Threadsissa on jonkunverran kirjasisältöä, tai sitten minut on sysätty siellä kirjakuplaan :) Mä taas olin se, joka katsoi nimenomaan kaikki Kirjoituskoulut :)
Ite tykkäsin tästä kirjasta. Oon just niin puusilmä että mulla meni tää rasismihomma täysin ohi mut nyt kun toit esille niin totta, vohoi hitto mitä hahmoja. Alkoi tuo kakkososa kiinnostella ihan vaan nähdäkseni, että onko kirjailija ottanut onkeensa kritiikistä vai leimannut kaiken woke-skeidaksi ja laittanut vaihteen isommalle. Kiitos kun teet näitä videoita❤
Kiva katsaus! ja kiva että otit mukaan kans niitä esimerkkejä jotka ei sulle itelle toimi, ettei mee vaan sellaseks että "mun lempparit on ainoat oikeat vaihtoehdot" :D Tän tyyppisii videoita ja podcasteja on suomeks tosi vähän, joten oon ilonen että löysin sun kanavan
Kiitos arvostelusta! miettinyt paljon, että onko tää kirja hypen arvoinen... kiva että aikuisten fantasiaa vihdoin näkyy, mutta vaihtoehtohistoria on ehkä itsestä vähän tylsää välillä. itse asiassa olis tosi kiinnostavaa nähdä tarina, jossa tytöksi naamioituminen olisi elementti juonessa - hassua tajuta, etten keksi yhtäkään fantasiajuonta, jossa näin olisi muuten kuin jonakin ristiinpukeutumisvitsinä. Historiallista pukeutumistahan jos miettii niin se hyvin vähän kertoo kantajansa vartalosta mitään, vaan nimenomaan rakentaa jonkun ajalleen muodikkaan siluetin. Miksei esim. hoikka maalaispoika voisi jotakin pahaa pahista paetessaan tai tärkeää viestiä viedessään pistää hilkkaa päähän ja naamioitua tytöksi, jotta esim. pääsisi varmemmin "turvassa" perille jne... Jännää, että toisin päin on niin yleinen ilmiö tarinoissa ja töisin päin aivan olematon.
Tää pitää kyl lukea aktiivisesti pyöräilevänä tyyppinä. Takalon aiempi työ, Memento Mori tuli luettua tuossa 2022-2023 vuodenvaihteen aikaan ja tykästyin.
Takalo on varsin pätevä tekijä. Myös Minä, Mikko ja Annikki on loistava. Kertoo siitä, miten Takalo ja muut tamperelaisessa puutalokorttelissa asuvat yrittää pelastaa kotinsa kaupungin purkuhaluilta.
Moi Joonas! Tosi kiva arvio, kiitos kun luit ja arvioit! Kun nyt kysyit paria asiaa, niin ajattelin vastata :) Hahmojen nimet eli Koko, Miki, Haku ja Lumi on ihan mun oma idea ja musta juuri tosi hauskat äänteellisesti. Makuasia. Tonnin puhelin: joo, sehän on Hakun perheelle tosi epärationaalista sillä tulotasolla. Mutta silti se on nimenomaan asia, josta Haku on kateellinen ja josta haaveilee. Mutta olen viime vuosina törmännyt paljon ilmiöön, jossa nuoret tavoittelevat luksusta ja merkkituotteita statuksen ja hyväksynnän hakemisen vuoksi. Eihän puhelin tai lenkkarit ole vain tekniset ominaisuutensa, vaan myös brändi ja mielikuva. Mutta olet oikeassa, ehkä tästä lapset olisivat voineet jutella enemmänkin! Ajattelin, että tuo ajatus kyllä tuli mukaan mm. siinä kun Koko ehdotti että puhelimen olisi voinut ostaa käytettynä. Ja lopun biisissä kun Hakun lyriikoissa todetaan että kenenkään arvo ei riipu tavaroista. www.hs.fi/kaupunki/art-2000007715567.html Mutta siis tosi mukava kuulla että pidit muutoin kirjasta, kiitos!
Riemurataskronikat (jos kuulin oikein) kuulostaa tosiaan aika uskomattoman huikealta sarjalta :D Hyvin todennäköisesti lukisin sarjan, vaikka se ei julkaisupäätöksiin vaikuttaisikaan :) Kiitoksia, että päädyit lopulta tekemään tämän videon, vaikka pohditkin asiaa, sillä musta tuntuu, että tämä antoi paljon pohdintaa kirjoittamiseeni.
Itsekin olen huomannut, että olen kaivannut kirjoittamisesta keskustelua. Osittain sitä on "helpottanut" samankaltaisessa tilanteessa olevien ihmisten löytäminen, mutta silti se keskustelu on toistaiseksi ollut hieman pintapuolisempaa... tai no ehkä ihmiset ovat samanmielisiä, ja kaikki ovat samaa mieltä, tai eivät uskalla sanoa eriävää mielipidettä... vaikea sanoa. Mä luulen, että julkaisevilla kirjailijoilla on halu pitää kirjan yksityiskohdat harvojen tiedossa, niin eivät voi sitten keskustella aiheesta. Se on sääli tai sitten osa ei välttämättä ole niin analyyttisiä.
Sehän oli oikein hauska ja informatiivinen video! Voin Pimeyden hovin lukeneena sanoa, että ei ollut romantasiaa se kirja. (Kiva näin parin kuukauden viiveellä huomata, että RU-vid on lakannut ilmoittamasta minulle videoihin tulevista kommenteista.)
Eli se koko roolipeliaspekti tässä kirjassa on larppausta, joten miten toi kannessa oleva pöytäropeihin olennaisesti kuuluva D20-noppa liittyy asiaan? Ei mitenkään? :D
Luin kirjan jälkeen myös Wikipediaa ja itse asiassa olisi ollut kiinnostavampaa jos loppu olisi jatkanut aikaan kihlauksen jälkeen, missä olisi ollut ainesta romaanijuoneen: ilmeisesti Ruth putosi hevosen selästä heti kihlojen jälkeen ja menetti muistinsa ja ei enää tunnistanut sulhoaan ja häät lykkääntyivät.
Olen lukenut Warikselta, onko se nyt Kone-trilogia, vai mikä... Linnunsitoja, Vedenkehrääjä ja Jäänvartija. Pidin Linnunsitojasta paljon, vaikka mä en pystynyt lukemaan oikeastaan kahden päähahmon rakkaudellista kemiaa. Mutta se oli ohut kirja ja hyvä. Vedenkehrääjä oli ookoo, mutta olisin mieluummin lukenut tuttujen hahmojen kautta sitä, joita ei juurikaan ollut. Jäänvartija taas... (SPOILER ALLERT/) pidin siitä, että 2 ensimmäisen kirjan pahis päätyikin olemaan harmaalla alueella, eli ei niin paha kuin alussa luultiin. Ja että systeemiä ei voitu romuuttaa. (/ END OF SPOILERS) Mutta aina, kun mielenkiintoinen konflikti oli tulossa, seuraava kappale oli sen konfliktin jälkeistä melko pinnallista puintia. Ilmeisesti sivumäärä oli ratkaiseva tekijä, mutta siinä olisi hyvin voinut karsia täysin epäolennaisuuksia, jotta tärkeille tapahtumille olisi ollut tilaa. (SPOILER ALLERT/) Esimerkiksi täysin turha päähahmon uusi rakkaus, joka osaa lentää helikopteria... Miksei se vain voinut olla kaveri? Sillä oli se mielitietty jo sairaalassa koomassa ja kun se heräsi niin saatiin kasa ikäviä tilanteita, jotka käsiteltiin niin, että niitä puitiin jälkikäteen. (/END OF SPOILERS) Tästä täysin turhasta käänteestä olisi saanut siirrettyä sivuja niille tärkeille asioille. Olin niin pettynyt, että ensimmäisen osan 3,5 tähteä laski ensin 2,5:sta 1 tähteen viimeisen osan kodalla. Tästä koira-, kissa- ja muueläinihmisistä tuli mieleen Dark Angel- sarja (en ole löytänyt suoratoistopalveluista sitä). Siinä kyse oli dystopiasta ja ne olivat yhdistelleet ihmistä ja eläintä luodakseen parempia sotilaita, ja se oli tehty ihmisten voimin labrassa. Mun mielestä tuo Dark Angel- maailmanselitys kuulostaa mielenkiintoisemmalta kuin tässä videossa kerrottu, kirjan maailmanselitys.
En mitenkään säännöllisen aktiivinen seuraaja, mutta olen pitänyt showpaininmeiningistä ysäriltä asti, kun satuin ostamaan N64:lle WCW vs nWo -painipelin.
Metro-pelisarja olisi ollut mielenkiintoista nähdä sulta pelattavana. Toki tämmöinen mukava "chill-pill"-peli jossa ei sinänsä tarvi itse pelin tarinaan liikaa keskittyä on aivan loistavaa tämmöseen videoon, jossa sä puhut omasta suhteestasi pelaamiseen. Todella mielenkiintoista.
Pelin valintaa hankaloitti myös se, että Venn-diagrammi kirjoista, joista on tehty peli ja kirjoista, jotka olen lukenut on lähes kaksi erillistä ympyrää, joten osuvaa kirjapeliä ei vaan löytynyt. Katamariin päädyin, koska se on helppo seurata sellaisenkin, joka ei välttämättä pelaa tai tunne peliä ja toisaalta on matalan kynnyksen peli lähteä kokeilemaan, jos pelaaminen alkaa kiinnostaa. Halusin myös pelin, joka ei ole turhan raaka. Esim. Katana Zero ja Hotline Miami on hyviä toimintapelejä, mutta verellä ja aivon paloilla mässäily ei ole kaikille, vaikka olisi toteutettu pikseligrafiikalla.
@@joonasriekkola-luovaruho6181 Totta tuo. Toki, mulle Katamari-pelit ovat aina näyttäneet siltä, että tätä tehneet ovat maistelleet ideoidessaan tätä jotain miestä vahvempaa, mutta on myönnettävä, että nää on kyllä nii helposti lähestyttäviä.
Mä jäin Murhabotin päiväkirjoihin kyllä heti koukkuun. Toivottavasti osia tulisi puolen vuoden välein, niin ei tarvisi aina kovasti kärvistellä välissä :D
Hehee, enpäs ajatellutkaan, että olen periferiassa, kun kuulun Helmet-alueeseen, mutta olet oikeassa. Nopeat lukijat kärsivät varmasti tuosta. Nyt saa varata 100 kirjaa ja lainata samaan aikaan ilmeisesti 100 kirjaa. Mikä taas on mun mielestä hurja lukema, sillä en jaksaisi kanniskella sellaisia kirjamääriä edestakaisin kuukaudessa. Tuo 100 kirjan lainaoikeus syö kyllä sitä ajatusta, että kun lainaajia on paljon, niin kirjoihin ei muodostuisi niitä yli 1000 henkilön varausjonoja. Sellaisia kirjoja siis on aika paljonkin. Toisaalta usein noissa suosituimmissa kirjoissa kirjojjen kappalemäärä on hurja (puhutaan mielestäni joskus jopa yli 200 kappaleesta). Puolensa ja puolensa. Jos ei ole herkillä kirjaskenessä, niin voi joutua odottelemaan kirjoja, mutta sitten toisaalta valikoima on mielestäni joissain kirjoissa laajempi kuin muissa kirjastoryhmittymissä. Esimerkkinä vaikka Annie Ernauxin Vuodet, kirjoja on kappalemääräisesti 276 ja varauksia tällä hetkellä 1389. Mutta sitten löytyy esimerkiksi mykkää sarjakuvaa ihan kohtuullisesti jne. (Ehkä itsekeksimä termi genrelle.) Olen hidas lukija, pyrin varauksissa olemaan alle 30:ssä... koska ne jää roikkumaan sinne. Tai siis olen vähän fiilislukija ja kun täällä harvemmin suositun kirjan saa heti. Kun varauslistassa pääsee tilanteeseen, että sen saisi itselle, ei ole fiilistä lukea sitä. Ne jää siksi roikkumaan. Sen takia mulla itseasiassa oikeasti on varauksessa yli 30 kirjaa. Joudun aina listaamaan muualle mielenkiintoiset kirjat tuon takia.
Myllylahti lähettää kirjat aina isossa peruskuoressa, ilman mitään pehmusteita. Joskus on ihan raadeltu se kuori, mutta kirja yleensä kuitenkin tullut kohtalaisen hyvässä kunnossa perille.
Tosi hyvää pohdintaa! Keskustelu armeijakirjoista (ja eräaiheista) taisi alun perin lähteä siitä, että juttelen välillä kirjastonhoitajien kanssa aiheesta, millaisia puuttuvia aiheita heillä tulee vastaa yläkouluvinkkauksia tehdessä. Eli siis mistä aiheista kysytään kirjoja, mutta ei ole tarjota mitään. Saattaa olla tilanne, että jokaisen oppilaan luokasta olisi löydettävä jokin kirja luettavaksi, mutta siitä omasta mielenkiinnon kohteesta ei löydy kirjaa. Tämä kosketuspinta/mielenkiinto-asia korostuu silloin, jos nuori ei ole kovin tottunut lukija tai on peräti hyvin vastahakoinen. Novellikokoelma olisi varmasti aika hyvä vastaus tähän huutoon, aiheen käsittelyhän voi olla monenlainen. Ja ei, eihän se meidän lukutaito-ongelmaa ratkaise, mutta jollekin just se armeijakirja tms. voi olla portti lukemiseen. Minusta on tosi tärkeää puhua myös puuttuvista aiheista, ehkä joku kustantamo sitten tarttuu niihin. Se, että niistä puhutaan ei myöskään ole hyökkäys ketään kustantajaa tai kirjailijaa vastaan (osa taannoisesta somekeskustelusta oli mielestäni tosi outoa - mutta niinhän osa mistä tahansa somekeskustelusta on). Jokainen saa edelleen kirjoittaa ja kustantaa mistä aiheista haluaa, kaikki aiheet ovat tärkeitä.
Jep. Se olisi hyvä, jos niitä olisi edes muutamia, mutta en ole yllättynyt, ettei ole. Tai oikeastaan, ettei niitä kirjoiteta nyt. Se on vähän yllättävää, ettei niitä kirjoitettu vaikka 80-luvulla. Toki se sitten taas olisi aika vanhentunutta tänä päivänä.
@@joonasriekkola-luovaruho6181 veikkaan, että kasarilla armeijaikäiset on olleet jo tavallaan yli-ikäisiä nuortenkirjoille. Kasarilla 18-vuotiaiden oletettiin jo lukevan aikuistenkirjallisuutta. Nykyään nuortenkirjojen ja YA:n kulutus on venynyt sieltä yläpäästä.
