtumista ei ainakaan tällä valmisteella ja annoksella, ihan tuota herkkyyden äärirajaa lukuunottamatta ilmennyt 😊 Ja omalta osaltani juurikin tuo syihin pureutuminen ja muutosten tekeminen ei olisi onnistunut ilman lääkkeiden tuomaa oireiden helpottamista. Mutta jokaisen tilanne on yksilöllinen ja tärkeintä on, että löytyy sopiva apu omaan tilanteeseen 🩷
@@kehossa Kiitos vastauksesta. Yksilöllisiä nämä ovat ja myös elämänvaiheet on uniikkeja. Varmaan mullakin nuorempana syödyt lääkkeet oli hyvä juttu, että sain opiskeltua jne, vaikka olisin oikeasti tarvinnut toisenlaista tukea. Jälkikäteen ajateltuna mun kohdalla adhd:ta hoidettiin masennuksena. Näin nelikymppisenä itsetuntemus on parantunut, vaikka edelleen saattaa yllättyä oman mielen toiminnasta. Sen kanssa on kuitenkin oppinut tosi paljon pärjäämään. Vaikka just nyt haastava tilanne.
Toisinaan se ei ole valinta. Joskus se on kehon tyyppi, lääkkeiden ja perintötekijöiden vaikutus metaboliaan. Stressi vaikuttaa adrenaliinin ylilyöntiä ja tuottaa greliiniä (nälkähormonia). Unen puute, kitsastelu,... alkoholiin riippumaton rasvamaksa.
Joo, itse olen sitä mieltä, ettei kukaan oikeasti valitse olla lihava ja siksi sen ajatteleminen ”omana valintana” on tosi haitallista. Kaikista ihmisistä ei tule lihavia, vaikka mitä tapahtuisi, eikä se tee heistä sen parempia ihmisiä kuin kukaan, joka on lihava 🤷♀️ Ja juuri siksi tällä videolla myös halusin nostaa erilaisia tekijöitä, jotka tosiaan eivät ole omasta valinnasta kiinni, koska yleisessä keskustelussa lihavuutta pidetään usein virheellisesti vain omien valintojen tuotoksena, mitä se ei ole 🙏
@@kehossa sit kaiken lisäksi sen yleistys että höpö höpö, lääkkeet ei tee lihavaksi. Haima voi hajota lääkkeiden seurauksena, ja silloin viimeistään alkaa sokereiden/hiilareiden laskenta, kun haima ei tuota entsyymiä ja elimistöllä menee viikkoja sokereiden pilkkomiseen. Kaloreiden laskentateoriaan uskon, koska se määrittää kulutuksen. Veriryhmä vaikuttaa kanssa. Joskus syyt on hormonaaliset. Mitä näitä nyt on.
Todella hyviä samaistuttavia ajatuksia taas! Tunnistan laihtumistoiveen itsessäni. Vaikken laihdutakaan enää, niin se toive tosiaan yhä estää muuttamasta turvalliseksi koettuja ja haitallisia tapoja ja tekemästä asioita, jotka tietäisin edistävän terveyttä.
Samaistuin kyllä niin tohon mitä puhuit alussa. Nyt kesällä pukeutuminen on tuntunut rakettitieteeltä. Tuntuu, ettei oma keho näytä missään kesävaatteissa kivalta, mutta ei myöskään haluis läkähdyttää itteään niillä peittävillä vaatteilla. Todellakin tulee itelläkin esittämään pienempää kuin oikeasti on ja piiloteltua ne osat mistä en pidä. Mut todella vaikea ajatus, että sen lopettaisi ja antaisi kehon näkyä sellaisenaan. Oon monesti meinannut lähteä, vaikka shortseilla ja topilla ulos, mut itkun kautta päätynyt sit kuitenkin vaihtamaan ne legginsit ja oversize T-paidan 😩 Todella hyvä video aiheesta💕
Oi, ymmärrän hyvin 🙏 Yksi, mikä itsellä on auttanut on etsiä omaa kehoani vastaavia kehovertaisia esim Instagramista, koska muiden kehoja kohtaan tuntuu usein helpommalta olla armollisempi ja ystävällisempi 🤭 Sieltä voi sitten pikkuhiljaa saada ideoita siitä, millaisia vaatteita sitä voisi itsekin joskus pitää 🤗
Tää lihaskuntoasia oli hyvä huomio ja niin totta. Ei voi pelkästä painosta päätellä yhtään mitään. Mulla itsellä syömishäiriön takia lihaksisto olematon ja kärsin just sen takia nivelkivuista ja muistakin vaivoista. Oon normaalipainonen, mutta väitän, et voisin 10 kertaa paremmin fyysisest, jos se mun paino sisältäisi enemmän lihasmassaa. Tuntuu hirveeltä, et, joku jolla on, vaikka sama tilanne muuten, mutta olisi ylipainon puolella, kehotettaisi vaan laihduttamaan. Vaikka se lihaskunnon korjaaminen olis ensisijaisen tärkeetä ja laihtuminen vaan pahentaisi tilannetta 😣
Sokeri ei ehkä ole yhtä addiktoivaa, kuin huumeet, mutta kun myöhään illalla menet keittiöön etsimään jotain pikkunälkääsi ja näet sen yksinäisen suklaalevyn odottamassa, niin mieliteko voi olla verrattavissa johonkin vahvempaankin aineeseen :D
Kuten videolla totesin, toiminnallisetkin riippuvuudet (asiaan kuin asiaan) voivat olla vaikeita 🙏 Ja tuohon illalla esiintyvään makeanhimoon liittyy usein juurikin nälkävelkaa (joka vaatinee oman videonsa) ja mahdollisesti rajoittavaa suhdetta tiettyihin ruoka-aineisiin 😊
Mulla tuli koronasta toi sama "huonovointisuuskohtaus", mut nyt se on onneks mennyt jo ohi. Samaistun kans tohon, et ruoan valitseminen on super vaikeeta sillon, ku koittaa rajottaa. Tuntuu, et sen ruoan pitää antaa 100% mielekäs kokemus, et se on syömisen arvosta ja nälkäsenä, ku tekee mieli montaa eri ruokaa nii joskus ihan kattellu netistä kahen ruoan kuvia ja tuntikaupalla mittaillu, et kumpi nyt tuntuis paremmalta valinnalta. Onneks toi oire on poistunu syömisen lisäämisen myötä. Ja mun pahin ja oire onkin enää liiallinen pitkäkestoinen liikkuminen ja aina päässä on se ajatus, et joku päivä mä viel oon yhtä laiha, ku ennen...
Kiitos kommentista ❤️🙏 Ja ihana kuulla, että sulla on mennyt huonovointisuus myös ohi, täällä vielä odotellaan 🌚 Ja itse tunnistan, että tämä vaikeus valita on liittynyt juuri rajoittamiseen, ja nyt roikkuu mukana oireilun ilmaantuessa, vaikkei tietoista rajoittamista mukana olekaan 🙃 Mutta näinhän se menee, että koko ajan oppii lisää paitsi itsestään, myös omasta sairaudestaan, ja mahdollisesti kampittamaan niitä viimeisiäkin oireita ja syitä sille 🤗
