You do that, I highly recommend it.

Olen eläkkeellä oleva erityisopettaja ja opetin musiikkia peruskoulussa myös. Työskentelin monta vuotta myös Ruotsissa. Oma taustani muusikkona on itseoppinut vaikka opettajankoulutuksessa laajennettu musiikki olikin oppiaineena. Opettelin omin päin soittamaan klassista kitaraa nuorena ja sittemmin myös poikkihuilua mikä tosin on jäänyt. Pianoa olen soittanut koti- ja koulutarpeiksi, jopa Beethovenin sonaatteja tapaillen. Harjoittelumotivaatio on kuitenkin monenlaista syistä ollut heikko niin että itseäkin harmittaa. Olen kuunnellut koko ikäni paljon klassista musiikkia mutta silläkin saralla olisi vielä paljon hyvää kuunneltavaa. Suuret klassikot ovat tietenkin ovat tuttuja, mutta myös vähän harvinaisemmat. Hengellinen musiikki on tietenkin lähellä sydäntä Sen vuoksi että uskon Herraan Jeesukseen. Nämä laulut joita täällä julkaisen olen kirjoittanut noin viimeisen 10 vuoden aikana. Mukana on joitakin vuosikymmeniä vanhoja ideoita. Julkaisin lauluja aikaisemmin listalla Lauluja Totuudesta joka on edelleen kanavallallani jäljellä. Kun MuseScore Studio ilmestyi uusine kuorofontteineen päätin kirjoittaa uudestaan kaikki nämä laulut paremman soinnin takia. Sillä listalla on vielä jäljellä reilut 900 ja tällä uudella listalla Song for Christ noin 350, tällä hetkellä vähän alle. Listalta Lauluja Totuudesta kappale päätyvät siis pikkuhiljaa uudelle listalle Song for Christ mutta osa lauluista ei ole päässyt millekään listalle. Onpa käynyt niinkin, että mieleen noussut melodia tuntuu aluksi tutulta, ja etsin laulua XL- tietokannasta, mutta kun sitä ei löydy, sävel melodiaan uuden laulun. Kun se sitten on valmiina ja laitan sen listalle löydänkin sitten sen vanhemman version jota epämääräisesti muistelin. Näin ollen lauluja on kaksi vähän samanlaista. Itses säveltäminen tapahtuu siis ensisijaisesti omassa päässä, mutta joskus Istun pianon ääressä ja vain otan muutaman soinnun ja yhtäkkiä mielikuvitus lähtee liikkeelle. Sama vaara on kitaran kanssa. Opettelin nuotit vasta 18-vuotiaana, vaikka olisi ollut tilaisuus lapsena saada musiikkiopetusta. Rokkiaikakausi vei kuitenkin nuorta miestä monta vuotta. Sitten kuuntelin vahingossa radiosta Francisco Tarrégan musiikkia. Kappale oli tietenkin Recuerdos de La Alhambra jonka päätin opetella soittamaan, maksoi mitä maksoi. Se kannatti, ja siitä on tultu palan matkaa eteenpäin vuosikymmenten aikana. Tilannetta tietenkin mutkistaa, että sitä mukaa kun kirjoitan uusiksi näitä lauluja niin ja käyn tietenkin ne läpi, tulee myös uusia ideoita ja uusia lauluja mikä hidastaa työtä mutta toisaalta lisää laulujen määrää jos sitä nyt tarvitsee mitenkään lisätä. Sanoitan lauluni itse ja koetan miettiä niistä mahdollisimman raamatullisia ja teologisesti oikeita, mitä se sitten ikinä tarkoittaakin. Silloin tällöin teksti tulee ensin mieleen, mutta yleensä melodia. Teen näistä neliäänisiä kuorosovituksia aika homofoniseen tyyliin sen vuoksi, että niille ehkä voisi olla käyttöä jossain kuorossa joskus. Olen säveltänyt muitakin musiikkilajeja jonkun verran, kitarakappaleita ja häämusiikkia. Jokunen urkukappalekin mahtuu sekaan. Ne ovatkin olleet käytössä joissakin häätilaisuuksissa ja siunaustilaisuuksissa. Osa sävellyksista on hiipunut unholaan. Kitaraetydit pitiäsi vielä tarkastaa, muutama tremolokappale on tullut kirjoitetukdi Tarrégam musiikin innoittamana. Espanjalainen klassinen musiikki on aina mieltäni lähellä. Olen varovasi tarjonnut niitä joillekin kanttoriurkureille jotain musiikkiani mutta vastaanotto on ollut heikko lukuunottamatta joitakin hää- ja hautajaistilaisuuksia. Hubä yatäväni ja opiskelutoveri kuoli ari vuotta sitten ja tarjosin hänen veljensä kautta erästä kappaletta musiikiksi. Hän otti sen ilolla vastaan ja urkuri soitti sen mahtavasti. En tiennyt vielä silloin että kaverini veli oli Kansallisoopperan muusikko. En ehkä olisi tarjonnut musiikkia ollenkaan siinä tapauksessa. Pitäisi kai julkaista omakustanteinen nuottikirja. Mitä tulee Toivo Kärkeen, lahjakkaaseen miehen, minulla oli aikoinaan naapurina Helge Ojanen jonka nimellä oli tanssiorkesteri aikoinaan Nokialla. Hänellä oli joitakin Kärjen käsin kirjoittamia julkaisemattomia nuotteja. Oma nuotinkirjoituskisäalani oli siihen verrattuna surkea, joten olin hyvin iloinen kun sain käyttöön nuotinnusohjelmat. Aloitin Encorella josta siirryn Sibeliukseen mutta ilmainen MuseScore on nyt ollut pelkästään käytössä jo pidemmän aikaa. Kiitos kommentistasi, oli mukava saada vastata jollekin jota kiinnostaa.

@@kristian.kalmanlehto Hei. Kiitos vuolaasta vastauksesta. Kuulen kyllä musiikissasi todellisen säveltäjän ja vahvan sisäisen äänen (ei muuten noin suurta määrää musiikkia, etenkään noin yhdenmukaista, tuotettaisikaan). Sinuna pyytäisin joltakin ei-ammattilaisia kunnioittavalta säveltäjältä palautetta töistäsi ja harkitsisin ainakin parhaiden koostamista ja viimeistelemistä kansiin ja jakoon (lähinnä jos on joitakin sovituksellisia asioita tai huomiota rytmistä/äänenkuljetuksesta); myös kuoronjohtajiin kannattaa olla yhteydessä. Sanon "ei-ammattilaisia ymmärtäviin", koska jotkut osaavat olla aika nuivia muita kuin ammattilaisia kohtaan. Olen kuunnellut klassista musiikkia melko paljon myös, viimeisimpänä käytännössä kaikki J.S. Bachin ja likimain kaikki Vivaldin (> 95 %) sävellykset. Recuerdos de La Alhambra on hieno kappale; itse olen espanjalaisista kuunnellut lähinnä Albenizia. Itseäkään en ole opetellut soittamaan kunnolla mitään instrumenttia. Juuri ja juuri joitakin joululauluja kykenen soittamaan pianolla. Harmi. Mutta tsemppiä musiikin tekemiseen (ja mahdollisesti musiikin levittämiseen ja julkaisuun)! Kiva että jaoit.

@kedonsiemen Albeniz oli Lisztin nuorimpia oppilaista. Hän on Espanjan ansiokas kansallissäveltäjä. Klassisessa kitaramusiikissa espanjalaisen musiikin vaikutus on todella vahva. Ja tietenkin Bach ja Vivaldi ovat säveltäjiä joita ei koskaan voida unohtaa. Beethoven ja Brahms ovat varmaan tehneet minun itseni suurimman vaikutuksen, mutta loistavia säveltäjiä on paljon paljon muitakin. Emme tietenkään unohda Mozartiakaan. Bachin osuus kosketinsäveltäjänä on pedagogisestikin vertaansa vailla. Kun poikani kauan sitten kävi pianotunniteilla, hän oli Fridrik ja Nadja Bruckin pianokoulussa. Näytin heille kerran bachin muistolle säveltämän Preludin C-molli. Fredrik sanoi, poika sä olet säveltäjä. Tapauksesta on yli 30 vuotta.

@@kristian.kalmanlehto Joo, tiedän kohtalaisen vähän säveltäjien elämistä; muutaman elämäkerran olen kylläkin lukenut. Albenizilta olen kuunnellut Iberiaa lähinnä, ja se on taidettu kirjoittaa pianolle. Mielestäni hyvä esimerkki mm. Chopinin ohella siitä, että pianostakin voi saada "väriä" ulos. Brahmsista tykkäsin nuorempana, jolloin kuuntelin etenkin neljättä ja kolmatta sinfoniaa (olivat niin romanttisia ja tunteellisia) ja unkarilaisia valsseja, mutta myöhemmällä iällä olen pitänyt Brahmsia imelänä; toisaalta tuntemukseni hänen koko tuotannosta on kapea, ja on hänellä kypsää ja vakavaakin aineistoa. Beethovenilta pianosonaatit ja sinfoniat ovat tuttuja, ja jonkin verran jousikvartettoja ja muuta satunnaista on tullut kuunneltua. Rakenteeltaan Beethovenin teokset ovat erittäin hienoja ja hiottuja, etenkin viides sinfonia. Kun olin kuunnellut Bachia putkeen useita viikkoja, Beethovenin sävelkieli hämmensi: siinä oli jotain uutta ja uljasta; hyvin eri tavalla mestarillista kuin Bachin. Mozart on hieman kevyttä nykyiseen makuuni, mutta Requiemista olen aina nauttinut. Mozartissa eniten ihastuttaa hänen vaivattomuutensa: kaikki soljuu niin sulavasti ja vaivattomasti, vaikka harmonia onkin välillä tylsistyttävää. Monet suuret säveltäjät sortuvat yliyrittämiseen ja ähkyyn asti säveltämiseen, kuten esim. Mahler paikoitellen. Sibelius oli suuri, vaikka itse sanoi tuntevansa itsensä pieneksi Beethovenin rinnalla (jos muistan oikein). Sibelius katui käyttäneensä niin paljon aikaa pieniin teoksiin, mutta minusta monet viululle ja pianolle tehdyt teokset ovat elegantteja ja vaivansa väärti; itse asiassa ne tutustuttivat / vetivät mukaansa klassisen musiikin pariin. Vivaldi herättää minussa aina eläviä kuvia; jotkut teokset minuuttien pituisia tarinoita. On käynyt mielessä, että tekisin musiikkivideoita hänen teoksiinsa, mutta ei ole ollut välineitä, jotka tekisivät sille oikeutta. Bach tietenkin taas on moniäänisyyden mestari; monet säveltäjät ovat sanoneet oppineensa säveltämään häneltä, mm. Listz, joka on tosin ehkä säveltäjänä hieman liian teatraalinen makuuni. Bachin koraalejahan taidetaan suositella opiskelumateriaaliksi, jos haluaa kirjoittaa esim. tyylipuhdasta laulumusiikkia neljälle äänelle. Heh, hieno muisto :-).

Käytin useita vuosia sitten Sibeliusta, mutta nyt MuseScore alkaa kyllä olla ykkösvaihtoehto. Nämä ovat aika yksinkertaisia neliäänisiä sovituksia koska kyseessä on kuitenkin ajatus siitä, että niitä voisi laulaa kuorossa. Kappaleita on valmiina melkoisesti joten töitä riittää niitä uudelleen sovittaessa.

Obrigado por tua comentário. É muito fantástico receber comentários de tanto longo que do Brasil.