Uinu, uinu, lapsi armainen! On kehtos luona äitisi sun. Niin on kaikki hiljaa, päättyi päivän työ, jo sammuu rusko illan, joutuu yö. Ja tanhuvilla saaren ruusurantaisen sä kohta käyt, mun armas pienoisen. On auvoisaa tuo unten maa! Painuu umpeen silmä lapsosen, viel´ äitis viipyy luonasi sun. Hiljaa poistuu hän, sun hellä hoivaajas, vain sulo enkel´ taivaan olkoon vartijas. Jo nukkuu armahain, jo nukkuu armahain.
