I was lucky to be born on a small dairy farm in eastern Finland and spend my childhood there surrounded by wild nature. My homestead was farmed with traditional, even old-fashioned farming methods. I spend days exploring nature with the curiosity of a child. There was limitless things to wonder and learn in nature. There was huge variety of life everywhere. The surrounding nature became an insurable part of me, who I am, how I act and what is important to me. Then the restructuring of agriculture made small family farms like my homestead unprofitable both in Finland an worldwide. Small fields farmed and grazed for centuries in harmony with nature, with rich variety of organisms, changed to large blocks of one crop. Entire way of life almost completely disappeared, along with the rich habitat it created. I am one of the few who still try to maintain the old way of farming on a small family farm, one of the last, the very last of the Mohicans.
Laita padon ali ohijuoksutusputki. Putken yläpää muutaman metrin padon ohi, niin että olis helppo puhdistaa, jos majavan viisaus riittää huomaamaan mistä pato vuotaa.
Moi.siellä käy melekonen trafiikki padolla,on se vuan melekonen rakentaja ei siitä vuan piäse mihinkään,karhu kävi kahtomassa että tämäkii joutas kuatoo niin ei tarvii majavan hampaita kuluttoo.oli hieno video taas kerran.kessee sinne vuan kaikille.👍💯😁
Huomenta kyllä nuo äkkiä saavat veden nousemaan 😊hyppi turpeen päällä että sai tiukasti kiini 😊nyt pääsen taas vautiin kun on saanut venettellä videon ajan 😊 onkos tuo pato kaukana teijän pihasta 😊 kun karhut siellä tallustelee 😊kiitos ja heippa
Onko teillä tuulihaukan pönttöjä? Olen omia seuraillut ja vaikuttaa että nyt on kehno vuosi tuulihaukoilla. Varmaan aika pitkälti rastaanpoikasia syövät kun myyriä on äärimmäisen vähän. Pihan pellon reunan kuusikossa pesii joka kevät kymmeniä rastaita hyvin pienellä alalla.
@@VihonviimeinenMohikaani Se voikin olla vaikeaa saada tuulihaukka ensimmäistä kertaa pesimään. Yleensä sitten kun yksi onnistunut pesintä on käynyt niin siitä eteenpäin tuulihaukat pesii vuosittain pöntössä.
@@sakkeus1214 Ensimmäisen tuulihaukanpöntön tein ehkäpä noin 30 vuotta sitten, se on yhä paikallaan ladon päädyssä. Käsittääkseni siinä ei ole ikinä asunut tuulihaukkaa. Ehkä peltomme ovat liian pieniä tuulihaukan mielestä. Mutta eilen huomasin että kyseisessä ladossa asustaa jälleen viirupöllö aivan kuten asusti lapsuuteni vuosina. Pöllö viettää ladon orrella päivänsä.
@@VihonviimeinenMohikaani Minulla on kahdessa eri paikassa. Toisen olen tehnyt itse, ja toisen asenti jo 80-luvun puolella yksi paikallinen lintujen rengastaja. Tässä vanhemmassa pöntössä pesii joka vuosi tuulihaukat, ja pesintä onnistuu yleensä aina hyvin. Uudessa pöntössä ei ole pesintää ollut vielä, mutta alueella joka kevät ja kesä pyörii tuulihaukkoja pöntön luona. Kynnys vaan pesinnän aloittamiseen uudessa pöntössä on melko suuri. Meillä ei viirupöllöjä näy koskaan. Syynä on että tässä on iänikuisen vanha huuhkajan reviiri. Huuhkaja tunnetusti tappaa muut pöllöt alueelta herkästi. Helmipöllöjä on näkynyt harvakseltaan, ja varpuspöllöjä säännöllisemmin. Kaikki muut suuremmat pöllöt ei oikein menesty huuhkajan takia.
Marjanviljelijöillehhän ne on ikäviä nuo rastaat. Muistan kun kerran "ennen vanhaan" oli meillä viinimarjapensaat täynnä marjoja. Lähdettiin vanhempien kanssa käymään kaupungissa ja tarkoitus oli kerätä marjat pois seuraavana päivänä. Illalla kun tultiin kotiin olivat pensaat ihan tyhjät ja valtavat rastasparvet lähtivät marjapehkomaalta karkuun. Hämmästyttävän tarkkaan olivat syöneet marjat mahoihinsa. Voin vain kuvitella millainen riesa ne ovat marjabviljelijöille joiden pitäisi saada elantonsa marjoista.
Terve. Oikeaoppisesti hoidit lanauksen. Sopiva terien ottavuus ja ennen kaikkea hiljainen ajonopeus. HUOM. Kun esitit lanan kotipihassa niin huomasin että etummaiset terät alkavat olla loppuun kuluneet ja kohta alkaa ns. emäterät (terien kiinnityspalkki) kulumaan. Näytti että terät pitää kääntää toisin päin niin on taas kulutusvaraa?
Oregonin Jet Fittiä on kehuneet kovasti sellaiset henkilöt jotka oikeasti työkseen noita raivaavat. Itse olen käyttänyt siimaleikkurissa nykyisin Oregonin Duoline siimaa joka on kyllä varsin hyvää.
Ite joka vuos niitäs noita kylän tien varsia ,kun pyytävät .Mul on siihen tarkoitukseen vanha lautas niitto kone .Hyvin pärjee ,kun joka kesä niitää ,ja hyvät tien vatret niitää .Se tahtoo tuo tien keskus nousta ,kun urat painuu .Toissa päevänä lanasin yhen kylän tien .Hyvä tie tul .
Vanhasta taarupista on moneksi, torvi pois ja umpeen. Sellaisella murskattiin leikattuja mustaherukan oksia silipuksi/katteeksi, nostolaite sovitus ja mutka murroksia.😂 Hyvä lana ja toimii. Kiitos videosta 💪😊
Tuo on ihan totta että niittosilppuri on aika monikäyttöinen laite. Syksykesällä tulee aina nostalgiset ajatukset mieleen kun ajelen kuivaheinäpellon sängeltä heinää eläimille lisäruuaksi niittosilppurilla. Siinä pölähtää aina nenään hyvin pitkälti sama tuoksu joka syntyi kun tehtiin AIV rehua niittosilppuripelillä 😊. Niittosilppurilla niitettiin joskus myös perunanvarret.
Sen olen huomannut että tosi tärkeää olisi niittää tienvarret joka vuosi. Sillälailla pääsee loppujen lopuksi ja pitkässä juoksussa kaikista helpoimmalla tien kunnossapidossa.
Huomenta 😊. Kyllä sillä ihan hyvän jäljen saa tuolla lanalla vaikka on erittäin yksinkertainen laite. Tuossa tiessä on paikkapaikoin vähän jo puutetta lanattavasta materiaalista. Hieman haittasi lanaamistyötä myös sylissä istunut pikkupoikamme, ei pystynyt säätämään oikein lanaa siinä ajaessa.
No niin, nyt tuli hyvä pinta tiehen, koko kylän paras.👍 Noin se pitää tehdä 👍 . Jotkut lanailee miten sattuu, ei minkäänlaista kokemusta millainen muoto tiehen täytyy tehdä, lähinnä kunhan vaan ajelee. Se kostautuu sitten esim talvella, huonosti tehdyllä tienhoidolla ojaan suistumisia lähinnä isommilla autoilla. Siellä kylällähän on eräs tie hyvinkin kuuluisa ongelmista etenkin talviaikaan.
Hiukkasen vähänlaisesti on tuossa tiessä materiaalia mitä lanata jotta saisi hyvän lopputuloksen aikaan. Mutta menee se metsätienä. Siinä mielessä tuo tienpätkä on ehkäpä tuollaiseksi vanhaksi metsätieksi keskivertoa paremmassa ajokunnossa, että sen tienpenkereet on niitetty joka vuosi. Niin ollen pusikot eivät ole päässeet kasvamaan ja kaatumaan tien päälle. Sellaisia metsäteitä näkee varsin paljon joissa niin on käynyt.
Huomenta 😊. Piennarmurskainhan se on siihen puuhaan oikea ja hyvä työväline. Sillä kun jaksaa joka vuosi tienvarret ajella niin pysyvät sivakkana ja kunnossa. Valitettavan paljon näkee niitä metsäteitä joiden pientareelle on päässyt kasvamaan hirmuiset pusikot. Minä olen ajellut noita tienvarsia tosiaan omatekoisella vanhasta niittosilppurista tehdyllä ”murskaimella”, sekin juuri ja juuri menettelee kunhan ajaa joka vuosi.
🐦🐦🐦 Tykkäävät kun on karjaa. Näin oli lapsuuskotini pihapiirissä, monta pesuetta. Meillä pidettiin kesällä ns.porstuan ovea auki ( niinkuin siihen aikaan, ei lukossa ovi kun silloin jos kauemmas koko perhe lähti) 😊) Pesän rakensivat hirren päälle, melkein salaa, poikaset kuoriutuivat, kasvoivat- mutta liian myöhään meni😢 suru oli suuri kun me lapset isän kanssa hautasimme ne kolme sireenipensaan juurelle❤
Ulkona laiduntava karja auttaa kovasti varmasti pääskysiä ruuan suhteen. Lentäviä hyönteisiä on selvästi enemmän kun on karjaa. Harmi että teidän porstuaan pesän tehneen pääskyparin pesintä silloin epäonnistui. Selvästi se on ollut teille lapsille koskettava tapahtuma kun siitä on jäänyt niin elävä muisto.
Teillä on räystäspääskyjä erityisen paljon. Räystäspääskyjä kun on nykyisin äärimmäisen vähän. Vanhalla tilan pääpaikalla oli aikanaan paljon räystäspääskyjä, mutta nykyisin se paikka on autiona niin eipä ole enää pääskyjäkään kun oravat on siellä riesana. Järetöntä hommaa sekin kun menivät suojelemaan vastoin tahtoa asuinkelvottoman rakennuksen, ja nyt erinomainen asuinpaikka on autiona kun ei sille mitään voi tehdä. Ihmetyttää kenen etua kunta siinä oikein ajoi omassa kaavoituksessa, ei ainakaan asukkaiden eikä myöskään kunnan. Haarapääskyt yrittivät pitkästä aikaa pesiä tässä pihapiirissä tänä keväänä, mutta jostain syystä ne hylkäsi jo valmiin pesän. Pihassa pyöri kaksi paria haarapääskyjä joista myös toinen pari taisi löytää pesäpaikan myös hallin räystäältä ns pääskylaudan päältä, mutta molemmat parit hävisivät johonkin eikä ole sen koomin näkynyt, ei edes sekään pari jotka ei kerenneet vielä pesää rakentaa. Harmittaa kyllä vietävästi.
Kyllähän pääskyset ovat vähentyneet maalaismaisemassa tosi paljon. Harmi ettei teidänkään pihaan nyt yhtään pääsky paria pesimään asettunut. Joka kevät sitä on mielessään helpottunut kun ne ilmestyvät, vielä tulivat ainakin tänä kesänä.
Muistan että teillä oli ennen kyllä paljon pääskysiä, Eila-äiti vähän joskus tuskaili kun ikkunan pesun jälkeen oli heti paksu tievaska taas ikkunoissa😂
Terve, entinen naapurihan se siellä kirjoittelee :). Sehän se on vähän ikävä puoli noissa pääskysissä että sitä kakkelia riittää sen jälkeen kun poikaset kuoriutuvat. Ikkunan, ikkunalautojen ja seinän puhdistamista riittää. Mutta kerran vuodessa se onneksi vain tapahtuu :).
Joo, onneksi meillä on vielä pesimässä aikalailla suuri joukko pääskysiä. Sanoisin että noin 50 paria tänä kesänä. Ennen oli paljon enemmän kun olin lapsi.
Teillä siellä vielä aitoa, oikeaa pihapiiriä ja maalaismaisemaa. Varmaan kottaraisiakin... Niitä en enää täällä etelässä näe, lapsuudessa tuhansittain...😥
Lähinaapureita / alivuokralaisia tosiaan riittää 😊. Sen riman / hyllyn sinne kattotuolien väliin asensin juuri siksi että pääskyset saisivat pesänsä pysymään paikallaan. Asensin sen silloin kun maalasin talon uudelleen vuosia sitten. Koska ulkomaaleissa käytettäviä kemikaaleja on nykypäivänä paljon rajoitettu, täytyy ulkomaaleista tehdä liukas / kiiltäväpintaisia jottei home, levä ym törky niihin tarttuisi. Sen vuoksi ne maalit ovat sitten niin liukkaita ettei niissä pysy myöskään pääskysen pesä. Tuon riman päällä näkyy pysyvän hyvin.
Huomenta 😊. Aidan alusten niitossa ja varsinkin vesakon ym. raivaamisessa on kyllä varsin iso työ joka kesä kahteen kertaan kun tuollainen paimenolliaita kulkee suurelta osin metsäisillä alueilla. Noiden aitojen alueella on vielä hyvin rehevämaapohjaiset maat niin kaikenlainen aluskasvillisuus kasvaa erittäin voimakkaasti. Pahimmasta päästä raivata ovat Pihlaja, Tuomi, Vadelma ja Nokkonen (jos pääsee kasvamaan siten että varsi puumaistuu). Edellämainitut ovat siimaleikkurille myrkkyä. Raivaussahan vesakkoterän käytöstä taas tekee erittäin haastavaa kivikkoinen maasto. Tuota aitaa on noin 2 km pitkälti. Ennen (lapsuuteni ja nuoruusvuosieni aikana) oli metsälaitumien aitoja moninkertainen määrä, yli 10 km joka tapauksessa. Ne aidat olivat piikkilanka-aitaa joka on huoltovapaa tuon aidanalusten raivaamisen osalta.
Sitä ajattelin itsekkin että pitää ottaa ne joutavanpäiväiset muovi / kumisuojat niiden magneettien päältä pois niin pitokyky paranee varmasti huomattavasti. Aika vähän on tarvinnut noita valoja käyttää kun ei juuri tarvitse niitä kahta kärriä vetää tiellä joissa ei omat valot enää toimi.
