Upeat Aulikki Oksasen sanat - Cydenius kuulemma pyysi kirjoittamaan sellaset sanat, jota kuvatkaan eivät pysty kertomaan. Onnistuneesti Aulikki homman hoiti.
Tietyn ikäpolven tietylle ihmistyypille tämä elokuva on Jumalasta seuraava , nykyisenä maallistuneena aikana jopa toisinpäin . Erinomaista näyttelijätyötä , nokkelaa sanailua , sujuvaa tarinankuljetusta , kiinnostavaa ajankuvaa menneestä Suomesta sekä taiten valittu musiikkitausta muodostavat cocktailin , joka on helppo kumaista kurkusta alas ja päälle tietenkin lasi Calvadosta . Pirkko Hämäläisen näkeminen saa aina vain sydämen muljahtelemaan oudosti ja Peltsiä katsoessa ymmärtää , miksi naiset rakastuvat renttuihin - tai ainakin näin väitetään . Nykyisen elokuvanteon tärkein instrumentti tuntuu olevan taskulaskin , jos joku nyt semmoista kapinetta enää muistaa . Arvottomat tehtiin tekemisen ilosta ja sanomisen pakosta ja iloittiin , jos jotain sattui jäämään viivan allekin . Minusta se oli hyvä ratkaisu .
Tästä teoksesta olen pitänyt, siinä kuitenkin kuvataan ihmiselämän kirjoa ja vain ne joille Jumala on antanyt ymmärrystä, pystyvät tämän sisäistämään. Ehkä on niin, että kun rakastuu ihan taivaita ja maata syleilevällä tavalla imien on yhtä taivaan ja maan ja tähtitarhojen kanssa. Elokuva johon tämä teos liittyy ei ole mikään mestari teos, mutta tämä musiikki teos antaa sille ihan uuden ulottuvuuden.
Hän taas tanssii tahtiin valssin, Lehmus tuulessa huokailee. Vanhan talon puuseinää Aurinko salaa suutelee. Refrain: Hän on täällä taas - kuinka sua kaipasin. Täällä taas - talven yli odotin. Ja täällä taas - neiti Kevät on tullut kaupunkiin. Murtuu huulet kylmän talven, Kaiken alkaa hän uudelleen. Jostain kuulen tutun laulun, Hänen tiedän taas palanneen. Refrain Lapset laulaa suvivirren. Kuin vanhus maa huokaisee. Ensimmäisen leskenlehden Hauraat silmät hän aukaisee. Hän on täällä taas - kuinka sua kaipasin. Täällä taas - talven yli odotin. Ja täällä taas - neiti Kevät on tullut takaisin
