Tää se ilta on. Osoittelit sormella ravintolassa olijaa. En todellakaan pahastunut , mutta kiva muisto siitä. Siitä on n. 30 vuotta. Terveiset sinulle.
Ketään mä uskonut en Myönnän nyt vasta sen Mä synkän kopperon sain Näen roskapönttöjä sieltä vain Vie viski vain yksinäisyyden ja mieleni herkistää Löysin täältä mä vain työttömyyden Ja kylmän kaupungin kulissin nään Nyt kadut kiviset jää Kasvot kovat ja jähmettyneet Käyn ihmismassojen virtaan kuin kadun viemärin veet Haavein ja toiveinkin turhautunein Tyhjästä tärkeän tein Nyt on silmäni vihdoinkin auenneet ja haaveet rauenneet Lähden nyt takaisinpäin Riittää, jo kaiken näin Sain tunteen ahdistuneen Mä maalla mieluummin työtä teen Mä tunsin vain tarpeettomuuden Kun kuuluisi tänne en Luulin riittävän mä ahkeruuden Vei vuosi täällä nyt rippeetkin sen Nyt kadut kiviset jää Kasvot kovat ja jähmettyneet Käyn ihmismassojen virtaan kuin kadun viemärin veet Haavein ja toiveinkin turhautunein Tyhjästä tärkeän tein Nyt on silmäni vihdoinkin auenneet ja haaveet rauenneet
Kauhea jollotus. Renkutusten isä ja äiti samassa. Karma oli musiikille kaikkea sitä, mitä koulukiusaaja on kiusatulle koulussa. Kyllä karma kosti Suomen kansalle 70-luvulla ja huolella.
