Anu Vehviläinen kesk :
Arvoisa puhemies! Minulla on ollut nyt eduskuntakauteni viimeisellä kaudella viimeisenä vuonna ilo olla mukana tulevaisuusvaliokunnan työssä, ja muutama sana tästä selonteosta. Palaan vielä tähän tulevaisuusvaliokunnan rooliin puheenvuoroni lopussa.
Ensinnäkin: Kuulimme kyllä laajasti asiantuntijoita tästä selonteosta, vaikka aikataulu oli tiukka ja tämä käsiteltiin viime viikkojen aikana, eikä sillä pidemmällä perspektiivillä, joka olisi ehkä ollut kaiken kaikkiaan asiallista tämän selonteon osalta.
Henkilökohtaisesti näistä asiantuntijakuulemisista haluan nostaa esille yhden asian. Eli kun tämän selonteon ensimmäinen osa piti sisällään neljä eri skenaariota Suomelle vuoteen 2040, ja ne oli tehty monipuolisesti, poikkihallinnollisesti eri ministeriöitten virkamiehistön voimin, niin siitä huolimatta asiantuntijakuulemisessa nousi esille, että näissä skenaarioissa ei ollut otettu huomioon kuitenkaan niitä niin sanottuja mustia joutsenia, yllätyksellisiä elementtejä, riittävällä tavalla, ja itse ajattelen niin, että jatkossa, kun tulevaisuusselontekoja tehdään, niin tätä puolta pitäisi ehkä korostaa ja muutenkin kaikessa tulevaisuustyössä.
Arvoisa puhemies! Nämä skenaariot antoivat paljon osviittaa siihen, että meillä ymmärretään kyllä tämä globaali riippuvuus, mitä eri mailla on toisiinsa nähden, myös suurvaltakilpailu, erilaiset globaalit ongelmat, ilmastonmuutos, väestönkasvu ynnä muuta, mutta sitten ehkä yksi asia, jota haluan tässä myös taas painottaa, on se, että ymmärrämmehän me sen, että me olemme ajautuneet tilanteeseen, jossa meillä on vastakkain autoritaarinen maailma ja sitten on niin sanottu länsimainen demokraattinen maailma. Minä uskoisin ja arvelen, että tämä tulee vaikuttamaan erittäin kovasti myös Suomen tilanteeseen tulevina vuosina ja vuosikymmeninä. Eli vastakkainasettelu on erittäin kovaa. Ja minä itse ainakin joudun kysymään itseltäni, että olenko ollut jollakin tavalla naiivi, etten ole tätä ymmärtänyt, ja tänään huomaan Petteri Taalaksen käsittelevän tätä samaa asiaa omassa kolumnissaan, eli tämmöistä mustavalkoisuutta, joka estää meitä ymmärtämästä täällä lännessä, jos voi näin sanoa, että suurin osa maailman väestöstä asuu autoritaarisissa maissa ja heillä on toisenlaiset arvot, kuin mitä meillä on, erilainen käsitys demokratiasta, jos ollenkaan käsitystä demokratiasta, ja itse koen semmoista pientä, niin kuin jonkinlaista vaivautuneisuutta siitä, että 1990-luvulla varsinkin, kun olin vielä sangen nuori, pidin erittäin itsestään selvänä, että demokraattiset arvot menevät maasta toiseen, kun aikaa menee eteenpäin, ja voisi puhua ikään kuin tämmöisestä uskosta kulttuurievoluution tai paremminkin demokratiaevoluutioon. Nyt olen pettynyt tästä asiasta, mutta ajattelen sillä tavalla, että huolimatta siitä, että valtioilla ja kansalaisilla on erilaisia arvoja, niin on olemassa isoja globaaleja kysymyksiä, joihin eri valtioitten pitää pystyä monella tavalla vastaamaan, ja viittaan ilmastonmuutokseen, ruokakriisin, väestönkasvuun ja niin eteenpäin.
28 сен 2024
