Tervehdyksiä Niinkuin Ilkka Vakkuri Aloittaa Videonsa, Ilkka On Tai on Ollut Israelin Ystävien Toiminnanjohtaja, En Tiedä Onko Jo Eläkkeellä Mutta Päivittäin Useita Videoita Hän Tekee. Olen Tavannut Ilkan Joskus 2000-luvun Alussa Ja Ostin Häneltä Kovakantisen Kirjan Jossa Oli Kaikki Jumalan Antamat Lupaukset Juutalaiselle Kansalle👍🤩😃. Ole veli Sami Perhekuntinesi Siunattu Jeesuksen Nimessä

Kiitos Mervi ja ole siunattu Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeen. Haluan vastata viestiisi, koska saatoit ehkä tulkita sanomaani jollain tapaa jyrkästi, kun ajattelet(?) että olisin kateellinen tai vihainen, kun niitä kehotat minun olemaan tuntematta. Tässä ajatuksia viestiisi liittyen sekä hartaudessa mainitsemastani kielillä puhumisesta, jotta ymmärrät täsmällisemmin mitä tarkoitin. Ehkä tästä on sitten hyötyä muillekin, jotka näiden asioiden parissa ovat. Kielillä puhumista sekä muita armolahjoja tutkiessani olen lueskellut mm. Arkkimandriitta Zachariuksen hyvin viisaita tuotoksia, kuten The Hidden Man of The Heart. Tässä vastauksessani lainaan suoraan Hänen ajatuksia. Apostolien teoissa se kielillä puhuminen toden totta lukeekin ja kun tutustumme Apostolien tekojen kontekstiin, aikaan sekä siihen, että mikä on kielillä puhumisen tarkoitus, huomaamme, että kymmenen päivää Herran taivaaseenastumisen jälkeen Pyhän Hengen lahjat ilmenivät helluntaina merkkinä Jumalan ja ihmisen välillä tapahtuneesta sovinnosta. Yksi näistä lahjoista, kielillä puhuminen, oli erilainen. Lahja on vaikea ymmärtää, osittain siksi, että se oli jo lähes kadonnut pyhän apostoli Paavalin elämän loppuun mennessä. Lisäksi on selvää Paavalin myöhemmistä kirjeistä, joissa hän asettaa sen viimeiseksi Pyhän Hengen lahjojen listalla, että sen merkitys oli vähentynyt. Miten meidän tulisi ymmärtää tämä? Tiedämme, että kielillä puhumisen lahja (glossolalia) annettiin syntymässä olevalle kirkolle erityistä tarkoitusta varten. Vanha Israel oli tottunut palvomaan ja rukoilemaan pääasiassa ulkoisella tavalla, ja kun Henki tuli helluntaipäivänä, Hän halusi tämän muuttuvan. Hänen tarkoituksensa oli siis opettaa ihmisiä rukoilemaan hengessä, ''vaan olkoon se katoamaton, salassa oleva sydämen ihminen, hengeltään lempeä ja hiljainen. Tämä on Jumalan silmissä kallisarvoista.” (1. Piet. 3:4). Mutta helluntaipäivänä näemme, että ihmiset alkoivat puhua vierailla kielillä Jumalan suurista teoista; lahja levisi pian laajalle, koska Jumala halusi sanojensa menevän 'maailman ääriin asti' (Room. 10:18) ja uuden uskon tuovan pelastuksen kaikille kansoille. Monia rohkaistiin puhumaan myös vierailla kielillä, ja Jumalan Henki mukautui sen mukaisesti. Tässä kontekstissa tarkoitan nyt täsmällisesti ihan oikeaa ihmisen puhumaa kieltä ja kieliä, kuten Raamatussa lukee: 'He olivat hämmästyksissään ja sanoivat ihmetellen: ”Eivätkö nuo kaikki, jotka puhuvat, ole galilealaisia? Kuinka me sitten kuulemme kukin omaa kieltämme, sen maan kieltä, jossa olemme syntyneet? Me parthialaiset, meedialaiset ja eelamilaiset ja me, jotka asumme Mesopotamiassa, Juudeassa, Kappadokiassa, Pontoksessa ja Aasiassa , Frygiassa, Pamfyliassa, Egyptissä ja Kyrenen puoleisen Libyan alueella, me täällä oleskelevat roomalaiset, juutalaiset ja käännynnäiset, kreetalaiset ja arabialaiset - me kaikki kuulemme heidän puhuvan omalla kielellämme Jumalan suurista teoista.” ' Apostolien teot 2:7-11 Kyseessä siis oli ennen kaikkea evankeliumin leviämiseen liittynyt armolahja, joka antoi ihmisille ymmärryksen puhua vierasta oikeaa kieltä. Ne, jotka rukoilivat kielillä, olivat onnellisia, ollen varmoja yhdestä asiasta: Jumala oli 'murtautunut' heihin ja työskenteli heidän sisällään. Kuitenkin tämä lahja alkoi hitaasti kadota, sillä se ei olisi enää hyödyllinen tai avuksi Ruumiin rakentamisessa. Usein tapahtui, että ylistyksiä ja sanoja lausuttiin, joita Ruumis itse ei voinut ymmärtää, ja tämä vaati Pyhän Hengen innoittaman tulkin apua. Vaikka jotkut uskovista jatkoivat kielilahjojensa käyttöä, jossain vaiheessa kävi selväksi, että kuuntelijoiden rukous ei enää innoittunut samalla tavalla kuin ennen. Tästä syystä Pyhä Paavali sanoo seuraavaa Korinttilaiskirjeessä: "Mitä siis tehdä? Minun tulee rukoilla hengelläni mutta myös ymmärrykselläni. Minun tulee laulaa kiitosta hengelläni mutta myös ymmärrykselläni." (1. Kor. 14:15). Näin hän erottaa rukouksen hengessä (pneuma) ja rukouksen mielessä (nous), ja samaistaa rukouksen hengessä vierailla kielillä rukoilemiseen. Yhtä jaetta aiemmin hän sanoo: "Jos näet rukoilen kielillä, minun henkeni kyllä rukoilee, mutta ymmärrykseni on hedelmätön." (1. Kor. 14:14). On kuitenkin yllättävää nähdä, että Pyhä Paavali osoittaa selvää mieltymystä mielen rukoukseen, joka on ihmishengen vapaata toimintaa, pikemminkin kuin hengen rukoukseen, joka on puhdas Pyhän Hengen lahja. Mutta hänen valintansa on täysin sopusoinnussa muun Korinttilaiskirjeen kanssa. Esimerkiksi hän sanoo myös, että todellinen profeetta hallitsee henkeään: "Profeettojen henget ovat profeetoille alamaiset" (1. Kor. 14:32). Täydellinen antautuminen glossolalialle sisältää tietyn kontrollin menetyksen: se on armon ja ilon purkaus, ja vaikka olemme täysin tietoisia siitä, että Jumala on meissä, jotenkin kiellämme itseltämme tietoisuuden muista Ruumiin jäsenistä. Monilla varhaisessa seurakunnassa oli kielillä puhumisen lahja, mutta ajan myötä lahjasta tuli harvinaisempi. Ongelma oli yksinkertaisesti se, että jos joku puhui kielillä, hän tahattomasti vei kaiken hengellisen tilan seurakunnalta kokonaisuudessaan, joka ei saanut lahjasta vähäisintäkään hyötyä. Paras selitys Jumalan antamalle kielten lahjalle varhaisessa kirkossa piilee tarpeessa opettaa vastakääntyneitä kristittyjä rukoilemaan sydämellään pelkän ulkoisen rukoilemisen sijaan, johon he olivat todennäköisesti tottuneet. Mutta seurakunta löysi pian syvemmän tavan kasvattaa sydäntä, sillä se oli huolissaan sisäisen ihmisen viljelystä. Se löysi Herramme Jeesuksen Kristuksen nimen avuksi huutamisen. Ja vähitellen sydämen rukous korvasi kielillä puhumisen lahjan. Jeesuksen rukous on tapa rukoilla hengessä menettämättä hengen hallintaa ja siten ilman riskiä anastaa muiden Kristuksen ruumiin jäsenten hengellinen tila. Ja tiedämme, että jokainen, joka kantaa Hänen nimeään, tekee sen pelastukseksi: "Eikä ole pelastusta kenessäkään toisessa, sillä ei ole taivaan alla ihmisille annettu muuta nimeä, jossa meidän tulisi pelastua." (Apt. 4:12). Jos tämä lahja on todella annettu väliaikaisesti joillekin ihmisille, ehkä se auttaa heitä löytämään seurakunnan todellisen katkeamattoman tradition, sydämen rukouksen tradition, joka on varmin ja nöyrin rukous ihmisen rakentumisessa, innoituksessa ja pelastuksessa. Tämän rukouksen kautta saamme suurimman kaikista Pyhän Hengen lahjoista, lahjan, joka parantaa luontomme ja vahvistaa sitä, "Mutta kun Totuuden Henki tulee, hän johdattaa teidät kaikkeen totuuteen. Hän ei puhu omia ajatuksiaan, vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja hän ilmoittaa teille, mitä on tuleva." (Joh. 16:13). Se mahdollistaa meille jumalallisen rakkauden täyteyden kantamisen. Tiivistettynä, tarkoitin myös koko edellä mainittua, eli sitä, että opetuslapset, oppivat kirjaimellisesti uuden maallisen kielen, jota puhuttiin siinä maassa, jonne heidät oli osoitettu. He siis saivat Herraltamme lahjaksi uuden kielen osaamisen sekä ymmärryksen. Tämän lisäksi saimme Hengen kielen, joka käytännössä hävisi jo Paavalin aikana ja tuli takaisin yhtäaikaisesti karismaattisten liikkeiden mukana. Siksi halusin esittää myös kysymyksen meille pohdittaviksi: Kuinka meissä ilmenevä kielillä puhumisen, Hengen rukouksen armolahja kasvattaa ja rakentaa seurakuntaa? Kuinka se lisää ymmärrystä seurakunnassamme. Nämä ovat asioita, joita meidän mielestäni on hyvä sydämessämme tutkia ja rukoilla viisautta Herraltamme Jeesukselta Kristukselta.

Toivon, että tämä selkeytti puhumaani. Ole siunattu, Sami

Hei ja ole siunattu Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeen. Uusi Testamentti on kirjoitettu alun perin Kreikan kielellä, ei Arameaksi, sen jälkeen, kun Jeesus oli jo ylösnoussut taivaisiin. Prosessi kestikin UT:n kaanonin osalta toistasataa vuotta. Armolahja on verraton ja suunnaton ilon aihe seurakunnalle. Videolla sanoin, mikä onkaan tässä kohtaa käytetyn sanan, tavoitelkaa tai haluta takana kun tutkimme kreikkaa, kuten osittain kerroitkin. Raamattua lukiessa Pyhän Hengen ohjauksen kanssa, on mielestäni hyvä tutkia, että missä muussa kontekstissa juuri kyseistä sanaa käytetään ja mikä on sen yleisin tarkoitus. Samalla on hyvä huomata, että miten koko luku suhteutuu sanottuun, eikä tuijottaa pelkästään jaetta. Vaikka nythän tarkastellaan tarkasti vain yhtä sanaa, suhteessa koko lukuun, jotta voisimme yrittää ymmärtää kokonaisuuden. Samalla on hyvä pohtia, että löytyykö tutkittavaa sanaa, joka tarkoittaisi suoraan "tavoittelua”, joten pohditaanpa materiaalia, jotta jokainen meistä voi sitten tutkia, mitä asiasta löytääkään. On myös oivallista tutkia, miten sama kohta on ilmaistu eri käännöksissä, jossa voimme nähdä mahdollisen muuttuvan kielen. 1. kor 12:31 sanoo näin, eri käännöksissä:

 1776: ”Mutta noudattakaat te paraita lahjoja. Ja vielä minä teille korkiamman tien osoitan.” -> mielestäni tämä käännös on lähimpänä totuutta -> noudattakaat, kertoo osuvasti, että meillä tulee noudattaa sitä mitä saamme. Varsinkin, kun Paavali on sanonut jakeessa 11 ”Kaiken tämän saa aikaan yksi ja sama Henki, joka jakaa kullekin omat lahjansa niin kuin tahtoo.” (FINRK). Kuten tahtoo, on totta, sillä olemme Jumalan armollisen tahdon alla, emmekä siihen voi vaikuttaa. 1938: ”Pyrkikää osallisiksi parhaimmista armolahjoista. Ja vielä minä osoitan teille tien, verrattoman tien.” -> osalliseksi pyrkiminen, osuvasti sanottu. Kr92: ”Mutta tavoitelkaa kaikkein arvokkaimpia armolahjoja! Nyt minä osoitan teille tien, joka on verrattomasti muita parempi.” -> Tavoittelu kuulostaa jo hyvin maalliselta RK: ”Tavoitelkaa innokkaasti parhaimpia armolahjoja. Ja vielä minä osoitan teille verrattoman tien.” -> Innokkaasti tavoittelu tuntuu jo lihassa. Kreikaksi tuo ”tavoitelkaa innokkaasti” on alkuperäisessä Raamatussa zēloute -sana, joka tarkoittaa himoita / kadehtia toisen omaa. Missä muualla Raamatussa zēloute on käytetty ja missä yhteydessä? Kyseessä on erittäin spesifi sanamuoto, joka on lopulta tuossa muodossa tarkoittanut erityisesti kiihkoa ja kateutta, kuten voidaan huomata Jaakobin kirjeestä 4:2: (RK) ”Te himoitsette, eikä teillä kuitenkaan ole. Te tapatte ja kiihkoilette mutta ette voi saavuttaa. Te riitelette ja taistelette, mutta teillä ei ole, koska ette ano.” Entä löytyykö kreikasta toista sanaa, joka tarkoittaisi tavoittelua, mutta ei himoa tai kateutta? Kyllä: epizētō -> To seek after, inquire -> Suomeksi tavoittele, kuten esimerkiksi kirjeessä filippiläisille 4:17 käytetään. Mihin tästä päädytään, sen tietysti pohtikoon jokainen itse. Herra jakakoon viisautta jokaiselle tämän pohtimiseen, kuten tahtoo, niinkuin on kirjoitettu.

Rukoilemme 🙏

@@SamiJaHeiniMinkkinen ❤️❤️❤️

👍👍👍

👍👍👍

On itseasiassa aika hurja oivallus se miten miten kasteen kaunis tarkoitus, eli ihmisen sitoutuminen Jumalaan lapseksi ja Jeesuksen opetuslapseksi omasta vapaasta tahdosta ja sen ohittaminen voi muuttaa monet sakramentit irvikuviksikseen. Niin monet hengelliset asiat muuttuvat ymmärrettäviksi, kun saa Pyhän Hengen. Ja samoin niin monet asiat tulevat väärinymmärretyksi ilman Pyhää Henkeä. Tuntuu, että "kansankirkosta" tulisi riisua aika lailla käytäntöjä ja käsityksiä, jotta asiat voisi tapahtua hengellisti oikeassa järjestyksessä. Tässä muutamia esimerkkejä siitä mitä oikeanlainen järjestys kirkossa suhteessa Pyhään Henkeen voisi tarkoittaa. Tällaiset käytännöt vähentäisivät mukavasti myös teeskentelyä.: 1. Olisi järkevää, että papiksi ei vihittäisi ihmisiä, joilla ei ole Pyhää Henkeä. 2. Vain aikuiset ihmiset, joilla on henkilökohtainen suhde Jeesukseen Kristukseen kastetaan. 3. Samoin kirkossa siunattaisiin avioliittoon vain uskossa olevia. 4. Olisi järkevää miettiä tältä pohjalta myös rippileiri uudestaan, jossa nuorten ei tarvitsisi perinteen varjolla valehdella uskovansa silloin kun usko ei. 5. Kirkossa voitaisiin puhua ja mainostaa enemmä Rauhaa ja Rakkautta ja Ymmärrystä, jonka Pyhä Henki antaa sen sijaan, että keskitytään vain Ristin sanomaan, joka on tärkeää, jonka konkreetista yhteyttä Pyhään Henkeen ei monesti osata avata.

6. Tämä on aika herkkä ja haastavampi asia, mutta sitä voi miettiä olisiko ihmisille herättävämpää, jos heidän tulisi valita hengellisen ja maallisen hautausmuodon väliltä.

Sitä suu puhuu mitä sydän on täysi. Hyvä että uskallatte puhua. Kiitos teille. En häpeä olla uskossa.

Ymmärsin, että Lutherin tekstit ovat ns. alkuperäisiä, mutta toisaalta, mikä sitten on alkuperäinen ja mikä ei. Kasteen määritelmä sanana on yksiselitteinen, jos katsomme kreikan kieltä, josta Raamatun käännökset on yleensä tehty: baptízō -> properly, "submerge" (Souter); hence, baptize, to immerse (literally, "dip under"). (baptízō) implies submersion ("immersion"), in contrast to /antéxomai ("sprinkle"). Suomeksi: Baptism ja baptízō tarkoittaa "jonkin viemistä veden alle kokonaan" ja verrokkina sitten pirskottelulle, jota esim. ev. lut. kasteessa annetaan on täysin eri sana "sprinkle", rhantizó (kreikaksi). Uusi Testamentti on kirjoitettu kreikaksi alun perin ja tuo sana on yksiselitteinen. Tätäkin pohtien, ei pirskottelukasteelle ole mitään meriittiä. Se ei ole sitä täydellistä upottamista, vaan ihmisten mielenrauhaksi tehty ele, jolla ei ole syntien poispesun kannalta mitään merkitystä.

@@SamiJaHeiniMinkkinen Oli taatusti aikanansa kovassa syynissä, koska hänellä oli kanttia arvostella. Juuri nuo yksilöstä monikkomuotoihin muuttuneet tekstit kuulostavat kyllä sangen erikoisilta. Ihan näin suoralta kädeltä en riivatuksi kuitenkaan epäilisi, mutta sielunvihollisella on konstinsa saada asia näyttämään tältä. Siunausta🙏

Vastailen tässä eri kohtiin, jotta saadaan puurot ja vellit pois sotkusta sekä solmusta: Totta: Jeesus oli synnitön ja siksi hän oli ainoa mahdollinen uhri puolestamme, koska synnin hinta on kuolema. Vain täysin synnitön pystyi meidät vapauttamaan iankaikkiseen elämään, joten tämän takia Jumala paljasti itsensä meille Jeesuksen lihassa ja veressä ja kuoli itse meidän syntiemme tähden, sovittaen syntinsä itsensä kanssa. Kaste on tietoinen päätös, sitä ennen on tietoista ymmärtää Jeesuksen ristintyö, siis uskoa. Jeesus kävi kasteella, koska silloin tapahtui Jeesukselle se, jonka voimme Raamatusta lukea: 'Kun Jeesus oli kastettu, hän nousi heti vedestä. Samassa taivaat aukenivat, ja Jeesus näki Jumalan Hengen laskeutuvan hänen päälleen kuin kyyhkynen. Ja taivaista kuului ääni, joka sanoi: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.” ' Matteus 3:16-17 Kasteessa Pyhä Henki vuodattuu meihin, jokaiseen Jumalan parhaaksi katsomalla tavalla. 1. Emme ole sanoneet videolla, että pitää tulla ensin uskoon, vaan ”uskoa” Jeesus todeksi, eli uskoa evankeliumin sanoma todeksi. Olet siis ehkä ymmärtänyt tämän väärin? En tiedä. 2. Lisäksi, lapset ovat vanhempien siunauksen ja hengellisen elämän ja varjeluksen alla. Jumala on kertonut Raamatussa erikseen sen, että lastenkaltaisten on Jumalan valtakunta. Lapset ovat teoiltaan viattomia syntyessään ja ei vauvoilla ole heidän tekemiä syntejä, mitä katua. 3. Synti on silti lihassa, mutta jos ei ole mitään ”parannettavaa”, siis kaduttavaa, anteeksipyydettävää, koska sehän edellyttäisi jotain tekoa, jota 3kk vauva ei voi tietoisesti tehdä, niin kaste on jo sen puolesta turha. 4. Lisäksi, pakko vielä mainita kertaalleen, että Raamatussa ei ole mitään, ei pienintäkään kohtaa lasten kastamisesta. Lapsikaste on käytännössä Kristuksen asetuksen rikkomista ja hajottamista; sillä hän on käskenyt, että evankeliumi on saarnattava ja että ne, jotka uskovat, on kastettava, Matt. 28:19; Mark. 16:16. Mutta nyt lapsia siis voitaisiinkin kastaa ilman Jumalallista käskyä, ilman sanan saarnaamista, ilman tietoa, uskoa, parannusta, uutta elämää ja ilman mitään tietoisuutta tai ymmärrystä, mutta silti nyt kirkonoppineet kutsuvat sitä pyhäksi, loistavaksi teoksi ja kristilliseksi kasteeksi ja sakramentiksi? Otin tähän erään uskonoppineen ajatuksia lapsikasteesta: 
***
Se on turha lohtu ja kerskaus kaikille väärämielisille; sillä vaikka he eivät ymmärrä Jumalan sanaa, eivät tunne totuutta ja elävät hillitöntä, lihallista elämää, he kuitenkin kerskaavat olevansa kastettuja kristittyjä. Koska lapsikaste on niin vahingollinen taikausko, että se täysin tuhoaa Herran kasteen, ja koska köyhä, sokea maailma antaa itseään johtaa harhaan ja lohduttaa sillä, ja koska siihen liittyy myös niin pelottavaa jumalanpilkkaa, tekopyhyyttä, valanvannomista, noituutta ja Jumalan loistavan nimen väärinkäyttöä, että jumalaa pelkäävä sydän voi olla siitä kauhuissaan, siksi vastustamme niin voimakkaasti lapsikastetta ja avoimesti tunnustamme, että se ei ole Jumalasta eikä hänen sanastaan, vaan antikristuksesta ja syvyydestä. *** Kaikki muu Raamatussa on kyllä äärimmäisen tarkasti ja ei Jumala tee virheitä, joten lasten kastaminen puuttuu sieltä, koska Raamattu kertoo sen täsmällisesti, että kaste ei koske lapsia: Lapsikaste on ihmisen keksintö, ei Jumalan, eikä sillä ole mitään virkaa, mutta ainoastaan haittaa, jos se estää sitten ideologisesti aikuista kastautumasta. 5. Jos lapsi kuolee, eikä ole kastetta, Jumala on kyllä Raamatussa ilmoittanut monella eri tavalla, että taivas on se lasten osoite ja se ei liity kasteeseen. Matteus 19:14:
Mutta Jeesus sanoi: "Antakaa lasten olla, älkää estäkö heitä tulemasta minun luokseni. Heidän kaltaistensa on taivasten valtakunta." Markus 10:14:
Kun Jeesus sen näki, hän närkästyi ja sanoi heille: "Antakaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta." Luukas 18:16:
Mutta Jeesus kutsui lapset luokseen ja sanoi: "Antakaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta." Näissä jakeissa Jeesus korostaa, että lasten viattomuus ja heidän kaltaisensa ovat Jumalan valtakunnan perillisiä. 6. En tiedä mistä olet ajatellut videomme perusteella(?), että joku arvioisi että miten kasteelle pääsee tai kenelle soveltuu tai kuka on oikeutettu siihen? Ei se ole kenekään arvioitavissa, vaan se on itse kasteen ottajan päätettävissä. Kasteelle pääsee kuka tahansa, joka sen haluaa ottaa. Ei kukaan voi sitä päättää, estää tai kieltää. Kaste on Jumalan suuri lahja hänelle, joka sen haluaa ottaa. Syntiinlankeemuksessa lihassa asuu synti. Se asuu myös kastettujen lihassa. Kasteessa synnit pestään pois, ne saadaan anteeksi ja silti, joka päivä, kasteen jälkeen, tietoisesti puemme Kristuksen armon, ylle ja pyrimme tekemään Hänen tahdon. Kaste onkin Kristitylle olemassa käytännössä joka päivä ja Pyhä Henki tekee elämisestä helpomaa, koska se auttaa välttämään syntiä. Lisäksi ei kaste edellytä Raamatun sisäistämistä. En ollut itse lukenut Raamattua kuin nimeksi, kun sain kasteen. Raamattu ei ole kasteen vaatimus, eikä siihen liity Raamattukoulua vaatimuksena. Kastetapoja oli kyllä jo ennen Jeesuksen aikaa, sillä olihan Johannes kastajakin toiminnassa, ennen Jeesuksen kastetta. 8. Kasteen alkuperäinen sana, jota uudessa testamentissa käytetään on: ἐβαπτίζοντο (ebaptizonto). Se tarkoittaa kirjaimellisesti täydellistä upotusta, ei pisaraa, ei pirskotusta. Pirskotukselle, pisaralle, vedellä sivelylle on täysin eri sana. Tässä ei ole mitään erehtymisen vaaraa, tai käännösvirhettä. Sen sijaan suomalainen sana kaste, ei ole tarkka käännös, vaan antaa kasteesta väärän kuvan -> siksi upotuskaste olisi oikea käännös Baptismista. 9. Lisäksi, ei ole Jumalan katsottava kieroon, saati kenenkään laittaa lasta keskellä talvea avantoon, koska ei lapsia pidä/tarvi/tule kastaa. 10. Joten kyllä, olet täysin väärässä nyt lasten suhteen, joka on hyvä asia ja toivottavasti helpotus, sillä nyt teet todella yksinkertaisesta ja armollisesta asiasta vaikeaa - ja siihen ei ole syytä. Lapset saavat suojeluksen, jos me vanhemmat kannamme vastuumme, mutta jos olemme kuin Israelin kapinoiva kansa, ei myöskään itse keksimämme kastekaava lapsille heitä pelasta. Ainoa asia, jonka sillä pelastamme on hetkeksi meidän oma huolemme, jonka kaste vie ”kätevästi” hetkeksi syrjään, jolla vältämme oman vastuumme kasvatuksessa - virhe, jonka jokainen sitten viimeistään näkee viimeisen henkeyksensä yhteydessä. Se, että kastamme lapset valheellisesti, ei heitä pelasta. 11. Ja lopuksi: On totta, että Jeesus EI säätänyt, että meidän pitäisi muokkautua. Se on mahdotonta, siksi tarvitsemme Jeesusta. Oletko tosissaan sitä mieltä, että nyt meidän pitää muokata kasteesta valheellinen sakramentti lapsille? Eli Jeesusko haluaisi, että tehkää toisin, kuin sanoin ja näytin? Jatkaa valehtelua äärettömän monille vanhemmille, jotta he voivat luistaa vastuusta ja kuvitella, että lapsi on nyt turvassa, kun on kastettu. Ei nimittäin ole turvassa. Kaste on kaikille annettu, ketkä sen voivat ja haluavat tietoisesti valita, tehdä parannuksen ja toistan vielä, että missään kohtaa videota emme väittäneet, että ihmisen tulisi muuttua ennen kastetta, tai että olisi jotain ihme ehtoja. Sellaista ei ole sanottu! Vaan päin vastoin: JEESUS OTTAA VASTAAN KAIKKI. KAIKKI. Eikä se edellytä muutosta, ei ”uskoa”, ei uskon mittaamista, ei ennakkotehtäviä Raamatusta, tai muutakaan. Jos uskot evankeliumin, ota kaste. Tee Parannus. Pyydä anteeksi.. Jeesus ja Pyhä Henki hoitaa loput. Toivottavasti tämä selkiytti asiaa sellaiseksi, että voimme olla hyvillä mielin ja lakata pilkkaamasta Jumalaa ja pettämästä itseämme keksityilä jutuilla, jollainen lapsuuskaste on.

​@@SamiJaHeiniMinkkinen Voidaanko me sanoa, ettei pieni lapsi voisi uskoa ja täten heitä ei voisi kastaa?

Mut kastettiin lapsena. Nuorena kun tietokoneen kautta minulle alkoi tulla pakkoajatuksia… Pyhän Hengen siunauksena sain masennuksen ja lamaannuksen joka pysäytti minut. Uskon että ilman lapsikastetta suomessa tulee olemaan lapsimurhaajia enenevissä määrin.

Se että lapsia kuolee on merkki siitä että ne on syntisiä. Synnin palkka on kuolema se sanotaan Raamatussa. Jos lapsi on synnitön ei se kuole. Lapsella on myöskin sydän. Ja sieltä lähtee pahat teot. Sekin sanotaan Raamatussa. Ei mielestä vaan sydämestä. Siksi myöskin lapsi joka ei vielä ajattele mitään on syntinen, koska hänellä on sydän ja sielu.

Kyse ei ole siitä, mitä kysyt, sillä kysymystä ei tarvitse kysyä, koska lapset pelastuvat ilman kastetta. Harha, josta ihmisille on tuo pelko tullut, on tullut täysin evankeliumin vastaisesta keksinnöstä, Hippon Piispa Augustinukselta. Tästä myös uskonoppineet ovat samaa mieltä: "Muutoin kaikki kastamattomat vauvat, jotka kuolevat varhaislapsuudessa, olisivat kadotettuja. Tämä kauhea oppi johdettiin tosiaan Pyhä Augustinuksen ja Rooman kirkon toimesta oletetusta kasteen ehdottomasta välttämättömyydestä, mutta se on suoraan ristiriidassa evankeliumin hengen ja Kristuksen suhtautumisen kanssa lapsiin, joille taivasten valtakunta kuuluu." Nikean kirkolliskokousta voisi kutsua pyhäinhäväistykseksi, sillä siellä toden totta nuijittiin monia ihmisten keksimiä perinnäissääntöjä, joilla ei ole mitään tekemistä Raamatun kanssa. Nämä keksityt säännöt ovat edelleen monien sakramenttien takana. Mutta, takaisin kasteeseen: Ajattele, Jumala rakastaa viattomia, näkee ihmisten ja lasten sydämeen. Jos kasteen sakramentti vaadittaisiin pelastumiseen, suomessakin murhatut, eli abortoidut lapset menisivät vanhemman valinnan takia helvettiin? Nyt se mitä kysyt ja toisaalta kerrot, tekisi kasteesta vain mekaanisen toimituksen, eli pelkän teon, koska varmasti ymmärrät, että pelastuksen suhteen, meidän tulee pyytää vähintäänkin anteeksi syntejämme. Tätä ei tapahdu kohdussa tai varhaislapsuudessa sekä ihmisen kognitiivinen kehitys jatkuu pitkään. Se, että vain kaste riittäisi tai olisi vaatimus, on sama virhe, jonka Luther teki ja jota Luther omienkin kirjoitusten perusteella harmitteli, kun ei se riittänytkään: Luther myönsi, että lapsikaste ei toimi pelkästään ja syytti sitten kasteen toimimattomuudesta kasteen tehnyttä pappia tai sitä, että lapsen puolesta ei rukoiltu riittävästi. Jos asiat olisivat, kuten kysymyksesi asettelu edellyttää, me aikuiset voisimme käydä kasuaalisti kasteella, katumatta syntejä ja olisimme pelastuneita. Tätä "porsaanreikää" yritettiinkin käyttää jo 300-400 luvulla ja moni meni kasteelle tietoisesti ihan viime tingassa, ennen kuolemaansa, ajatellen, että huh, kun käyn pulahtamassa, pelastun. Näinköhän... Moni tosiaan viivytteli kasteelle menoa, kunnes oli vuoteen oma, koska ajatteli tietävänsä huomisenkin tulevan, joten lykkäsi kastetta niin pitkään, että ei enää päässytkään veteen. Onneksi ratkaisu oli lähellä! Keksittiin, että kyllä veden pirskottelu päälle on sama asia, kuin kaste, sillä kerrotaan veden olevan pyhää ja pari pisaraa riittää kasteeksi. Märkä kuin märkä? Älkääkä yhtään miettikö sitä, että kasteen sanan sisäänrakennettu merkitys Kreikan kielessä tarkoittaa kirjaimellisesti upottamista kokonaan. Välihuomautus: Oikea aika antaa elämänsä on tänään. Ei huomenna. Jos viivyttelemme, se on iso virhe, sillä huomisesta ei ole tietoa! Uskonkin, että moni huomaa luisumisen yhä syvemmälle eksytykseen, kun asioita tarkastellaan aikajanalla. Entä mitä Piispa Augustinus teki niille kristityille, jotka kertoivat Augustinukselle seuraavista asioista - olivat siis Piispan kanssa eri mieltä: * Lapsikaste ei ole Raamatullinen, eikä sille ole tarvetta, koska lapset eivät joudu kadotukseen (Augustinus väitti, että kaikki kastamattomat lapset joutuvat kadotukseen) * Vainojen takia Jeesuksen kieltäneet tarvitsevat kasteen sekä heidän tulee tehdä parannus (Augustinus ja esikatolinen kirkko sanoi, että ei tarvi) * Jeesus ei hyväksy väkivaltaa, missään olosuhteissa (Augustinus sanoi, että hyväksyy) Augustinus tekikin diilin Rooman valtion kanssa, varmistaen samalla Kristinuskon nimissä tehdyt vuosisatoja kestäneet väkivallanteot ja määräsi nämä toiset Jeesuksen puolustajat harhaoppisiksi, jolloin heistä tuli myös valtion vihollisia - Valtion, joka sai juuri oikeuden käyttää "Jeesuksen" nimissä väkivaltaa hiljentääkseen "väärässä olijat" . Jos ei älyllisesti pärjää väittelyssä, otetaan käyttöön väkivalta. Vastaukseni hieman rönsyili, mutta toivon, että ihmisten keksimien perinnäissääntöjen sijaan, kääntyisimme Raamatun puoleen, joka lopulta ei ole niin tulkinnanvarainen, kun hieman miettii.

Thank you 🙏