Kiitos, terapeuttisesta lähetyksestä! 💖💜 Itkin yli puolet lähetystä siitä kohtaa kun Hanna alkoi puhumaan piilossa olleesta lapsuus traumasta ja kun kehossa on niukkuus kokemus ja värähde. Ihan niin syvältä on tämä tunne että en saa oikein muuta kuin vaan sen tuskan tunteen joka saa tärisemään ja haluamaan huutaa (mutta kun on kerrostalo ja yö aamu 4 ei voi...) mutta sisältä kumpuaa sellainen sanaton huuto ja sydäntä puristaa. En ole todellakaan saanut ehkä kummaltakaan vanhemmalta sitä turvan mallia. Äidillä joka henkisiä asioita ymmärtää on jatkuvasti ollut työpulaa ja raha tiukassa ja pihiyttä. Isälläni on taas aina ollut rahaa, mutta on aina mennyt työ edellä ja ei melkein koskaan näytä tunteitaan ja olen aina pelännyt sitä saati näyttää omiani kun olen niin herkkä. Etenkin kun näen kun toinen kärsii siitä että ei avaudu.😭 Vanhempani erosivat lapsena ollessani, välit on molempiin mutta rankkaa se on olla kahden kodin kissa (ja silti vanhemmilla eripuraa toisiinsa, joka purkautu myös minun kautta). Suru myös siitä ettei koskaan ole kokenut sellaista "tavallista" kokonaista perhe-elämää jossa voi tuntea turvaa ja läheisyyttä kaikkien ollessa sovussa läsnä yhtäaikaa eläen. Se on enemmänkin mukautumista sen vanhemman käsityksiin ja elämistyyliin, ja sitten toissaalla on taas ikään kuin vastaan sitä toista ja mukautuu tuon toisen vanehmman tyyliin ja ajatteluun. Vaikka parhaani yritän olla neutraali. Ei sillä että eripurasta puhuttaisiin. Mutta se on siellä pinnanalla. Minulla on kyky tuntea mitä on pinnanalla, vaikken haluaisi. ✨Resonoi monet jutut mitä puhut, ja puhut niin hyvin näitä, kiitos että teet sen! Ja erityisesti kiitos, Hanna, kun toit esiin että ei irtipäästäminen ole aina hyvä tai oikea juttu. 🙏 Itselläni on niin paljon traumakuormaa, että koen samoin, se voi jopa laukaista uuden trauman jos tehdään liian hätäisesti. Minua kaikki tuollaiset irtipäästöpuheet alkaa melkein heti jo ahdistamaan ja mieli voi luoda oman helvetin parista ajatuksesta niin äkkiä, että saa taas aikansa rauhoitella itseään. Tuolloin sitä alkaa kysyä: mitä merkitystä on edes elää jos juuri se mikä on kivaa ja josta on saanut lohtua otetaankin pois? Se on sama kuin köyhältä joka juuri on saanut mukavan asunnon jossa levätä, vietäisiinkin tuo asunto alta. Se ei tunnu oikealta. Se tuntuu liian julmalta. Eikä universumi ole julma, sen tiedän. Universumi on äärettömän antelias ja hyväksyvä, silloinkin kun emme sitä näe. Jopa enemmän kuin omat vanhemmat ja lähipiiri. 💖 Myöhemmin välissä lähetystä myös nauroin kunnes taas tuli uusi suru/ahdistus aalto pintaan. Kiitos. 😭Tämä on todella... sy..väl...tä. 🤧💖✨
Jes, kuulostaa kiinnostavalta ja ihan mahtavaa että Hämeenlinnaan suunniteltu, koska itse täällä asustelen 🥰 Tosin työpäivä tuolloin, että vasta sen jälkeen onnistuisi.
@@celestialtv3714 joo, tää oli mielenkiintoinen, menin kyllä vähän omia reittejä. Alkulähteestä alkoi virtaamaan käsieni ja 3. silmän kautta voimakasta valokoodausta omaan kenttääni (ja tuli fiilis että siellä oli muutama muukin, jotka sen halusi, heille meni myös - ei minun toimestani, vaan näin että valokieltä virtasi muutamalla muullekin), tuo koodaus alkoi täyttää koko kenttää. Olen viime aikoina tehnyt paljon hoitoja, joissa kenttää putsataan ja eheytetään todella voimakkaasti, niin ei varmaan ollut nyt tähän hetkeen mitään mitä olis irronnut 😂
Toisaalta nyt tajusin et kun Riikosen Kalevi sano mulle et oon deeva, tai sielu on, niin siinäpä taitaa olla syy miks haluan auttaa kaikkia mahollisia. Mulle yhessä kuntoutuksessa Härmässä sanottiin et oon luonnonlapsi. Ehkä taidan ollakin🤔 kai.
Täällä on jonkun verran deeva- ja enkelikehityspolulta inkarnoituneita sieluja. Heille on ominaista empaattisuus, viattomuus, auttaminen ja tietynlainen sinisilmäisyys, hyväuskoisuus. Kaikki voivat helposti arvata kuinka helppoa tai vaikeaa heillä on ollut olla täällä… 😕❤️
Tykkään kun vitsailet välillä vaikka asia voi olla hankala/ raskas. Mäkin oon pentele sellanen et haluaisin auttaa kaikkia, vallankin eläimiä tai luonnonhenkiä. Siis aivan kaikkia luontoakin. Se on raskas polku. Nyt alan vähän jo ajattelemaan et ehkä joku muukin tekee samaa ettei mun tarttis kaikkee tehä. Mulla on keskivaikea työuupumuskin kun vaan tein ja tein lehmien kans töitä enkä välittänyt mitä kroppa sanoo siitä. Suku velvoittaa et pidän maatilan ja jatkan sitä. Kyl mä tykkään tästä hommasta mut lehmiä on ikävä edelleen. Nyt niitä ei oo enää ja pellot on heinällä. On tunne et oon pettänyt edelliset sukupolvet kun en oo enää kunnolla viljelijä. Ei oo tuotantoeläimiä eikä pellolla kasva esim ruokaviljaa. On vaan kolme lemmikkivuohta. Välillä tuntuu et edelliset emännät kattelee mua sieltä.jostain arvostelevasti.
Hyvältä kuulostaa. Ei tunnu, että olisin pääsemässä paikalle. Mutta eiköhän sitä hengessä mukana olla kuitenkin. Kaikki edistys kun kuitenkin heijastuu niin vahvasti kollektiiviin. 😄
Mietin vain , meidän tehtävä voisi olla viedä "tietoisuuskenttää " kaikkialle ihmisten pariin , ei vain ryhmiin heimoihin tai "meihin". "Tietoisuuskenttään" tulevat jakavat yhteistä kenttää.. ovat osallisia jotenkin.. anteeksi jos sekoilen .Yritän niin kovasti ymmärtää. Kiitos ,kiitos .
Olen 70 vuotias tähtisiemen elämän tyhjiin imemä erakoitunut.. Mieti ystävä hyvä, meidän pitäisi olla voimakaapeleita kosmisen ilon rakkauden ja voiman "syöttöputkia" maapallolle joka on omassa olemattomassa voimassaan. Opeta meitä lataamaan itsemme , että voimme liikkua ihmisten seurassa ,avaamaan kaapeli lähteeseen , vertaa vaikka sähköautoon.. Voisiko tämä olla meidän tehtäväämme tässä ajassa.. Kiitos kun kuuntelit. Kiitos sinua tarvitaan.
Viisasta puhetta myös yhteiskunnan ja kansakuntien asioista, kiitos Antti. Tällaista avoimen kirkasta, terveitä rajoja ja empaattisuutta yhdistävää havainnontia tarvitaan.
