Esikoinen on tulossa yöksi äitinsä luokse, mutta sitä ennen hahmottuu erilainen perhetarina Roosa Maskosen ohjaamassa Perjantai-dokkarissa Äiti, jolla on kehitysvamma. Kirsi esiintyy ohjelmassa vain etunimellään, oman ja lastensa yksityisyyden suojelemiseksi. Kirsi oli teini-ikäinen, kun hänellä todettiin tarkkaavuus- ja ylivilkkaushäiriö adhd. - Mä häpesin sitä, ja että tulee leima otsaan, kun olen erilainen kuin muut. Häpeää oli helppo peittää päihteillä. Jo esikoisen aikana Kirsillä oli arjen hallinnan kanssa ongelmaa. - Tuli nukuttua päivät ja valvottua suurin piirtein yöt. Lisäksi oli se isän päihdeongelma. Kuopuksen kanssa ilmeni vaaratilanteita. Kun olisi pitänyt keskittyä lapseen, keskittyminen herpaantui. Huostaanotto laukaisi päihteidenkäytön uudestaan. - Mihin muuhun olisin paennut pahaa oloa? Pakenin päihteisiin, että se turruttaisi kivun. Kirsi tarvitsee vanhemmuuteen tavallista enemmän tukea lievän kehitysvammaisuutensa takia. Perhetyö kävi ensin päivittäin, sitten se väheni ensin neljään ja myöhemmin kolmeen kertaan viikossa. - Tukea olisi tarvittu enemmän. Tuen tarve ei koskaan poistu, se pysyy aina. Kirsi osaa turruttaa itsensä siihen, että lapset eivät ole läsnä. - Kuopuksen kanssa näen kolmen viikon välein koko päivän ja esikoista kuukauden välein. Äitiys pitää Kirsiä koossa - ja vahvana. - Jos en olisi äiti, en tiedä, olisinko mä minä. - Olen sellainen leijonaemo, että jos mun lapsille sattuu jotain, niin sitten tulee kiukkuinen äiti niskaan. Mä suojelen mun lapsia, Kirsi sanoo. Hän ei ole kummankaan lapsen isän kanssa tekemisissä.
BRITANNIAN työtuomioistuin on määrännyt Cloud Imperium Games -pelifirman maksamaan lähes 30 000 punnan (35 000 €) korvaukset vammaisen työntekijän syrjinnästä. Asiasta uutisoi Game Developer, jonka mukaan Cloud Imperium Games ei ottanut huomioon autistisen Paul Ah-Thion erityistarpeita, kun yhtiö kehotti työntekijöitään palaamaan toimistolle vuonna 2022. Yhtiö oli koronapandemian aikana hankkinut uudet toimitilat, jotka sijaitsivat noin parinkymmenen kilometrin päässä aiemmista tiloista. Ohjelmoijana yrityksessä työskennellyt Ah-Thion huomasi pandemian aikana etätyön sopivan paremmin hänen tilanteeseensa, koska toimistolla käynti uuvutti hänet täysin. Ah-Thion pyysi vakituista etätyötä, josta Cloud Imperium Games kuitenkin kieltäytyi toistuvasti. Heinäkuussa työnantaja purki 2022 Ah-Thionin työsopimuksen. Cloud Imperium Gamesin mukaan etätyö laski työntekijän tehokkuutta, minkä lisäksi hän ei pystynyt mentoroimaan kollegoitaan etänä. TYÖTUOMIOISTUIMEN mukaan pelifirma kieltäytyi etätyöpyynnöstä ilman painavia perusteita. Ah-Thionia ei myöskään pyydetty virallisesti palaamaan töihin toimistolle. Myös etätyön tehokkuuteen liittyvät väitteet kyseenalaistettiin, koska työnantaja ei esittänyt tällaisia väitteitä tai tutkinut asiaa työsuhteen aikana. Työtuomioistuin totesi päätöksessään, että Cloud Imperium Games oli syrjinyt työntekijää. Työtuomioistuimen mukaan pelifirman olisi voinut paremmin huomioida työntekijän tarpeet, jotta tämä olisi voinut työskennellä kotoa. Päätöksessä sanotaan, ettei pelifirma pystynyt näyttämään toteen, että Ah-Thionin työtehokkuus olisi kärsinyt etätyöstä. Työtuomioistuimen mukaan Cloud Imperium Gamesissa ei ymmärretty työntekijän autismin luonnetta, minkä takia hänellä oli vaikeuksia toimia muun muassa mentorina. KIISTAN hävinnyt osapuoli Cloud Imperium Games tunnetaan Star Citizen -ikuisuuspelin kehittäjänä. Massiivinen verkkoavaruuspeli on ollut kehityksessä jo 12 vuoden ajan, mutta sen julkaisupäivä on yhä mysteeri. Star Citizen on yksi kaikkien aikojen kalleimmista peleistä. Cloud Imperium Games on kerännyt peliä varten jo yli 600 miljoonaa euroja, ja summa vain kasvaa päivä päivältä.
Yksinkertaisesti: työsuhteen tunnusmerkit täyttävästä työstä on saatava palkkaa ja työlle kuuluva suoja. Valtion on taattava kehitysvammaisten ihmisten oikeuksien toteutuminen. Seuraavan hallituksen tulee laatia askelmerkit työtoiminnan kokonaisvaltaiselle uudistukselle. Tässä uudistamistyössä on korjattava lainsäädännön ongelmat sekä puututtava kuntien työoikeuksia loukkaaviin käytäntöihin. Kehitysvammaisten ihmisten työoikeuksien loukkausten on loputtava.
Tutkittua tietoa kehitysvammaisten ihmisten palkkatyöhön osallistumisesta on vain vähän. Kanadassa kaikista työikäisistä kehitysvammaisista ihmisistä 26 % on palkkatyössä. Tätä on edesauttanut se, että tuetun työllistymisen työhönvalmennus otettiin siellä käyttöön jo 1990-luvulla. Yhdysvalloissa, jossa työhönvalmennuksen malli alun perin kehitettiin, kehitysvammaisten ihmisten työllisyysaste on arviolta 18 %. Suomessa palkkatyöhön osallistuu vain noin 2 %.
Usein kehitysvammaiset ihmiset tarvitsisivat palkkatyöhön päästäkseen yksilöllistä tukea. On tutkittua näyttöä siitä, että kun kehitysvammaisia ihmisiä tuetaan työhönvalmennuksella, työllistyminen palkkatyöhön onnistuu selvästi paremmin. Kuitenkin vain pienessä osassa Suomen kuntia hyödynnetään työhönvalmennusta työllistymisen tukena. Kehitysvammaisia ihmisiä ei tyypillisesti myöskään ohjata tai kannusteta kuntien TE-palveluiden piiriin työnhakijoiksi. Näyttääkin siltä, että kehitysvammaisia ihmisiä ei nähdä Suomessa täysivaltaisina työntekijäkansalaisina.
6. Eivätkö työtoiminnan ongelmat koske muita ryhmiä? Työtoimintaan osallistuu Suomessa kehitysvammaisten ihmisten lisäksi myös esimerkiksi pitkään työttömänä olleita ihmisiä, yleensä kuntouttavan työtoiminnan nimikkeen alla. Palkkaa työstä -kampanja keskittyy kuitenkin yksinomaan kehitysvammaisten ihmisten työoikeuksiin ja puutteisiin niiden toteutumisessa. 7. Mikä jarruttaa kehitysvammaisten ihmisten pääsyä palkkatöihin? Usein kehitysvammaiset ihmiset tarvitsisivat palkkatyöhön päästäkseen yksilöllistä tukea. On tutkittua näyttöä siitä, että kun kehitysvammaisia ihmisiä tuetaan työhönvalmennuksella, työllistyminen palkkatyöhön onnistuu selvästi paremmin. Kuitenkin vain pienessä osassa Suomen kuntia hyödynnetään työhönvalmennusta työllistymisen tukena. Kehitysvammaisia ihmisiä ei tyypillisesti myöskään ohjata tai kannusteta kuntien TE-palveluiden piiriin työnhakijoiksi. Näyttääkin siltä, että kehitysvammaisia ihmisiä ei nähdä Suomessa täysivaltaisina työntekijäkansalaisina.
5. Mikä työtoiminnassa on ongelma? Työtoiminnasta ei saa palkkaa, eikä se kerrytä vuosilomapäiviä tai eläkettä kuten palkkatyö. Osa kehitysvammaisista henkilöistä on saattanut olla työsuhteeseen rinnastettavassa toiminnassa jopa vuosikymmeniä ilman työsuhteeseen kuuluvia oikeuksia ja etuuksia. Nykyiset työtoiminnan muodot loukkaavat monelta osin kehitysvammaisten ihmisten työoikeuksia. Kehitysvammaisuus ei voi olla perusteena sille, että työtä tekevä henkilö ei saa lainkaan työntekijälle kuuluvia etuja. Kun työsuhteen tunnusmerkit täyttyvät, pitää työntekijän saada hänelle kuuluvat edut ja suoja. On todennäköistä, että työsuhteen tunnusmerkit täyttyvät monessa tapauksessa sekä avotyötoiminnassa, että työkeskuksissa. Tietyn ryhmän jättäminen työsuhteisen työn ulkopuolelle on niin perustuslain kuin työoikeuksien näkökulmasta ongelmallista. Työikäisistä kehitysvammaisista ihmisistä vain hyvin pieni määrä, noin 600 henkilöä (2 %) on palkkatyössä. Kuitenkin ainakin 3000 nyt työtoiminnassa olevaa kehitysvammaista henkilöä olisi halukkaita ja kykeneviä työllistymään palkkatyöhön.
. Kuka työtoiminnan järjestämisestä vastaa? Työtoiminnan järjestämisestä hyvinvointialueiden ylläpitämissä työkeskuksissa vastaa hyvinvointialueiden sosiaalipalvelut. Avotyötoiminnan osalta hyvinvointialueiden sosiaalitoimen työntekijät ja työpaikat sopivat toiminnan järjestämisestä tapauskohtaisesti.
3. Osallistuvatko kaikki työikäiset kehitysvammaiset ihmiset työtoimintaan? Eivät osallistu. Osa kehitysvammaisista ihmisistä ei halua osallistua tai ei pysty osallistumaan työtoimintaan eri syistä. Noin 2% työikäisistä kehitysvammaisista ihmisistä on palkkatöissä. Työtoimintaan osallistuvat pääasiassa ne kehitysvammaiset ihmiset, jotka on kunnissa katsottu siihen kykeneviksi. Mukana on työkyvyltään hyvin erilaisia ihmisiä.
2. Kuinka yleistä työtoiminta on ja missä se tapahtuu? Suomessa on arviolta 30 000 työikäistä kehitysvammaista ihmistä. Heistä noin 9000 on mukana työtoiminnassa. Näistä ihmisistä noin 6000 osallistuu toimintaan työkeskuksissa ja yli 2000 on avotyötoiminnassa tavallisilla työpaikoilla. Yleisimmät avotyötoiminnan työpaikat ovat ravintoloita, kahviloita ja suurtalouskeittiöitä. Myös kaupat sekä vanhainkodit ja muut hoiva-alan työpaikat ovat yleisiä. Lähes puolet avotyötoiminnasta (48 %) järjestetään julkisen sektorin työpaikoilla. Yksityisellä sektorilla tapahtuu 38 % avotyötoiminnasta ja kolmannella sektorilla, kuten järjestöissä, osuus on 14 %.
1. Mitä on kehitysvammaisten työtoiminta? Kehitysvammaisten ihmisten työtoiminta on työn kaltaista toimintaa, jota kunnat järjestävät kehitysvammaisille ihmisille. Sitä järjestetään joko kuntien ylläpitämissä työkeskuksissa tai tavallisilla työpaikoilla niin kutsuttuna avotyötoimintana. Työtoimintaan osallistuvilla ihmisillä ei ole työsuhdetta, vaan toiminta määritellään sosiaalipalveluksi. Näin ollen he eivät saa työsuhteeseen kuuluvia etuja, kuten palkkaa ja vuosilomia. Työtoiminta ei myöskään kerrytä eläkettä. Työkeskuksissa tehtävät voivat sisältää esimerkiksi tavaroiden pakkaamista tai kokoamista alihankintana yksityisille yrityksille. Avotyötoiminnassa mukana olevat tekevät tavanomaisia työtehtäviä tavallisilla työpaikoilla. Työtoiminnasta saatu korvaus on keskimäärin 5 euroa päivässä. Jos tästä summasta vähennetään ateriamaksu, saattaa työtoimintaa tekevä jäädä jopa miinukselle.
En ole koskaan ollut avotyössä. Olen kuitenkin huolissani kavereiden puolesta, jotka ovat. Avotyö ei ole kivaa, koska siitä ei saa kunnon palkkaa. Oikeassa työssä saa palkkaa ja voi elää omaa elämäänsä ja olla itsenäinen. 12 euron työosuusraha päivässä ei riitä. Jos haluaa syödä työpäivän aikana, menettää senkin. Minulla on onneksi ollut alusta lähtien työhönvalmentaja, joka on auttanut hakemaan palkkatyötä, ei avotyötä. Opiskeluaikana olin työharjoittelussa kaupassa, vanhusten kanssa ja päiväkodissa. Sitten pääsin ensimmäiseen palkkatyöhön hampurilaisravintolaan. Nykyään olen töissä isossa valtionyhtiössä. Palkka on tärkeää. Kun on enemmän rahaa, se antaa mahdollisuuden elää omaa elämää.”
Olen tehnyt avotyötä keittiöapulaisena ja siivousapulaisena. Tein 4-5 tunnin työpäiviä ja sain työosuusrahaa 12 euroa päivässä. Tuntui epäreilulta saada noin vähän rahaa, koska minä tein samaa työtä kuin moni muu siinä työpaikassa. Muut saivat siitä palkkaa, mutta minä sain vain työosuusrahaa. Nyt olen palkkatöissä ja elämäni on muuttunut, kun ei tarvitse enää laskea jokaista euroa. Ihmiselle on tärkeä saada itse tienata elantonsa. Jos on avotyössä, hänellä ei ole irtisanomissuojaa, ei kerrytä eläkettä, ei vuosilomaa, ei mitään perusoikeuksia, mitä muilla palkkatyössä tai työsuhteessa olevilla ihmisillä on. Siksi avotyö tuntuu epäoikeudenmukaiselta.”
Olen tehnyt aiemmin avotyötä. Olin kahvilassa töissä, palvelin asiakkaita ja tein tuotteita myyntiin. Tein kuutta seitsemää tuntia päivässä. Minulle maksettiin vähän alle satanen kuussa. Onhan se aika vähän, kun ottaa huomioon kuinka paljon minä siellä kuitenkin tein töitä. Ei se tietenkään kauhean reilulta tuntunut. Sain paljon kehuja asiakkailta, koska olin tosi asiakasystävällinen ja tykkäsin siitä työstä. Kyllähän se harmitti, ettei siitä kertynyt rahaa. Nyt olen palkkatöissä kukkakaupassa. Käsittelen leikkokukkia, autan muita työntekijöitä ja myös asiakkaita ostosten kanssa. On elämä jonkin verran muuttunut nyt, kun saan palkkaa. Aiemmin en pystynyt käymään esimerkiksi Linnanmäellä tai leffassa. Mielestäni, jos ihminen otetaan töihin, niin kyllä siitä tulisi maksaa palkkaa.”
”Olen ollut avotyössä postitushommissa sekä kirjastossa, jossa asettelin kirjoja hyllyihin ja palvelin asiakkaita. Tein viiden tunnin päiviä viitenä päivänä viikossa. Postitushommassa sain 5-7 euroa päivässä, kirjastossa 10 euroa päivässä. Silloin ajattelin, että minulla on työpaikka ja nyt tehdään töitä! Mutta nyt kun olen palkkatöissä ja saan kuukausipalkkaa, niin ymmärrän eron. Miten noin vähällä voi kukaan tulla toimeen? Kun on palkkatöissä, pystyy maksamaan omat laskut ja elämiset. Avotöissä, jos saat 10 euroa tai vähemmän päivässä, niin miten sinä pystyt elättämään itsesi. Kyllä se aika väärin on. Asiaan pitäisi tulla muutos. Nyt teen siivoushommia ja ompelutöitä ja saan oikeaa palkkaa. Nyt voin käydä esim. kavereiden kanssa leffassa tai syömässä tai laittaa rahaa vähän sivuun lomia varten. Mielestäni jokaisen ihmisen on oikeus saada palkkaa, tuntea, että on hyvä työssä ja että häntä arvostetaan.”
En motivoitunut ruuvien pussituksesta työkeskuksessa. Tyypit saavat 70 euroa kuussa, mutta kaikki menee ruokaan, se on plus miinus nolla. Viisi päivää viikossa hommissa ja ainoa plussa oli ilmainen bussikortti. Avotöissä ollessani jouduin neuvomaan kesätyöntekijää, joka sai tonnin kuussa. Itse sain 40 euroa. Ei hymyilyttänyt. Nyt olen ollut 12 vuotta palkkatyössä koululla laitoshuoltajana. En joudu enää nostamaan työkyvyttömyyseläkettä, koska olen kokopäivätyössä. Palkka on tärkeää, että pystyy elättämään perheensä ja maksamaan laskunsa, tekemään matkoja ja harrastamaan. Minulla on vaimo ja kaksi lasta, 1- ja 3-vuotiaat tytöt. Liian usein ihminen tuomitaan, kun nähdään diagnoosi, näkemättä itse ihmistä. Täällä koululla olen Janne enkä kehitysvammainen.”
Palkkaa työstä Ihmisoikeusliitto ja Kehitysvammaliitto kampanjoivat syyskuussa 2019 ja uudestaan keväällä 2023 kehitysvammaisten ihmisten työoikeuksien puolesta. Järjestöjen mielestä työtoiminta tulisi uudistaa kokonaisvaltaisesti. Tällä hetkellä tuhannet kehitysvammaiset ihmiset osallistuvat työtoimintaan ilman palkkaa, vaikka monella olisi kykyä oikeaan palkkatyöhön. Moni työtoiminnassa oleva tekee tuottavia työtehtäviä, mutta ilman työsuhdetta ja sen tuomaa suojaa ja etuja. Jotkut ovat työskennelleet vuosia tai jopa vuosikymmeniä ilman työntekijälle kuuluvia oikeuksia. Palkkaa työstä -kampanjalla Ihmisoikeusliitto ja Kehitysvammaliitto haluavat lisätä tietoisuutta työtoiminnan epäkohdista. Järjestöt haluavat, että kehitysvammaisten ihmisten työtoimintaa koskeva lainsäädäntö ja käytännöt uudistetaan kokonaisvaltaisesti. Työikäisiä kehitysvammaisia henkilöitä on Suomessa noin 30 000. Heistä vain noin 2 % on palkkatyössä, vaikka potentiaali olisi arvioiden mukaan ainakin viisinkertainen. Toimivia keinoja kehitysvammaisten ihmisten työllistymisen tukemiseen on jo nyt olemassa. Lainsäädännön puuttuessa kuntien välillä on tällä hetkellä huomattavia eroja.
Suomessa asuu noin 50 000 kehitysvammaista henkilöä, joista työikäisiä on noin 30 000. Kehitysvammaliiton työllisyysasiantuntija Simo Klem kertoo, että työikäisistä noin 9000 henkilöä on mukana työtoiminnassa. Kaikki eivät kuitenkaan saa työstään asianmukaista palkkaa. Todellisessa työsuhteessa on vain noin 500 henkilöä. Työtoiminnassa mukana oleville maksetaan hyvinvointialueen kautta työosuusrahaa, joka on 0-12 euroa päivässä. Valtaosa palkkatyöntekijöistä on työllistynyt tuetun työllistymisen työhönvalmennuksen avulla. Kehitysvammaliiton asiantuntijan mukaan kehitysvammaisista henkilöistä nykyistä huomattavasti isompi määrä voisi työllistyä tavalliseen palkkatyöhön, jos heille annettaisiin siihen mahdollisuus. Suomessa on tuhansia kehitysvammaisia henkilöitä, joilla on sekä koulutus, että halua työntekoon. On arvioitu, että noin 3000-6000 henkilöä voisi työllistyä työsuhteiseen palkkatyöhön. Työtoiminnassa mukana olevien työaika määräytyy yksilöllisesti. Osa työtoimintaan osallistuvista tekee töitä viitenä päivänä viikossa ja osa harvemmin. Myös työpäivän pituus voi vaihdella yksilöllisesti. Työtoiminnasta maksetaan työosuusrahaa, joka on keskimäärin 5 euroa päivässä, joka on verotonta tuloa aina 12 euroon saakka. Työosuusrahan määrästä päättää työkeskus ja työkeskusta ylläpitävä organisaatio. Yleensä työntekijä maksaa toimintakeskukselle ylläpitomaksun esimerkiksi lounaasta ja kahvista. - Työtoimintaa tulisi tarkastella uudestaan, sillä tämänhetkinen työtoiminta on ihmis- ja työoikeusloukkaus, Klem kertoo. Kokonaisuudessaan noin 9000 kehitysvammaista ihmistä osallistuu työtoimintaan tai työllistymistä tukevaan toimintaan. Noin 2300 henkilöä on avotyötoiminnassa. Avotyötoiminta on tavallisilla työpaikoilla toteutettua sosiaalipalvelua, josta hyvinvointialue maksaa työosuusrahaa. Kehitysvammaisten palkkatyöstä sekä työ- ja päivätoiminnasta käydään kehitysvamma-alan sisällä paljon keskustelua. Työtoiminnan järjestelmää tulisi uudistaa. Tilalle tarvittaisiin joustava, erilaisia vaihtoehtoja ja urapolkuja tarjoava järjestelmä, jossa yksilön tarpeet, toiveet ja koulutus voidaan ottaa paremmin huomioon. -Suomessa on jatkunut pitkään sama tilanne. Työllistämisen keinot ovat kyllä olemassa, mutta palvelujen järjestäjät eivät erinäisistä syistä halua käyttää palveluja tai järjestää työtä. Muutama kunta on onnistunut paremmin tarjoamaan mahdollisuuksia ja työpaikkoja myös kehitysvammaisille, Klem kertoo. Pienemmissä kunnissa tilanne on kuitenkin usein heikompi ja työllistämisen tukikeinoja on vähemmän käytössä. -Uskon, että jos kehitysvammaisille annettaisiin vain mahdollisuus kokeilla ja tehdä virheitä, määrä olisi vieläkin korkeampi, Simo Klem kertoo. Suomessa on käytössä tuetun työllistymisen työhönvalmennusta, laatukriteereihin ja tutkimusnäyttöön perustuvaa tuetun työllistymisen työhönvalmennusta. Edelliseen hallitusohjelmaan on kirjattu IPS-malli, jossa tarjotaan työllistymisen tukea henkilöille, joilla on mielenterveyden häiriö ja siksi haasteellista löytää itselleen sopivaa työtä. Töitä etsitään avoimilta työmarkkinoilta, henkilön osaamisen ja motivaation perusteella. Painotus mallissa on mielenterveyskuntoutujien kohdalla. Klem kertoo, että on verrattain yleistä, että henkilöt, joilla on enemmän avuntarvetta työllistymisessä, usein heidät unohdetaan. - Hyvin yksinkertaisesta asiasta on lopulta kyse. Ihmiset, jotka tarvitset enemmän tukea työllistymiseen, tulisi riittävä määrä tukea antaa, Klem kertoo. Lähes puolella työssäkäyvistä on ammatillinen koulutus Kehitysvammaisten ihmisten työllistyminen ja työnteko pitäisi ainakin periaatteessa olla mahdollista. Koulutusmahdollisuuksia kyllä Suomessa on. Tutkimuksia aiheeseen liittyen on tehty verrattain vähän ja edellinen tutkimus on noin kymmenen vuoden takaa. Suuri osa kehitysvammaisista on työkyvyttömyyseläkkeellä. Kokoaikaisesti on vaikea työllistyä, sillä vuonna 2023 työkyvyttömyyseläkkeellä oleva saa ansaita 922,42 euroa kuukaudessa. Mikäli kuukausittainen ansio tämän ylittää, eläkettä ei makseta. Jotta työnteko on kehitysvammaiselle kannattavaa, hänen tulee ansaita alle 922,42 euroa tai noin yli 1 700 kuukaudessa. - Lähes puolella työtoiminnassa mukana olevista kehitysvammaisista on ammatillinen koulutus, Klem kertoo. Työllistyminen painottuu selkeästi suorittaviin ja avustaviin työtehtäviin. Toimialat painottuvat siivous, keittiö- ja kiinteistöhuollon toimialoille. Syitä valikoituneista aloista voi vain spekuloida, mutta monessa tapauksessa suorittavat ja avustavat tehtävät ovat riittävän helppoja ja niihin on helppo työllistyä, Kehitysvammaliitosta kerrotaan. Yksi syy löytyy myös avoimista työpaikoista kyseisillä aloilla. Asiantuntijan mukaan kehitysvammaisia kohtaan on nähtävillä työhön liittyvää syrjintää, mutta työnantajien joukosta löytyy myös tahoja, jotka haluavat palkata kehitysvammaisia henkilöitä. - Kehitysvammaiset ihmiset ovat usein aika kaukana yritystoiminnan ytimestä, eikä yrityksissä ole edes tietoa siitä, että joukko henkilöitä olisi tarjolla, Klem kertoo. Sosiaalisen vastuun kantaminen Kehitysvammaisia kohtaan tapahtuvaa työsyrjintää tapahtuu kyllä, mutta sitä on vaikea seurata. Helsingin ja Vantaan kaupungit näyttäytyvät tilastoissa positiivisessa valossa. Simo Klem nostaa esiin sosiaalisen vastuun kantamisen. Palkkatuen avulla yhä useampi työnantaja pystyisi tarjoamaan mahdollisuuden myös enemmän tukea tarvitsevalle työntekijälle. - Suuri osa kehitysvammaisista ihmisistä on päässyt työelämään kiinni palkkatuen avulla, joka on kaikille yhdenvertaisesti tarjolla oleva tuki TE-toimistosta. Lähtökohtaisesti kuitenkin täysi-ikäiset kehitysvammaiset ihmiset ajautuvat varsin automaattisesti työkyvyttömyyseläkkeelle, kun aikuistuessa työllistymistä ei tueta riittävästi. Tulppa on edelleen olemassa, vaikka esimerkiksi työkyvyttömyyseläke ei ole enää este TE-toimiston asiakkuudelle, Klem kertoo. Toki tilanteessa on myös hyviä puolia. Suomessa hoivan ja turvan perinne on vahva ja kehitysvammaisten toimeentulo halutaan turvata. Kuitenkin turvaaminen tarkoittaa osin sitä, ettei mahdollisuuksia työllä hankittuun toimeentuloon juuri ole. Klem kertoo, että työtoiminnassa mukana olevat kehitysvammaiset usein ajattelevat olevansa työelämässä mukana, tehden tavallisia työtehtäviä, mutta todellisuudessa kyse on sosiaalipalvelusta, ei työsuhteesta. Työsuhteessa maksettava palkka noudattaisi yleisiä käytäntöjä.
Suuri osa kehitysvammaisista tekee töitä viidellä eurolla päivässä Kehitysvammaliiton työllisyysasiantuntija pitää tämänhetkistä työtoimintaa ihmis- ja työoikeuksia loukkaavana. Vain murto-osa työtoiminnassa olevista kehitysvammaisista saa asianmukaista palkkaa työstään. Suomessa on noin 50 000 kehitysvammaisista henkilöä, joista työikäisiä on noin 30 000. Kehitysvammaliiton työllisyysasiantuntija Simo Klem arvioi, että vain noin 9 000 työikäistä on mukana työtoiminnassa, joista noin 500 henkilöä on todellisessa työsuhteessa. Klemin mukaan lähes puolet työtoiminnassa mukana olevista kehitysvammaista ovat saaneet ammatillisen koulutuksen. Työtoiminnassa olevat saavat hyvinvointialueiden kautta työosuusrahaa, jonka määrä on 0-12 euroa päivässä. Keskimääräinen työosuusrahan määrä on noin viisi euroa päivältä. Työosuusraha ei ole palkkaa. Työosuusrahan määrästä päättää työkeskus ja työkeskusta ylläpitävä organisaatio. Yleensä työntekijä maksaa toimintakeskukselle esimerkiksi lounaasta ja kahvista ylläpitomaksun. - Työtoimintaa tulisi tarkastella uudestaan, sillä tämänhetkinen työtoiminta on ihmis- ja työoikeusloukkaus, Klem kertoo. Kehitysvammaliiton asiantuntijan mukaan tavalliseen palkkatyöhön voisi työllistyä huomattavasti enemmän koulutettuja ja työhön haluavia henkilöitä, jos siihen annettaisiin mahdollisuus. Arviolta noin 3 000-6 000 kehitysvammaista henkilöä voisi osallistua työsuhteiseen palkkatyöhön. Klemin mukaan työtoiminnassa mukana olevat kehitysvammaiset usein ajattelevat olevansa työelämässä mukana, mutta todellisuudessa kyse on sosiaalipalvelusta tavallisen työsuhteen sijaan.
Keskeinen tekijä suomalaisessa eriarvoisuudessa on työttömyys ja siitä johtuva köyhyys. On arvioitu, että vain noin 20 prosenttia vammaisista henkilöistä kävisi töissä, kun muun väestön työllisyysaste on noin 70 prosenttia. Vuosi sitten Suomessa ratifioitu YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista takaa vammaisten henkilöiden oikeuden tehdä työtä yhdenvertaisesti muiden kanssa. Ratifioimalla sopimuksen Suomi on luvannut turvata vammaisten henkilöiden työnteko-oikeuden toteutumisen. Oikeuden toteutuminen edellyttää lukuisia erilaisia toimia, joilla linkitetään vammaiset henkilöt työelämään. Näitä ovat esimerkiksi: syrjinnän kieltäminen vammaisuuden perusteella kaikissa palvelussuhteen muotoja koskevissa asioissa vammaisten henkilöiden avustaminen työn löytämisessä, saamisessa ja säilyttämisessä sekä työhön palaamisessa vammaisten henkilöiden työllisyyden edistäminen yksityisellä sektorilla asianmukaisilla menettelytavoilla ja toimilla, joihin voi sisältyä tasa-arvoistavia toimintaohjelmia, kannustimia ja muita toimia sen varmistaminen, että vammaisia henkilöitä varten tehdään työpaikoilla kohtuulliset mukautukset. Lainsäädäntöuudistukset tulisi tehdä siten, että ne toimeenpanevat YK:n vammaisyleissopimusta, ja sopimuksen tulisi pikkuhiljaa näkyä myös suomalaisessa työelämässä. Meillä on siis sekä YK:n vammaisyleissopimus että yhdenvertaisuuslaki, joka velvoittaa työnantajia toteuttamaan kohtuullisia mukautuksia vammaisuuden perusteella, joten voisi ajatella, että puitteet yhdenvertaiselle työelämälle ovat kunnossa. Onko vammaisten henkilöiden työllisyysasteen nousu siis kiinni enää kulttuurisista asenteista? Asenteet muuttuvat hitaasti, joten tarvitaan päämäärätietoisia poliittisia päätöksiä, joilla selkeästi osoitetaan tahtotila ja resursseja yhteiskunnalliseen muutokseen esteettömän ja kaikille saavutettavissa olevaan työelämän osalta. Tällä hetkellä maassamme on käynnissä monenlaisia kehittämishankkeita, joilla edistetään ja kehitetään suomalaista työelämää. Selkeimmin vammaistenkin henkilöiden työelämään osallistumisen kehittämistä tapahtuu Sipilän hallituksen kärkihankkeessa Osatyökykyisille tie työelämään (OTE). Kärkihanke jakautuu 8 osaprojektiin, jotka ovat omia kokonaisuuksiaan, mutta tähtäävät kaikki samaan päämäärään. OTE-kärkihankkeesta rahoitetaan kuutta alueellista kokeilua, joilla etsitään malleja työllistymiseen ja osallisuuteen. Kokeiluhankkeet ovat käynnissä Etelä-Karjalassa, Keski-Uudellamaalla, Satakunnassa, Päijät-Hämeessä, Keski-Pohjanmaalla sekä Savossa. Keski-Uudellamaalla hanketta (Fokus - opinnoista töihin) hallinnoi Validia Ammattiopisto ja Invalidiliitto on hankkeessa järjestökumppanina. Vain aika näyttää saadaanko näillä kehittämistoimenpiteillä ja alueellisilla hankkeilla suurta muutosta aikaan, mutta ainakin monet yhteiskunnalliset rakenteet ovat nyt muutostilassa, mikä voi parhaimmassa tapauksessa edesauttaa kulttuurista ja rakenteellista muutosta vammaisten työelämän osalta.
Helsinkiläinen Tytti Matsinen on saanut hiljattain työpaikan, jossa häntä ei ole syrjitty vaan asiat ovat hyvin. Ihmisoikeusasiantuntijan työssä omakohtainen kokemus vammaisuudesta on hyödyllistä. Työ sisältää myös paljon matkustamista. - En enää mainitse työhakemuksissa, että minulla on näkövamma. Kun vielä kerroin vammastani työhakemuksessa, en saanut kutsuja haastatteluihin, hän sanoo STT:lle. Vammaiset kokevat arjessaan edelleen runsaasti syrjintää, ilmenee tuoreesta kyselytutkimuksesta. Yhdenvertaisuusvaltuutetun tekemän kyselyn vastaajista yli 60 prosenttia kertoo kokeneensa jonkinlaista syrjintää viimeisen vuoden aikana. Yleensä syrjintä liitettiin vammaisuuteen, mutta myös ikään tai terveydentilaan. Lähes kaikki vastaajat olivat sitä mieltä, että vammaisuus asettaa työnhakijan heikompaan asemaan vammattomaan verrattuna silloinkin, kun pätevyys ja taidot ovat samat. Monet vammaiset haluaisivat mukaan työelämään, mutta sinne pääsy on vaikeaa. Myös työnantajien tiedot erilaisista tuista, joita nämä voivat saada vammaisen työntekijän tueksi, ovat usein vajavaisia. - Käytännössä jokainen työnantaja tietää miten äitiyslomajärjestelmä toimii, mutta harva tietää millaisia tukimuotoja vammaisten kohdalla on olemassa, Matsinen kertoo. Byrokratia rasittaa Kyselytutkimuksen noin 450 vastaajasta liki puolet oli eläkkeellä, vaikka monilla on hyvä koulutus. Yhdenvertaisuusvaltuutetun Kirsi Pimiän mukaan vallitseva normaali on, että vammainen ihminen on työttömänä tai eläkkeellä ja työssäkäyvää vammaista pidetään poikkeuksena. - Työelämässä olevat kertovat kokevansa syrjintää ja epäasiallista kohtelua myös työyhteisössä, Pimiä kertoo. Tytti Matsisen mukaan vammaisten kohtaama viranomaisbyrokratia on usein jähmeää. Esimerkiksi henkilökohtaisen avustajan tiettyjä kuluja joutuu maksamaan itse, jonka jälkeen raha pyydetään kaupungilta takaisin. Tämä voi viedä kuukausia. - Työmatkoille täytyy olla paljon irtonaista rahaa, mikä voi olla joillekin este. Monesti vammaiset ovat yhteiskunnan köyhimpiä, hän muistuttaa. Matsisen täytyy myös toimittaa säännöllisesti erilaisia lääkärintodistuksia viranomaisille, vaikka hänellä on ollut näkövamma lapsesta asti. Huono asenneilmasto rehottaa Kyselyn vastaajat pitävät Suomen asenneilmapiiriä yleisesti huonona: Vain neljätoista prosenttia piti asenneilmapiiriä hyvänä tai erittäin hyvänä, kun joka toinen piti sitä huonona tai erittäin huonona. Runsaan kolmanneksen mielestä ilmapiiri oli neutraali. Kovat asenteet ilmenevät syrjinnän lisäksi muun muassa kiusaamisena ja haluttomuutena parantaa vammaisten asemaa esimerkiksi työelämässä. - Osittain on kyse kielteisistä asenteista, mutta myös tiedon ja ymmärryksen puutteesta, yhdenvertaisuusvaltuutettu sanoo. Tutkimus toteaa niin ikään, että vammaisten oikeudet ovat Suomessa muodollisesti hyvät, mutta ongelmallista on oikeuksien toteutuminen arjessa. Selvitys on tehty tämän vuoden kevätkesällä. Verkkokyselyn lisäksi tehtiin kolmisenkymmentä yksilöhaastattelua. Pimiä pitää yhtenä selvityksen huolestuttavimmista tuloksista, että syrjintäkokemuksista jätetään ilmoittamatta, koska vastaajat eivät usko mitään tapahtuvan. Salo on varsin tunnettu negatiivisesta suhtautumisestaan kehitysvammaisiin henkilöihin, joten älkää edes harkitko tänne muuttamista.
Vammaiset kokevat arjessaan edelleen runsaasti syrjintää, käy ilmi tuoreesta kyselytutkimuksesta. Yhdenvertaisuusvaltuutetun tekemän kyselyn vastaajista yli 60 prosenttia kertoo kokeneensa jonkinlaista syrjintää viimeisen vuoden aikana. Yleensä syrjintä liitettiin vammaisuuteen, mutta myös ikään tai terveydentilaan. "Vammaisten asioista ei haluta julkista keskustelua. Asioista halutaan vaieta eikä keskustelua haluta käydä", avovastauksessa kerrotaan. "Vammaisena olen toisen luokan kansalainen", vastaaja kertoo. Vastaajat pitävät Suomen asenneilmapiiriä yleisesti huonona: Vain neljätoista prosenttia piti asenneilmapiiriä hyvänä tai erittäin hyvänä, kun joka toinen piti sitä huonona tai erittäin huonona. Runsaan kolmanneksen mielestä ilmapiiri oli neutraali. Kovat asenteet ilmenevät syrjinnän lisäksi muun muassa kiusaamisena ja haluttomuutena parantaa vammaisten asemaa esimerkiksi työelämässä. "Työelämään astuessani, kuitenkin jo kokemusta omaavana, minut ohitti henkilö ilman vammaa ja esteeksi ilmaistiin vammani. Sijaiseksi kelpasin ja olin valittua henkilöä kokeneempi", eräs kyselyyn vastannut kirjoittaa. "Jokainen työllistymisyritys on yrityksenä verrattavissa teatterikorkean pääsykokeisiin", toinen jatkaa. "Esimies oli miettinyt kahvipöydässä muun työyhteisön kanssa, että minkälaiset minun kognitiiviset taidot on, että pystynkö tekemään työtehtävää ollenkaan", yksi vastaajista kertoo. Yhdenvertaisuusvaltuutettu Kirsi Pimiä pitää vammaisten tarinoita surullisena osoituksena huonosta asenneilmapiiristä. - Osittain on kyse kielteisistä asenteista, mutta myös tiedon ja ymmärryksen puutteesta, hän sanoo. Työelämään liittyvien kysymysten avovastauksista ilmenee, että ongelmia koettiin muun muassa sähköisten rekrytointien ja työpaikan tietojärjestelmien osalta. "Minun pitäisi tietää kaikki. Olla juristi, työsuojeluvaltuutettu, IT-asiantuntija ja itse itseni mielenterveyshoitaja", yhdessä vastauksessa lukee. Lync, video ja konferenssipuhelut eräs vastaaja mielsi kuulovammaiselle vaikeiksi asioiksi. Työelämä ja vammaiset on yhä vaikea yhdistelmä Verkkokyselyn vastaajat kokevat erityisesti työelämän asenteet vaikeina. Noin 450 vastaajasta liki puolet oli eläkkeellä, vaikka monilla on hyvä koulutus. - Vallitseva normaali on, että vammainen ihminen on työttömänä tai eläkkeellä, kun työssäkäyvää vammaista ihmistä pidetään poikkeuksena. Työelämässä olevat vastaajat kertovat kokevansa syrjintää ja epäasiallista kohtelua myös työyhteisössä, Pimiä jatkaa. Lähes kaikki vastaajat olivat sitä mieltä, että vammaisuus asettaa työnhakijan heikompaan asemaan vammattomaan verrattuna silloinkin, kun pätevyys ja taidot ovat samat. Pimiä pitää yhtenä selvityksen huolestuttavimmista tuloksista, että syrjintäkokemuksista jätetään ilmoittamatta, koska vastaajat eivät usko mitään tapahtuvan. - Tällä hetkellä vammaiset ihmiset ovat muuttuvan ympäristön ja yhteiskunnan keskellä tilanteessa, jossa he tiedostavat, että heillä on oikeuksia. Isolle osalle on kuitenkin edelleen epäselvää, mitä nämä oikeudet tarkoittavat tai mahdollistavat. Tutkimus toteaa niin ikään, että vammaisten oikeudet ovat Suomessa muodollisesti hyvät, mutta ongelmallista on oikeuksien toteutuminen arjessa. "Asenteet vammaisuutta ja vammaisia ihmisiä kohtaan ovat peräisin osin edellisiltä vuosikymmeniltä", selvityksessä sanotaan. Selvitys on tehty tämän vuoden kevätkesällä. Verkkokyselyn lisäksi tehtiin kolmisenkymmentä yksilöhaastattelua.
@@ismolaitela6219 Kiitoksia paljon, mutta, kaikki nää kolme kohdetta - hotelli, museo ja aurinkopaneelitehdas - sijaitsee nyt juuri siinä rakennuksessa, missä tämä video kuvattiin, jos oikein ymmärsin?
@@ismolaitela6219 Ei ole mahdollisuutta matkata sinne. Ostin just äsken sattumalta Salora 6000a yhdistelmäsoittimen, ääni miellytti, tulin kiinnostuneeksi, mistä se oli lähtöisin. Mä kun luulin et se valmistettiin Japanissa suomalaisessa tuotemerkillä, mutta tasta videosta seuraa, että nää laitteet ainakin pantiin kokoon juuri teidän maassanne. Vaikka jotkit komponentit ei olekaan suomalaisvalmisteisia - levari saksalainen, ja vahvistimen suojusreleessa lukee Made in England. Kunpa sais tietää, missä itse radioosat valmistettiin. Mahdollisesti, että suurin osa tuli muualta, ja Saloratehtaassa ne vasta asennettiin paikoilleen. Itse kehyksessa takapuolella ei muutakaan lue kuin Salora OY.
Valitettavasti joudun ilmoittamaan, että en aio osallistua itseäni koskeviin neuvotteluihin, syistä jotka ovat siellä varsin hyvin tiedossa. Päätökseni on näillä näkymin pysyvä, ellei kaupunki suostu ruokalaskujen osittaiseen hyvitykseen.
Minulla on yli tuhannen euron edestä laskuja, joita en kykene maksamaan, ja joiden vuoksi olen hakenut Kelasta toimeentulotukea korotettuna. Päätökset ovat tulleet hylättyinä takaisin, joten olen päättänyt irtisanoa Ateriapalvelu-sopimukseni, jotta saisin edes jostain säästettyä. Haistakaa paska Salon kaupunki 🖕
Salo avustaa sittenkin kehitysvammaisten työllistymistä tukevaa yhdistystä Ihme ja Kumma tuki ry saa Salon kaupungilta 20 000 euroa. Aikaisemmin Salo päätti ettei avustusta myönnetä.
Salolainen Ihme ja Kumma tuki ry saa sittenkin avustuksen Salon kaupungilta. Avustuksen määrä on 20 000 euroa. Hallintojohtaja Irma Niemisen mukaan summa katetaan työllistämismäärärahoista. Aikaisemmin Salo päätti ettei kehitysvammaisten työllistymistä tukeva Ihme ja Kumma tuki ry saa avustusta kaupungilta. Salon kaupunginhallitus sai kolme oikaisuvaatimusta päätöksestä hylätä avustushakemus. Oikaisut hyväksyttiin kaupunginhallituksen eilisessä kokouksessa.
Yhdenvertaisuus ja yhdenvertaiset mahdollisuudet työllistymiseen ovat lähtökohtana koko työpajatoiminalle. Lähtökohdat ovat monen nuoren kohdalla erilaiset, mutta ajalla, kärsivällisyydellä, kokeiluilla ja ennakkoluulottomuudella pyrimme löytämään oman polun työelämään. ”Erilaisuus on rikkaus, ei rikos” Anais Lehdonvalo 2017 Pystymme tarjoamaan kohderyhmämme nuorille nuorisotakuun mukaisia työpaja-, työkokeilu-, opiskelu- ja työpaikkoja. Riippumatta siitä, oletko eläkkeellä vai et. Me emme kysele diagnooseja vaan olemme kiinnostuneet tiedoista, taidoista sekä unelmista. Tervetuloa työpajalle!
Ihme ja Kumman työpajan tavoitteena on tarjota mahdollisimman monelle nuorelle ja nuorelle aikuiselle paikka työpajalta. Onnistumiset työpajalla avaavat polun työkokeilun kautta ensimmäiseen työsopimukseen kanssamme ja parantavat nuoren mahdollisuuksia jatko-opiskeluun tai työllistymiseen avoimilla työmarkkinoilla. Lyhyesti: Työpajalla opetellaan arjen- ja sosiaalisia taitoja, harjoitellaan itsenäistä - ja ryhmätyöskentelyä sekä vastuun ottamista. Pajalaisille tarjotaan mm. ensiapu-, päihde-, pelastustoimi ja kielikoulutusta. Samoin on mahdollisuus tarvittaessa suorittaa hygieeniapassi. Työkokeilusopimus solmitaan TE-toimiston kanssa ja työkokeilun aikana perehdytään käytännössä ammatillisten taitojen sekä tietojen kasvattamiseen. Ensimmäinen työsopimus pyritään solmimaan onnistuneen työkokeilun päätteeksi. Työsuhteessa nuoren ammattitaitoa sekä itsevarmuutta pyritään kasvattamaan nousujohteisesti, samoin kuin kykyä itsenäiseen työskentelyyn erillaisissa olosuhteissa ja tilanteissa. Aktiivisesti käynnistetään myös mahdollisen työ-/opiskelupaikan etsintä nuorelle oman toimintamme ulkopuolelta. Uutta syksyllä 2020 - opinnollistaminen Opinnollistaminen eli näyttöihin perustuva ammattitutkinnon tai sen osien suorittaminen käynnistyy Ihme ja Kummassa syksyllä 2020 yhteistyössä Ammattioppilaitos Rasekon kanssa. Tavoitteena on näin tarjota nuorille mahdollisuus yleistä tasoa olevan ammattitutkinnon (tai sen osien) suorittamiseen ja näin parantaa mahdollisuuksia työllistymiseen. Niinikään hankeen tavoitteena on muokata ja parantaa työpajan valmiuksia ja toimintaa vastaamaan entistä enemmän nuorten tarpeita.
Mikä ihmeen (ja kumman) työpaja? Nuorisotakuu tarkoittaa sitä, että jokaiselle alle 25-vuotiaalle nuorelle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle tarjotaan työ-, työkokeilu-, opiskelu, työpaja- tai kuntoutuspaikka viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi ilmoittautumisesta. Työttömäksi työnhakijaksi ilmoittaudutaan TE-toimistoon. Nuorisotakuun osalta vammaisen tai pitkäaikaissairaan nuoren kohdalla toimitaan samalla tavalla kuin vammattoman tai ei-pitkäaikaissairaan kohdalla. Sosiaalipalvelujen asiakkuus ei poissulje oikeutta nuorisotakuun mukaisiin palveluihin. (TEM 2018) Näinhän sen lain mukaan pitäisi mennä.
Hyvää huomenta Ilmoitan näin lyhyesti, aikeistani päättää asiakkuuden Salon vammaispalveluiden piirissä, syistä jotka ovat siellä varsin hyvin tiedossa. Viimeisenä toimenasi pyydän sinua varmistamaan, esteettömän pääsyni Waltin toimintojen piiriin, sekä että minulle hyvitetään puolet neljänsadan euron ruokalaskuista, joita minulle on tullut kuusi kappaletta, sekä asunnon Salon keskustasta. Katson edelleenkin, että minulla ei ole maksuvelvoitetta, sillä Omenapuistossa asuessani olen pääosin syönyt omia ruokiani jotka olen ostanut, tai saanut vanhemmiltani. Terveisin Matti Jokiniemi.
Minä olin juhannuksena mökillä, ja siellä tulostin opetushallitukselta saamani sähköpostin, jonka toimitan Salon kaupungille. Mitä minä teiltä odotan on se, että sen pohjalta laaditaan vetoomus, minun kouluun pääsyn mahdollistamiseksi. Mikäli näin ei kuitenkaan tapahdu, minulle ei tuota ollenkaan vaikeuksia ottaa yhteyttä Iltalehteen, ja kertoa heille miten Salossa poljetaan erityis-ryhmien oikeutta koulutukseen. Olen jo kerran toiminut tällä tavalla, kirjoitettuani Turun Sanomiin mielipide-palstalle, kuinka heikosti tiettyyn ihmisryhmään kuuluvien oikeutta, työhön tuetaan.
Tiedoksi kaikille siellä, että yhteydenotoista ne huolimatta, olen päättänyt hankkia itselleni uuden tutkinnon, eikä mikään teidän toimintamme, tai paremminkin toimimattomuus tule muuttamaan tätä asiaa. Tietooni on tullut asia, jonka mukaan joku siellä on ottanut asiakseen sabotoida tulevaisuuden suunnitelmani, sillä mihinkäs neurologisesti sairas ihminen tutkintoa tarvitsee, kun hän ei kuitenkaan tule työllistymään? Paikkoja minun ei liene tarvitse mainita, sillä teillä on nämä tiedossa muutenkin. Nyt pyydänkin teitä kapea-katsaista Pauliina Sillanpäätä ja hänen kaveriaan Kari Kortista ottamaan toisiaan kädestä kiinni, ja hyppäämään vedettömään kaivoon, niin voi olla että hyppään perässä, sillä te ette tiedä mitään minun todellisista oppimiskyvyistäni. Te vain luette minua koskevia asiakirjoja siinä käsityksessä, että se mitä minusta joku on kirjoittanut pitää paikkansa, vaikka se ei pidäkään. Minulla on nytkin tiedossa pari paikkaa minne voin hakea, eikä se mitenkään liity teihin. Mikäli koette tarpeelliseksi jatkaa satuiluanne, jatkakaa sitä jonkun muun kanssa, joka jaksaa kuunnella, mutta älkää oletteko sen jonkun olevan minä. Atlantin valtameressä on suunnilleen yhtä paljon mutaa, kuin maapallolla on ihmisiä, joten on erittäin hyvin mahdollista, että joku suostuu teitä kuuntelemaan.
Te ette varmaankaan halua, että minä lähden käymään Örninkadun toimipisteeseen kertomaan, Salon vammaispalveluiden asennoitumisesta eri tavoin vammaisten ihmisten oikeuteen hakeutua itselleen sopivan koulutuksen piiriin, sekä yhdenvertaisuus-lakiin perustuvasta oikeudesta saada itselleen työharjoittelu-paikka, joka tukee heidän tavoitteittaan koulutus-alasta riippumatta. Se on ihan teistä, sekä tuen osoituksestanne kiinni, lähdenkö vai en. Kuten hyvin tiedätte, minulla paremmat puheenlahjat, kuin Johan Ludvig Runebergilla ja tulen myös käyttämään sitä mikäli minun on pakko.
Tiedoksenne, että sain Salon kaupungilta taas perustettoman ruokalaskun, jonka yhteenlaskettu summa on 434 euroa. En katsonut itselläni olevan aihetta toimittaa sitä eteenpäin, joten otin siitä itselleni kopion, jonka kanssa menen käymään poliisilaitoksella, ja teen teistä tutkintapyynnön. Mikäli Salon kaupunki katsoo asiakseen, lähettää minulle uudestaan perusteettomia ruokalaskuja, minä katson asiakseni ottaa yhteyttä Turun Sanomiin, ja aion kirjoituttaa tästä pienen jutun. Teidän puolestanne toivon, että teillä on meriselitykset keksittynä.
Näin Salossa kohdellaan ihmisiä, kun he pyrkivät pitämään oikeuksistaan kiinni. Nämä alla olevat viestit on lähetetty, Salon vammaispalveluiden esimiehelle Laura Tuomiselle, sillä hänelle maksetaan siitä että hän puhuu potaskaa asiakkaileen. Tutkikaa pintaa syvemmälle, niin tiedätte. Tiedoksenne, että sain Salon kaupungilta taas perustettoman ruokalaskun, jonka yhteenlaskettu summa on 434 euroa. En katsonut itselläni olevan aihetta toimittaa sitä eteenpäin, joten otin siitä itselleni kopion, jonka kanssa menen käymään poliisilaitoksella, ja teen teistä tutkintapyynnön. Mikäli Salon kaupunki katsoo asiakseen, lähettää minulle uudestaan perusteettomia ruokalaskuja, minä katson asiakseni ottaa yhteyttä Turun Sanomiin, ja aion kirjoituttaa tästä pienen jutun. Teidän puolestanne toivon, että teillä on meriselitykset keksittynä.
Minä en tule osallistumaan yhteenkään jo suunniteltuun palaveriin, teiltä tulleiden virheellisten vuoksi. Te saatte järjestää minulle asunnon Omenapuiston ulkopuolelta, joka tukee minun päänmääriäni itsenäisen asumisen, sekä tulevien opintojeni suhteen. Muuten meidän välit ovat poikki. En odota kuulevani teistä tämän jälkeen yhtään mitään. Tulen antamaan teille välittömän vastikkeeni tähän liittyen, koska en katso toimineeni väärin, huomauttaessani teitä lakisääteisistä velvoitteista minun kaltaisia ihmisiä kohtaan. Jos minä pyydän teiltä apua erinäisiin asioihin liittyen, odotan myös saavani sitä. Sitä mitä en odottanut saavani, on kosto mielessä lähetetyt ruokailuuni liittyvät laskut, joita en ole itselleni aiheuttanut.
Voi olla, että uudet verkosto-palaverit ovat mahdollisia, mutta tietyin edellytyksin. 1. Salon kaupunki sitoutuu tukemaan minua, tulevia opintojani silmällä pitäen, sekä järjestää minulle harjoittelu-paikan, jota kautta minun on mahdollista työllistyä avoimille työ-markkinoille. 2. Salon kaupunki mitätöi minulle lähettämänsä ruokalaskut, sillä kaupungin tekemän virheen vuoksi, katson että itselläni ei ole maksuvelvoitetta. 3. Kaupunki palauttaa ilman vastaväitteitä, minun menettämäni rahat, jotka ovat 3,500 euroa, 75 prosentin päiväkorolla korotettuna, ensimmäisestä laskusta alkaen. Mikäli ehtoihini ei suostuta, tulen tekemään tutkintapyynnön poliisille, sekä valituksen Eduskunnan oikeusasiamiehelle, Salon sosiaalitoimen eriarvoistavasta toiminnasta. Annan teille ensi viikon aikaa, vastata tähän viestiin. Mikäli vastauksenne eivät ole minulle suotuisia, katson oikeudekseni toimia yllä mainitulla tavalla. Aion tehdä kaupungin toimista tutkintapyynnön poliisille, ensi viikon aikana. Mikäli sinulta puuttuu kyky, rivien välistä lukemiseen, voin jo tässä kertoa että tulevien tapahtumien seurauksena, tulet menettämään työpaikkasi. Minä otan yhteyttä Yleisradion toimitukseen, ja kerron heille mukavia tarinoita siitä, kuinka Salon vammaispalvelu valehtelee ja manipuloi asiakkaitaan uskomaan heidän valheelliseen propagandaansa yhdenvertaisuudesta. Se mitä ihminen kylvää, sen ihminen myös niittää.
