Kannatasko vähä miettiä mitä vittu kuvaa ja tekee! *TEILLÄ EI OLE TUONNE MITÄÄN ASIAA, VAIKKA OIS KUINKA AUTIO NIIN EI SINNE OLE KENENKÄÄN TONTEILLE ASIAA JA VARSINKAAN SISÄLLE!*
Nauroin itseni tärviölle saakka, kirjaimellisesti! Vedin niin hervottomat röhönaurut, että keuhkotkin meinasivat sanoa itsensä irti yhteistyöstä. Siinä minä istuin, vetelin ilmaa kuin astmakohtauksessa, kyyneleet poskilla ja mietin, että tässä sitä mennään, naurun kautta rajan taakse. Jos joku olisi tullut kysymään, mikä nauratti, en olisi edes osannut vastata, koska koko homma oli jo niin kauan sitten mennyt överiksi, että olin vain iloinen siitä, että selvisin hengissä. Olin varma, että kohta nauran niin kovaa, että housut repeävät ja naapurit kutsuvat ambulanssin, koska joku varmaan luulee, että olen saamassa jonkin sortin kohtauksen. Ja siinä kun nauroin kuin sekopää, tajusin, että vatsalihaksetkin huutavat armoa. Ne huutaa siellä, että "EI ENÄÄ! LOPETA!" mutta ei, mä vaan jatkan. Jokainen hengenveto on taistelua, naurusta lähtee sellainen ääni, että kuulostan juopuneelta hylkeeltä, ja kylkiluut meinaavat tipahtaa paikoiltaan. Jokainen lihas kehossa taistelee vastaan, mutta nauru voittaa aina. Siinä vaiheessa, kun luulin, ettei enää pahemmaksi voisi mennä, otan sen yhden viimeisen henkäyksen ja silloin… se viimeinen pieru karkaa ilmoille. Ja, sitten mennään taas. Nauroin niin paljon, että meinasin oksentaa - ei siinä mitään eleganssia ollut, se oli silkkaa kaaosta ja itsensä nöyryyttämistä. Yritin hillitä itseäni, mutta se oli täysin turhaa, koska se pieru ei ollut vaan mikään pieni, se oli jostain syvältä sielun uumenista tuleva ääni, joka kertoi koko maailmalle, että tässä ollaan heittäydytty täysin tilanteen armoille. Naapureita en enää odota tervetulleiksi tämän jälkeen, mutta jos mutsi sattui kuulemaan, niin sekin tietää, että nauru venyi jo rajan tuolle puolen.
Oot siekii nuitten tyttöjen kaa sillee ni ja voi ku mie teitä fänitän ni ja teillon niiiiiin kaunniit mekot ja perruukit ni...hih...hi..hi..hihi ni...hih
Ei ollut odotukset kovilla. Silti päätettiin testata että kehtaavatko vuodesta toiseen valehdella asiakkailleen ja näköjään tavat eivät ole muuttuneet mihinkään.
