This is a channel dedicated mostly to biology and geography in upper secondary school (about the same as gymnasium in Germany and high school in the USA). I have composed some of my videos in English although most of them can be found only in Finnish. I work as a biology and geography teacher in The Sotunki Upper Secondary School in the city of Vantaa, Finland.
9 vuotta myöhemmin katoin tämän luennon läpi ja toimii! Hyvin ja selkeästi vihdoinkin selitettynä nämä asiat joita irtonaisina toisistaan bilsan kirjoissa mainittu. ISO kiitos!! :)
Oho! Kiitos kommentistasi Tuomas! Moni koulusta saatu tunne-elämän vaurio on sittemmin korjattu tarttumalla pulloon. Muista, että alkoholin juomatta jättäminenkään ei ole mikään ratkaisu. Pasi
Minua on aina kiinnostunut lääketiede ja erityisesti tuo immunologia. Minulla oli lapsena lääkärin työvälineitä leikeissä, ne eivät olleet oikeita vaan muovisia. Eipä tullut opiskeltua lääkäriksi. Vaikka kiinnostus on ollut aina.
6:47 Jos cas1 ei ota virukselta PAM-sekvenssiä, vaan sen viereisen protospacerin, niin miten cas9 pystyy pelkästään tästä protospacerista tehdyn spacerin avulla tunnistamaan virusten PAM-sekvenssit? Edeltääkö tiettyä PAM-sekvenssiä aina sille ominainen protospacer?
Bakteeri käyttää rinnakkain kahta eri torjuntalinjaa: toista viruksen DNA:ta vastaan (estääkseen infektiota alun alkaenkaan tapahtumasta) ja toista virusgenomista tuotettuja lähetti-RNA-molekyylejä vastaan (jos infektio kaikesta huolimatta pääsee tapahtumaan). Kun CAS9 pilkkoo DNA:ta, molempien ehtojen tulee täyttyä: tarvitaan sekä oikea PAM, että virusgenomiin sopiva, ajantasalla oleva CRISPR-RNA. PAM-sekvenssit ovat eri viruslajeille lajityypillisiä (esimerkkeinä Streptococcus pyogenes ja Francisella novidia -bakteereita infektoivien virusten PAM:it aikajanan kohdassa 2:30). Torjuntalinjaa RNA-molekyylejä vastaan tarvitaan, jos kaikesta huolimatta käy niin, että virusgenomi on jo päässyt asettumaan bakteerigenomin osaksi. Vaikka tällöin virusgenomi jo transkriptoituu lähetti-RNA-molekyyleiksi, pystyy CRISPR-lokus tuottamaan komplementaarisia RNA-sekvenssejä, jotka onneksi sentään estävät näiden translaation. Tämä muistuttaa aitotumallisissa solujen harjoittamaa RNA-interferenssiä.
Kloridikanava on eri kuin kalium-kanava. Kloridi on negatiivinen ioni, kalium on positiivinen ioni. Kloridi tulee kloridikanavien kautta hermosolun sisään inhiboivien välittäjäaineiden vaikutuksesta synapseissa. Kalium poistuu solusta kaliumkanavien kautta toimintajännitteen loppuvaiheessa.
Tuo nonsence dna on vanhaa tiietoa. Nythän tiedetään, että suurin osa dna:sta jos ei ihan kaikkikin on merkityksellistä. Ainakin 80 % on kartoitettu viime vuosien aikana. Siellä on paljon erilaisia säätelymekanismeja, viestintäprotokollia jne. Hieno järjestelmä! Samoin kuin vanhaa tietoa on vaikka se, että suurin osa aivosoluista on turhia. Tai että häntäluu on turha, tai umpisuoli. Kiva, että on toimiva kokonaisuus.:)
"Evolutionismi on aikuisten satu. Tämä teoria ei ole auttanut tiedettä edistymään. Se on kelvoton," sanoo Professori Louis Bouroune; lainaus The Advocate, Maaliskuun 8, 1984. Louis Bourone on entinen Strasbourgin biologisen yhdistyksen presidentti ja Strasbourgin eläinmuseon johtaja, sekä hän on myös toiminut johtajana Ranskan kansallisessa tiedekeskuksessa. Yli 500 tiedemiestä ilmaisee epäilyksensä Darwinin evoluutioteorian uskottavuutta kohtaan: Over 500 Scientists Proclaim Their Doubts About Darwin’s Theory of Evolution evolutionnews.org/2006/02/over_500_scientists_proclaim_t/ Monopoliasemastaan huolimatta Darwinin teoriaa kritisoidaan enenevässä määrin. Hänen teoriastaan on internetissä allekirjoitettavassa listassa "A scientific dissent from Darwin" irtisanoutunut jo yli seitsemänsataa vähintään tohtoritasoista tutkijaa! leifnummela.fi/darwinia-juhlitaan-kritiikki-kasvaa/
Nykyään tiedetään, että ihmisen ja simpanssin ero DNA:ssa on 20-30%. Sitä on tietysti darwinistin vaikea myöntää, onhan Darwinin evoluutioteoriaa tekohengitetty jo kauan puhtaasti valheella (Ernst Haeckelin alkiopiirrokset). Lisäksi edes merkittävä geneettinen samankaltaisuus ei välttämättä tarkoita sitä, että kahdella DNA-jaksolla olisi sama merkitys tai toiminto. Ihmisten ja apinoiden välillä on havaittu suuria eroja geenien säätelyjaksoissa. Pisteissä, joissa kromosomit järjestävät DNA-palasia uudelleen suvullisen lisääntymisen aikana, ei ole juurikaan yhtäläisyyksiä. Evolutionisteista ainakin osa väittää, että uutta geneettistä informaatiota tuottaa muuntelu (mutaatiot, rekombinaatiot ja geneettinen ajautuminen). Darwinilaisen evoluutioteorian kannalta on ongelmallista, että geenit joissa yleensä tapahtuu mutaatioita, ilmentyvät sikiön yksilönkehityksen myöhäisemmissä vaiheissa. Evoluutio edellyttäisi mutaatioita geeneissä jotka aktivoituvat jo kehityksen alkuvaiheessa. Fysiologian Nobel-palkinnon perinnöllisyyteen liittyvistä tutkimuksistaan saanut Thomas Hunt Morgan teki 1900-luvun alkupuolella järjestelmällisiä kokeita banaanikärpäsillä. Hän havaitsi, että eläimen perusrakenteisiin vaikuttavat mutaatiot ovat poikkeuksetta vahingollisia, ja johtavat joko virherakenteisiin tai kuolemaan. Erilaisilla koeorganismeilla tehdyt myöhemmätkin kehitysbiologiset kokeet ovat antaneet saman tuloksen, eli eliön perusrakenteeseen vaikuttavat mutaatiot ovat vahingollisia. Geneetikko John F. McDonald kutsuu tätä ongelmaa nimellä ”suuri darwinistinen paradoksi”. Hän ilmaisee asian seuraavasti: ”Ne genomin kohdat jotka muuntelevat luonnollisissa populaatioissa, eivät vaikuta olevan merkittävien sopeuttavien muutosten perustana. Toisaalta taas ne genomin kohdat, jotka ovat perusta monille ja jopa useimmille sopeuttaville muutoksille, eivät muutu luonnollisissa populaatioissa.” Tämä tarkoittaa, että evoluution tarvitsemia muutoksia eliöiden uusien perusrakenteiden muodostamiseksi ei synny. Evoluutio tarvitsisi hyödyllisiä säätelyyn vaikuttavia muutoksia yksilönkehityksen alussa. Mutaatioita joita evoluutio tarvitsisi ei tapahdu, ja mutaatioita joita tapahtuu evoluutio ei tarvitse!
Evoluutiolle ei löydy ainuttakaan tieteellistä todistetta eikä sille tunneta molekyylibiologian tason mekanismia. Kaikki eliöissä tapahtuva muutos johtuu olemassaolevan biologisen informaation epigeneettisestä säätelystä tai sen aiheuttamasta geneettisen informaation korruptoitumisesta, joka johtaa geneettisiin rekombinaatioihin. Ihmisen genomissa on maailmanlaajuisesti jo 561'119 sairauksiin yhdistettyä geenivirhettä (DisGeNet) mutta hyödyllisten satunnaisten mutaatioiden määrä on käytännössä nolla.
