Kiitti kommentista. Löytöretkeily on yleensä antoisaa. Välillä toki tulee noita huteja, pusikoita ja kivirakkaa, kaikkea ei kartasta voi päätellä, eikä aina edes satelliittikuvista.
Kiitos Jouni reissutunnelman jakamisesta videon muodossa! Tavoitat videoissa rauhallisuuden ja kiireettömyyden. Lintujen touhuja on aina mukava erämaassa seurata!
Kiitokset Jounille taas hienosta reissuvideosta! Sihtiojan varressa yöpymisestä tuli mieleen, että se meni vähän laittomuuden puolelle, sillä kansallispuiston perusosassa yöpyminen sallittu vain merkityillä paikoilla. Erämaaosassa saa yöpyä vapaasti tiettyjä rajoitusosia (esim. Paratiisikuru) lukuun ottamatta.
Kiitti kommentista. Mä yritän aina ottaa huomioon paikalliset määräykset mutta ennemmin tai myöhemmin varmaan sattuu joku virhe. Niistä on ihan hyvä huomauttaa, ettei muut toistaisi niitä. Tuo perusosan raja muuttui viitisen vuotta sitten kun puiston järjestyssääntöä uusittiin. Perusosa pieneni, pyöräily tuli sallituksi joillakin reiteillä ja kielto yöpyä puurajan yläpuolella poistui. Ainakin nämä tulee mieleen. Nykyään perusosan raja menee Rautulammen itäpuolelta Suomujokivarteen, seuraa sen itäpuolta Suomunruoktun ohi kääntyen kohti Kopsusjärveä. Joten Sihtioja jää erämaa-osan puolelle nykyään. Luontoon.fi/retkikartta sivustolta löytyy tarkemmin raja.
@@jouniriihela4317 Kiitoksia korjauksesta! Oma tieto olikin selvästi vanhentunutta. Tuo onkin hyvä uutinen, sillä mukavampi suunnitella vaelluksia, kun ei tarvitse yöpyä ruuhkaisilla leiripaikoilla.
Kiitoksia. Alkukesä on siitä mukavaa aikaa, että luonnonääniä riittää. Joitakin ne tuntuu öisin häiritsevän, itsekin olen usein laittanut teltan liian lähelle kosken kohinaa, mutta muutoin kuuntelen aina nukahtamiseen asti, että mikä lintu siellä nyt alkoi laulaa.
Kiitoksia. Onnistuu tosiaan tuolla tyylillä, kunhan painoa ei ole liikaa. Painoraja riippuu omasta kunnosta ja siitä, kuinka hyvin tekniikan oppii. Rinkan rakenne vaikuttaa myös. Ja selkä tykkää.
Käväsin juhannus vaelluksella 9vrk muotkan erämaassa. Hulppeat oli maisemat, sinullakin näytti olevan onnistunut vaellus taas. Samassa paikassa olin jokuvuosi minullakin teltta tuossa Luironrannalla. Upea näköala Luirojärvelle. Kiitos videosta👍
Kiitos kommentista. Muotka on myös hienoa seutua. Tuo Luirojärven länsiranta on rauhallista aluetta leiriytyä. Tuvat ja huusit puuttuu, mutta kaikki ei niitä kaipaa, varsinkaan kauniilla säällä.
Näitä upeita kuvauksia katsellessa pääsee ikäänkuin itsekin mukaan reissuun. Rauhallista luontokuvausta, leppoisaa kerrontaa ja mielenkiintoista sisältöä. Kiitos kun jaksat jakaa tämän kaiken meidän kanssa 😊
Kiitos upeista videoista varsinkin lintuhavainnot ovat mielenkiintoisia. Olen pannut merkille, että moni vaeltaja (ainakin RU-vidvideoilla) käyttää kumisaappaita vaelluskenkien sijaan, miksi näin? Eikös vaelluskenkä tue nilkkaa paremmin.
Kiitos kommentista. Tuo jalkineasia on sellainen, että siinä on ainakin neljä koulukuntaa: saappailla, polkujuoksulenkkareilla, vaelluskengillä joko kalvolla tai ilman. Ja viides on paljasjalkakengät. Itse en kaipaa nilkalle tukea vaan jalalle suojaa kosteudelta. Märissäkin kengissä pystyy kyllä kulkemaan, siinä ei tule kylmä jos liikkuu koko ajan. Tukevat kengät jalassa tekee kulkemisen kömpelöksi, lenkkareissa - ja varmaan myös paljasjalkakengissä - jalka huomaa maaston epätasaisuudet paremmin ja sopeutuu niihin. Kevyissä kengissä jalka myös nousee vielä iltapäivälläkin ja kulku on kevyttä. Vaelluskenkien ehkä huonoin puoli on se, että kun ne hörppää vettä, mitä kuuluu tapahtuvan yhtenään, niin ne kuivuu vasta kotona, varsinkin kalvolliset. Saappaissa polyuretaanista tehdyt näyttää korvanneen kumiset vaeltajien keskuudessa. Ne kestää noin kymmenen kertaa kauemmin, on kevyemmät ja lämpimämmät kuin kumiset. On jalkineet mitkä tahansa, niin sauvat helpottaa pitämään hyvän tasapainon kulkiessa ja estää osaltaan nilkan vääntymistä.
Kiitos taas kerran, taattua laatua nämä sinun filmit 🥇 Kauniita maisemia, yksityiskohtia, lintuja, kiireetöntä kulkemista ja katsoja pysyy kartalla, koska kerrot hyvin missäpäin menet 🙂 Tuo sinun rinkannosto selkään jaksaa ihmetyttää, menee niin kepeästi ja tasapaino pysyy 😃 Itse olisin varmaan nurin, jos yrittäisin 😄 Hyvää kesää 🙋🏼♀️
Kiitoksia taas itsellesi. Opettelin tuollaisen tavan nostaa rinkka, kun mulla on ollut välillä selän kanssa ongelmia. Tuossa ei tule kiertoliikettä joka voi joskus sattua pahasti. Nyt rinkka painoi alussa n.17,5kg, alkaa olla ylärajoilla tuolle tavalle. Jos rinkassa on runko, mistä saa otteen, se helpottaa. Hyvää kesää sinulle myös.
Kiitoksia. Rauhassa saa tosiaan olla. Kopsukselle mennessä tuli yksi ihminen vastaan, seuraavan kerran kuului ääniä Luiron kämpän suunnalta. Sitten Kotakönkäällä muutama ihminen ja Niilanpään päivätupaa lähestyessä meni jo laskut sekaisin, kolme suurempaa ryhmää kymmenen minuutin sisään. Ihmisten tapaaminen ei mua haittaa, ne on samanhenkisiä ja just niitä, joita pitäisi tavata enemmän myös arjessa.
Kiitti kommentista. Mäntykankaat saattaa olla vähän tylsiä kulkea kun maastossa ei ole vaihtelevuutta. Mutta kun puut on suuria ja vanhoja, on niiden seurassa nautinto kulkea. Samoin teltan sija löytyy aina helposti.
Lämmin kiitos, jälleen kerran, miellyttävästä katselukokemuksesta 🙏🏼☀️ joku jo kehuikin näkymien riittävän pitkästä näyttämisestä, se on aivan ratkaiseva asia katsojan syventyä ja eläytyä luontoon ja retkeesi. Tapasi kertoa on kiehtova ja huumori hauskuuttava näsäviisaalla mausteella 😂👍🏼 Mukava kuulla, että uusia retkiä on suunnitteilla. Kaikkea hyvää toivotellen, Anu
Kiitos kehuista. Maisemia ja koskematonta luontoa lähden sinne katsomaan ja haluan näyttää sitä muillekin. Suunnistustaitoiset löytää noille paikoille varsin helposti jos kiinnostus herää. Ennen pitkää Sokosti ja Luirojärvi alkaa olla nähty ja silloin tällaisista videoista voi olla apua retkikohteen suunnittelussa. Itse suuntaan seuraavaksi varmaan ylemmäs pohjoiseen. Kaikkea hyvää sinne myös.
Olipa mukava kun yllätäin näin tuubista uuden videosi! Ali ja sinä olette rauhallisella tyyleillä mun makuun ja kiva kun lintujakin näkee sun videoilla ja mukava oli se metson menokin nähdä! Et tilannetta kuitenkaan kokonaan menettänyt😊
Kiitoksia. En ihan kokonaan menettänyt, metso vain sai sadan metrin etumatkan sillä aikaa kun hain kameran. Ensikosketuksessa sillä oli pyrstö komeasti pystyssä, karkuun kävellessä se vähän laski sitä. Onneksi ei lähtenyt lentäen karkuun. Tai käynyt päälle, sekin kävi mielessä. Kaksi päivää myöhemmin lähti koppelo polun varresta aika läheltä lentoon, siihen ei ehtinyt millään kuvaamaan. Pesää en löytänyt, hetken etsin.
Kiitoksia. Tuo sun ajankohta on yleensä varma ajankohta välttää hyttyset. Nyt oli toisin. Mun alkuperäinen ajatus oli lähteä reilusti toukokuun puolella, mutta lumipeite pysyi sitkeästi puolessa metrissä kuun puoleenväliin. Sitten kesä tuli kerralla. Kevät ikään kuin jäi välistä. Lehti oli kunnolla puussa jo kuunvaihteessa.
Kiitos oikein paljon tästä kauniisti kuvatusta, ja kiireettömän tunnelman videosta, Jouni. Pidän erityisesti rauhallisesta kameran käytöstäsi - annat katsojalle aikaa, oli kyse maisemasta tai jostakin luonnon yksityiskohdasta. Iso kiitos myös paikan- ja lintulajien nimistä. Mukavia muita reissuja kesän aikana 😍
Kiitos taas Paula kommentista. Olen joskus nähnyt sellaisia videoita, joissa kamera liikkuu niin kovaa edestakaisin, että saa pitää molemmin käsin tuolin käsinojista kiinni, ettei putoa😁 Haluan välttää sellaisen. Paikannimistä ajattelen olevan muille kulkijoille hyötyä, uskon tuolla liikkuvan muitakin itseni kaltaisia "löytöretkeilijöitä".
Luirojoen ylitin 24.5.2024. Vettä oli yli polven (noin 60 cm). Luirojärvi oli vielä jäässä. Virtaus oli kova ja vesi kylmää. Luirojärvellä ei ollut ketään muuta vaeltajaa.
Kiitti kommentista. Kopsus ja Luiro oli satelliittikuvien mukaan jäässä vielä 5 päivää ennen mun lähtöä. Pienemmät lammet auki. Sitä tuoreemmat satelliittikuvat näytti vain pilviä. Saman verran vettä oli kun kuljin ohi, kuulin sen myöhemmin tavatulta kulkijalta.
Kiitos jälleen kivasta videosta, hienoa että olet toipunut ja varusteetkin tälläkertaa kunnossa. Tosi mukava katsella näitä. Pikkusen vaan epäilyttää tuon mittarin paikkansapitävyys. Mikäli kyseessä on sama marketin muovinen halpismittari mikä itseltäkin löytyy niin siinä saattaa se koko viisaristo vääntyä melko herkästi pois asetusarvoistaan jolloin se näyttää mitä sattuu.
Kiitti kommentista. Rimpula on nimeltään Flextail Zero pumppu. Sisällä pieni USB-c johdolla ladattava akku. Paino akun kanssa 62g. Mahdollisuus myös käyttää sopivaa paristoa, saatavuus Suomesta ei välttämättä hyvä. Hinta postikuluineen noin 50€. Tilasin Ruotsista (Backpackinglight.fi). Varastosaldo näytti keväällä aina tyhjää, ja kun tuli varastoon, meni suurempikin määrä viikossa. Voi tilata jenkeistäkin, saattaa olla kalliimpi tulleineen ja alveineen ja ainakin hitaampi. Valmistajalla on muitakin hieman suurempia malleja joita muistaakseni löytyy suomalaisistakin verkkokaupoista. Tämän pienimmän huonoksi puoleksi rakenteen ohella netti mainitsee sen, ettei se jaksa puhaltaa patjaa ihan pinkeäksi, pitää suulla puhaltaa muutama henkäys vielä. Itse en patjaa halua niin kovaksi joten ei ollu mulle ongelma. RU-vidsta löytyy englanniksi useita testejä ja vertailuja.
@@jouniriihela4317 Kiitos tiedoista. Tutkin asiaa jonkin verran ja huomasin, että tuote on ilmeisen hyvä. Patjan pinkeyden osalta olen samaa mieltä. Kyllä patjan pitää jonkin verran antaa periksi, jotta siinä on mukava maata. Tuote on hankkimisen arvoinen. Videosi on tietenkin tuttua laatua. Itsellä varvasongelmaa sen verran, että pitää lähinnä tyytyä mökkeilylomaan Inarinjärven rannalla.
@@jarimaki-runsas4861 Mökkiloma Inarin rannalla ei kuulosta ollenkaan pahalta. Sellainen unohtui sanoa, että erilaisia sovitteita eri patjoille tulee mukana muistaakseni kuusi kpl. Eli voi huoletta vaihtaa patjan merkkiä jos siltä tuntuu.
@@jouniriihela4317 Mökki on hienolla paikkaa. Oli hieno aamu herätä hiljaisuuden keskelle, katsella järven melkein tyyntä pintaa, mennä terassille istumaan ja kuuntelemaan hiljaisuutta. Toi sovitin puoli on tärkeää, koska uutta patjaa ei mielellään hankkisi.
Edellisessä videossasi 6kk sitten ihmettelin millon mennä lappiin että elukoilta säästyisi. Vastasit että ennen juhannusta. Kävin UKK'ssa 2.6-6.6, elikkä huomaimma suht samaan aikaan sun kanssa. Ekan hyttysen näin keskiviikkona, eivät ennättäneet haitata kun poistuin torstaina. Kiitän. Noi vaivaiskoivut joita kasvoi kivisillä alustoilla oli aivan täynnä kirvoja. Usein joutui kävelee niiden seassa ja kerätä runsaasti elukoita kantoon. Pari Kiirunaa (oletan, näytti kanoilta) näin Pälkkimäojalla matkalla Paratiisikurulle Pikku Luirojärveltä. Aikoinaan aina sanottiin että jos ei oo kenttää niin mene korkeammalle. Siin ei samalla mainittu että korkealle joutuu kiipeämään jopa nelisen tuntia. Kuljin tallottuja polkuja. Päivittäin tuli 10-20 ihmistä vastaan poluilla/tuvilla. Videolla kuljettiin poluttomilla reiteillä. Mutta aika nostalgista silti. Olisin tarjonnu kenkäliimaa jos olisit vähän korkeammalla kulkenu.
Kiitoksia. Tänä vuonna kesä kuuluu olevan aikaisessa. Itikat taisi vaivata enemmän alavilla mailla, joita pitkin etupäässä kuljin. Huonoon kenttään -ainakin mun puhelimella- auttaa usein sen pakottaminen 2G verkkoon. Nettiin ei välttämättä pääse, mutta pystyy usein soittamaan ja kysymään kotoa sen säätiedotuksen. Valtaosa ihmisistä tosiaan turvautuu tupien tarjontaan myös hyvällä säällä ja kulkee tupien välit lyhintä reittiä. Silloin jää paljon hienoja paikkoja näkemättä, itse suosin tuollaista "löytöretkeilytyyppistä" liikkumista, yritän välttää tutuiksi käyneitä paikkoja.
Mukava taas pitkästä aikaa nähdä Jouni rinkan kanssa poluilla 🙂..ja mukavasti olet saanut myös tallennettua maisemat ja tunnelmat reitin varrelta 👍 Mutta aika kesäisen oloista oli jo kesäkuun alkupäivinä,varmaan ainakin pari viikkoa etuajassa tapahtuu kaikki..
Jaa on Jouni ruvennu väline urheilemaan ku on oikein "kompurakin" tarttunut matkaan, vaan taitaakin olla varsin hyvä kapistus vaikka rimpula onkin. 🧐Niin ja iso kiitos hienosta videosta...oli sitä jo odotettukin!
Kiitos kommentista. Rimpula joo, siinä on niin hento kierre, että vahvempi mies korkkaa sen heti rikki. Ladattava akku on laitteen sisällä, kestää näköjään viikon retken, ettei tarvitse maastossa ladata.
Tulien tekeminen ollut minulle aina tärkeää, iltanuotiolla mukava fiilistellä päivää. Sinä et näytä harrastavan. Aikaisemmin, 70-luvulla tuli jopa rakovalkeita tehtyä, jopa maakeloista. Hyi, hyi nykyisin.
Tulen teko kuuluu mulla kotiin, ei harrastuksiin. Talo lämpiää puilla ja olen ihan tyytyväinen kun lämmityskausi alkaa loppumaan, ehtii tehdä kaikkea muutakin. Olen toki varautunut tekemään tulen maastossa jos vaikka kaasu loppuu tai kylmetyn pahasti. Illat saan kulumaan kameran kanssa ympäristöä tutkien. Rakotulet on nykyään tosiaan pannassa. Isäni huomasi jo 60-luvulla, että kelot alkaa vähenemään Luirojärven länsipuolelta. Siihen saakka hän kavereineen jopa kaatoi keloja rakotuliksi. Siihen aikaan tällainen huvikseen metsissä kulkeminen oli harvinaista ja puuta riitti. Varusteina oli loue ja Korean sodan ylijäämävaraston makuupussi. Makuualustana kuusen havuja, rangat käytettiin louteen pystyttämiseen. Rakotuli oli oikeastaan fiksuin tapa säilyä hengissä läpi talvisen pakkasyön. Muutaman kerran se oli kuulemma siinä ja siinä, uni ei tullut, mutta henki säilyi. Pieniä paleltumia tuli aina jollekin porukasta.
Kiitos videosta, hienoja maisemia ja hyvin kuvattu. Itse ollut kolme kertaa paikoilla, joka kerran lähtö Hanssin majalta. Joka kerran pakollinen kipuaminen Käyräkynnen päälle ja kulkeminen Isorotkon päästä päähän. Kerran oli yllätys, pyrittiin yhyttämään vanha postipolku ja pyrin yhdelle laavulle, nimeä en muista. Oli poltettu. Tuo postipolku näkyi vielä aika hyvin tuolla ylhäällä. Viimeisellä reissulla, päivä ennen Muotkanruoktua ylitin pientä rakkakivikkoa, sateessa kivet märkiä ja kaaduin. En tiedä kuinka kauan makasin, sitten satametriä raahauduin koivikon suojaan ja laavukangas ympäri, en pystyttänyt. Kolme päivää tuossa olin, väliin oksentelin. Vaan tuostakin selvittiin. Yksinvaeltaessa tuonne voi jäädä ja kukaan ei tiedä. Ehkä tuo olisikin se toivomani lähtö. Nyt mulla ikää jo 75v. ja reissut jääneet pidennettyihin viikonloppuihin. Ps. 906 on hyvä rinkka, en tiennytkään että sitä saa muutenkin kuin vihreänä.
Huh, sulla kävi noutaja lähellä. Yksin kulkiessa pitää tosiaan olla mieluummin neuroottisen varovainen kuin vähääkään varomaton. Nykyään avun saanti on helpompaa, kännykät löytää usein kenttää tunturien huipuilta ja jos ei löydä niin on hätälähettimet, joilla saa apua. Jos vain pystyy ja ehtii käyttää sellaista. Noita rakenteita palaa aina välillä, lienevät yleensä vahinkoja. Itse en koskaan laske yöpymistä niiden varaan. Tuo rinkka on isän perintöä, en ole ihan varma sen tyyppimerkinnästä. Se on hyvä kantaa, mutta mun makuun epäkäytännöllinen ja painava. Olen hankkinut pienemmän mutta savotta on varalla, jos joskus vielä tulee pitkiä retkiä.
Kiitti kommentista. On se hieno repeämä muutoin aika tasaisessa maastossa. Jos olis helppokulkuisempi, niin vois tutustua vähän tarkemmin seuraavalla kerralla.
Kiitos mielenkiintoisesta videosta. Retkeilimme isäni kanssa samoilla alueilla samaan aikaan kesällä vuonna 1973. Muistan elävästi kun saimme Siedjonjavren pohjoispäähän laskevan puron suusta keskipäivällä komeat raudut. Oli kova helle ja kalat vilvoittelivat raikkaassa vedessä. Räkkää riitti silloinkin! Terveisin Antti Jyväskylästä. PS. pikkupuroa ei ollut merkitty sen ajan kartassa.
@@Julle83Meni sentään Luirojärvi oikein😀. Maastossa varmaan tuon ymmärsin, editoidessa on päässyt ilmansuunta unohtumaan. Kolmen kuukauden päästä tosiaan voisi olla jo maastossa, jos lumet suo. Voisi alkaa kuivaamaan ruokia ja alkaa käymään varusteita läpi.
