It's a sad but compassionate sng abut a lady who has wounded in her life, disapoointed in love, and other things - and she can't rejoice even when happy songs play, though she deperately wants. Every day starngers mock her. She cries herself to sleep most nights. Yet all this tragedy he's singing very compasionately. Dingo plays like the late punk of the 80's, when Punk went colourful and romantic looking even. They appealed to the girls a lot, and many guys hated them :) Try find some 80's videos of them.
Se on Hombre Lampinen eikä mikään Laitinen kitarassa, vaikka yllättävän vaatimattomasti soitti taitoihin nähden parhaimmillaan Jiri Nikkisen kanssa Revolver yhtyeessä. Eve on tosiaan takaisin bassossa ja laulussa. Tässäkin bändi soittaa ihan hyvin ja Neuman saa yleisön tosi hyvin mukaan ja biisit toimivat, mutta valitettavasti Nipan ääni on tässä kamala kuunneltavaa, aivan honottava ja nariseva ääni eikä nuotti pidä juuri ollenkaan, enemmän virheitä kuin osui kohdalleen, joten repii korvia muuten hieno veto ja tilaisuus, että sinänsä sääli, mutta näistä monet tykkäsivät silti.
Neuman ei kykene enää samaan äänenlaatuun kuin nuorena. Saman asian ovat tosin kokeneet monet muutkin artistit. Loppuaikoina Yö-yhtyeen Olli Lindholm ei tavoittanut nuoruutensa laulutapaa. Samoin myös Irwin Goodman ja "Rentun ruusu" ei ollut enää samaa kuin "Ryysyranta" aikanaan.
Hi. could someone, please, direct me to a place where I could download Dingo's discography. all I have at home is two homemade CDs and I have no idea who made them.
