Hieno video, jossa käy selkeästi ilmi, miten naiset näkevät armeijan ikään kuin "kurssina" tai lukion jatkeena. jossa jokainen pärjää ja kilpailee, ikään kuin itsensä kanssa ja se on kiva käydä. Se, jos ei suoriudu tehdävistä tai on muuten suoritustason takia epäilyttävä joukkuetoveri, ei ole mitään ennakkoluuloja tai "epävarmuuden tunnetta". Näitä luonnollisesti katsotaan vähän pitkään, ihan sama mikä sukupuoli. Ja sekin varmaan synnyttää aika paljon kitkaa, kun toinen on sukupuolensa takia intissä pakosta ja toinen erioikeuksin ja erikoiskohteluin vapaaehtoisena.
Ihana kuulla siun kokemuksia armeijasta ja ennakkoluuloja naisiin liittyen siellä. En malta odottaa omaa nyt heinäkuussa alkavaa palvelusta ja sitä mitä voin tarjota ammatillani ja osaamisellani siellä.🤟🏻😊
Poikien turhaa mussuttaa, että nainen on vapaaehtoisesti. Niinhän itsekkin ovat, voisivat valita sivarinkin mutta kuitenkin pitävät itseään miehinä, ja tulevat inttiin itkemään. Mun tyttäret aikovat käydä intin, ja mussuttavat pojat saavat heiltä kuonoonsa.
Itse intin käyneenä ja miehenä voin samaistua tohon miten armeijan sisällä ei arvosteta palveluksen suorittamista ja että miten naisiin voidaan suhtautua eri tavalla. Omasta mielestä ero on siinä vähän että miehille armeija on pakollinen joten suhtautuminen on yleisesti vähän hajonneempi ja negatiivisempi. Itse olin tosi motivoitunut intissä, mutta itekki jouduin sen takia silmätikuksi J-kaudella muiden varusmiesten toimesta. Kaksikymppiset kundit ovat yleisesti vielä pentuja joten epävarmuudellakin on tekemistä naisiin suhtauduttaessa, mikä on aika lapsellista sillä olit minkä sukupuolen edustaja tahansa, olet loppupeleissä samassa sykinnässä muiden kanssa. Omassa yksikössä naisia ei juurikaan ollut niin en itse ole aivan läheltä päässyt todistamaan kuinka eri tavalla komppanian kundit naisiin suhtautuvat (oletettavasti kukin omalla tavallaan). Toi porukan hajaantuminen on kans ikävää ja voin samaistua omasta kokemuksesta, mutta armeijassa juttu on se että siellä on paljon erilaisia ihmisiä eri lähtökohdista ja välttämättä kaikkien kanssa ei aina klikkaa hyvin (joillekin ihmisille sana "joukkuehenki" on kyllä karvas vitsi...), mut sekin riippuu siitä että minkälaisen porukan kanssa tulee palvelemaan. Itsellä ei ollut mitään ongelmaa tai erilaista siinä että naiset käy intin, koska se mahdollisuus on ollut lainvoimainen jo pitkän aikaa (vuodesta -96 lähtien muistaakseni). Ei kannata antaa noiden ikävien kokemusten painaa mieltä liikaa, intti on vain yksi osa elämää! :)
Tämä video esittelee hyviä esimerkkejä sivuoireista/vammoista, mitä miehet saavat sukupuolensa vuoksi syntymälahjaksi vuoden vankeusrangaistuksen lisäksi.
Bra video. Håller verkligen med om många saker du tog upp, till exempel det här med att den fysiska förmågan är redan färdigt sämre än hos männen. Jag är så stressad varje gång vi ska springa för jag är inte snabb och hänger inte med. Dedä med skild kvinnostuga har varit jobbigt. Vi kommer inte in i gänget på samma sätt och blir ofta utan information. Nu vid årsskiftet får vi blandstugor som tur. Jag är rädd över att de nya rekryterna inte kommer att lyssna på mig för att jag är kvinna.
Jaa jag känner så till den stressade kännslan då man skall ha tex morgonlänk ellr annat.. men i såna fall skall man int bara bry sig utan göra sitt eget besta! Försök komma ihåg att inte jämföra dig med nogon annan än dig själva. Du tävlar mot dig inte mot dåm andra där. 🙂 hoppas verkligen det blir bra med blandstugor det var min räddning i Vekara. Bara du gör ditt besta och verkligen visar vem som är och styr så kommer det nog att lyssna, var tydlig och noggran och visa redan i början att du har auktoritet. 👍🏻 kämpa på!✨
Hyvä ja selkeä video. Voin allekirjoittaa kaikki asiat joista kerroit varsinkin kun oli miehistötehtävässä ainoana naisena tuntui kuin kaikki tehtävät olisivat menneet ensin miehille ja minä tein ne joita muut ei huolineet. Oli kuitenkin ikimuistoinen vuosi ja voin suositella kaikille muille naisille vaikka välillä tuntui että olisi ollut helpompi kuolla kun saada joku asia tehdyksi. En myöskään ole ikinä itkenyt niin paljon kun intti vuoden aikana 😅😂 normaalisti itken hyvin harvoin. Jaksamista kaikille inttiin kyllä se vuosi joskus loppuu.
Mua kiinnostais se et mitä jos on kranttu ruokavaliossa ja bodauksesta kiinnostunut. Saako tarpeeksi proteiinipitoista ruokaa ja unta. Entä onko päivien jälkeen enää energiaa tehä omaa treeniä. Miten sellaisen elämäntyylin käy inttiin lähtiessä (vaikka siis tiedän että intti on todella fyysistä)
Mä harrastan myös crossfittiä ja oon tosi kiinnostunu painnonostosta ja ne kyllä vähän pakko myöntää jäi tauolle inttivuoden aikana, mutta toisaalta tosi moni muu asia kehittyi mm. moni tukilihas ja kestävyyskunto samoin esim hartianlihakset ja jalkalihakset ja niiiden kestävyys mikä sitten auttaa eri tavalla ainakin mua paljon omassa lajissa. :) Ruuasta saa omasta mielestäni tarpeeksi proteiinia kyllä, enemmänkin ehkä vitamiinit ja mineraalit jäi saamatta 🤔Ja unen puolesta se on tosi vaihtelevaa, leireillä yleensä tulee nukuttua todella vähän mutta toisaalta silloin ei kyllä tehty omia treenejäkään. Kasarmilla ollessa omaan koulutushaaraan nähden jaksoin hyvin ja ehdinkin hyvin treenata, ekan puolenvuoden aikana ei hirveesti ehi mutta sitten loput puolet ainakin itse ehdin, muistutan vielä että tämä riippuu todella paljon myös omaan koulutushaaraan ja tehtävään. osaan tiettty vaan vastata oman kokemuksen perusteella. :)
Ei saa tarpeeksi unta taikka proteiinia varsinkaan jos on kranttu. Oman treenin jaksaminen päivän jälkeen riippuu aivan ajanjaksosta ja palvelustehtävästä. Fyysistä rasitusta ei pysty mitenkään simuloimaan siviilissä sillä jaksaminen intissä liittyy vahvasti psyykkiseen väsymykseen joka itsellä ainakin kroonistui vuoden aikana. Meni monta kuukautta kotiutumisen jälkeen kunnes heräsin herätyskelloon aamulla koska olin kuluttanut kaikki voimavarat. Intissä keskittyy seuraavaan ruokaan, mahdollisuuteen nukkua ja siihen kuinka kauan tarvitsee vielä jaksaa. Elämäntyyli siis saa aivan uudet lähtökohdat ja tärkeät osat sitä säilyvät jotenkin mukana muuttaen muotoaan. Intissä asiat saavat uuden tärkeysjärjestyksen koska joku muu määrää elämän perusehdot.
Toi on niin harmi et naiselta vaaditaan enemmän ja noi sun ajatukset omasta suoriutumisesta ja kommentit ärsyttäviltä pojilta, sekä se huomionhakemis-ennakkoluulo. Oon tosi kiinnostunu armeijasta mut mulla ironisesti ainut mihin tökkää mielenkiinto on se et suurinosa on poikia ja mua ei naisena otettais yhtä tosissaan. Mutta kiitos kun jaoit nää kokemukset ja toivon et oot ylpee itestäs! Toi cooper-tulos oli mun mielest kova ja se ylipäätää et menit tonne vuodeks on arvostettava asia! Kohta kun kutsut tulee joka sukupuolelle tasa-arvoisesti niin toivottavasti myös naisen asema intissä muuttuu🙏🏼
Uskon todella että naisen asema ja muutenkin se naisen paikka siellä armeijassa todellakin kehittyy kokoajan. :) Kiitos! oon todella ylpeä kyllä itsestäni ja monet mahdottomuudet kääntänyt mahdollisiksi. Susoittelen todella edes kokeilemaan koska ikinä ei voi tietää etukäteen!🥰
Minun mielestäni molemmille sukupuolille pitäisi olla pakollista tai sitten ei kummallekkaan. Tämä kuitenkin on mahdotonta suomessa mm. Ekonoomisen tilan takia ja pienen maamme vuoksi.
Oletko kohdannut intissä paljon "vanhempia" asepalvelukseen tulleita naisia? Näkyykö mahdollinen ikäero jossain, kun suurin osa on kuitenkin noin 18-19 vuotiaita? Itse haluisin lähteä inttiin, mutta se olisi opintojen vuoksi mahdollista "vasta" kun olen 22-vuotias :D
Joo ei mitään hätää, oon itse 27-vuotias juuri pääsemässä reserviin. Toisinaan tulee kunnon boomerimomentteja, mutta enemmän "ongelmia" tulee ihan puhtaasti luonne-eroista kuin ikäerosta. Lisäksi 22-vuotiaita miehiäkin on erässä aina muutamia 🙂 Avoimesti vaan juttelemaan ja vittuilemaan omien joukkuetovereiden kanssa, niin kyllä se siitä lähtee. Ei sitä työpaikoillakaan ikää enää katsella 😉
