Pysäyttävin meikäläisen tapahtuma sattui tänä kesänä. 13.6.2015 jouduin auto-onnettomuuteen. Tulin kahden kaverini kanssa tapahtumasta ja toinen kavereista joka toimi kuskina, sanoi että hän voi viedä mut suoraa meidän talolle. Hän oli juuri saanut ajokortin ja huomasin kun lähdettiin aamulla että hänellä oli aika hurja ajotyyli. Veti kurvia ja kääntyi aika rallikuski-tyylisellä tavalla käännöksissä. Jännitin vähän kyydissä ollessa mutta uskoin että hän osaa. *Väärin.* Meidän talolle menee pitkään sellasta pikkutietä (maaseudulla kun asutaan) ja kaveri ei ollut ennen ajanut sillä tiellä. Hänpä veteli kurveja ja yhdessä vaiheessa se tie nousee mäkeä ylös kääntyen oikealle ja jatkaa sitten suoraan vähän vasemmalle kääntyen. Noh kaveripa kun ajoi siitä hän varmaan aatteli että se jatkuu suoraan tai jotain. Sitten kun hän huomasi että se kääntyy vasemmalle ja jatkaa suoraan hän yritti lähteä korjaamaan tätä kurvia jota hän veti aika kivassa nopeudessa, eipä onnistunut. Auto lähti hallinnasta ja suistui vasemmalle rysähtäen oikea kylki edellä puuhun. Minä istuin takapenkillä oikealla puolella. Avasin silmät ja katsoin ympärille, ensimmäisenä huomasin verta kädessä (päästä vuoti verta) ja kuski ja apukuskin paikalla oleva kaveri olivat tajuttomina. Yritin saada itseäni pois mutta vasen jalkani oli jumissa apukuskin tuolin alla koska tuoli oli mennyt taaksepäin törmäyksessä. Sitten huomasin oikean jalkani. Se vaikutti lyhyemmältä ja kun yritin liikuttaa sitä, en tuntenut jalkaa reiden puolivälistä alaspäin. Reisiluu oli mennyt poikki ja jalkani oli virheasennossa ovea vasten painautuneena. Hetken panikoiduttuani ja huutaessani apua muistin puhelimeni olevan hupparini taskussa. Nappasin sen ja soitin 112:seen. En muistanut juuri sitä tien nimeä, mutta samaa tietä mentiin meidän talolle joten uskoin että paikka löydettäisiin. Samalla meidän takana oli ajaneet meidän naapuri (isä ja tytär) jotka ajoivat ohi, pysähtyivät kauemmas ja tulivat paikalle. Annoin puhelimeni miehelle joka kertoi osoitteen ja tuli sitten puhumaan mulle. Jompikumpi heistä sammutti auton ja tyttö jäi mäen päähän odottamaan hälytysautoja. Olin niin shokissa että en tunnistanut tyttöä, koska kuulin myöhemmin että hän oli eräs tuttavani, odotimme samaa koulubussia pysäkillä aamuisin ja kuljimme muutenkin samassa taksissa koska samalla alueella asumme. Kiitin häntä sitten myöhemmin. Kaksi ja puoli tuntia istuin jalka virheasennossa siinä autossa koska kaverit piti saada ensin pois, tajuttomia kun olivat. Sitten mutkin lopulta saatiin pois ja vietiin naapurikunnan sairaalaan leikkaukseen. 4 kuukautta tulee kohta tapahtuneesta ja meikäläisellä on ydinnaula oikeassa reidessä. Kävelen jo täyttä häkää mutta kävely on vielä horjumista koska jalan lihas ei jaksa vielä. Oon kiitollinen että olin hereilllä sen koko tapahtuman ajan ja muistan kaiken koska se antoi parikin opetusta jotka tulen muistamaan. Varsinkin silloin kun saan itse ajokortin. :)
EI HEIKKOHERMOISILLE Pari vuotta sitten nousin kotisohvaltani aamupiirrettyjen jälkeen. Jätettyäni sohvan tunsin huimausta ja otin seinästä tukea ja siinä samassa meni taju. Näin sumenevalla näölläni että olin syöksymässä olohuoneen lasiovea päin jonka olin tapani mukaan laittanut kiinni. Tunsin pienen kopsahduksen vasemmalla puolella naamaani. Ei se ollut niin pientä koska pyörryin. Seuraavaksi havahduin äitini huutoihin: MITÄ SIULLE TAPAHTU???!! Nousin seisomaan verilammikon keskellä enkä tuntenut naamaani. Naamani roikkui kaulassa asti ja etuhampaani olivat katkenneet. Verta oli kaikkialla...lattialla, matolla, vaatteillani ja sitä valui koko ajan. Poskessa olleet lihakset olivat katkenneet, valtimo myöskin. Isäni alkoi soittaa ambulanssia samalla kun äitini laittoi kätensä pitääkseen poskea ja verenvuotoa aloillaan. Menimme ulos odottamaan ambulanssia ja isäni meni autolla opastamaan ambulanssimiehiä. Odotellessani äitini itki ja sanoi: Mie kuolen vaikka sijastasi! Siinä vaiheessa aloin itsekkin itkemään. Kipushokki. Kehon puolustusmenetelmä, joka katkaisee kivun välityksen aivoille. Se piti minut rauhallisena kaiken aikaa. Kun ambulanssi saapui, miehet irroittivat äitini käden poskeltani koska veri oli hyytynyt isoksi hyytelöksi. Matkalla sairaalaan naamalleni pistettiin iso paperi, johon oli laitettu jotain geeliä, mikä pysäytti verenvuodon. Minut kiidätettiin tikattavaksi ja poskelleni pistettiin puudutuspiikki. Puudutusaine ei kerinnyt vaikuttaa ja lääkäri oli kerinnyt laittaa jo tikin pari. Se sattui kamalasti. Sanoin että odottakaa. Sitten minulle pistettiin reilut 25 tikkiä ja jouduin olemaan yön sairaalassa. Kiitos kun luit elämäni pisimmän kommentin. Tämä on oikeasti totta ja elän joka ilta arpeani voidellen. Elämässä tapahtuu vaikka mitä. Sen olen oppinut.
Kello 19.00-19.20 silminnäkijähavaintoja Gerdtistä Myyrmannin kauppakeskuksessa ja sen liepeiltä. Hän kävi toisen kerroksen yleisö-WC:ssä viimeistelemässä pommiaan. 11-vuotias poika havaitsi hänen käsittelevän reppuaan ja hauleja.
Oma pysäyttävin tarina tapahtui viime talvena. Oli koulun erästysreissu, jossa oli siis mukana kaikki ne, jotka oli valinneet erästys-kurssin valinnaisekseen. Tarkoitus oli lasketella koko päivä, tai jotain muuta vastaavaa ja sitten yöpyä Syötteen hiihtomajassa. Ikää oli siis 16v. Noh, illalla saimme kuitenkin hölmön idean, että menisimme pulkalla laskemaan pärjänkievarin (syötteen ''päärinne'') rinnettä alas. Kiipesimme huipulle muutaman kaverin kanssa ja valmistauduimme laskuun. Koska kaikille ei riittänyt omaa pulkkaa, jouduin laskemaan yhdellä pulkalla kakspäällä kaverini kansa. Oli pimeää ja sumuista, eikä alhaalla näkynyt mitään kuin pieni valo, joka oli peräisin rinteen alussa olevasta ravintolassa. Asetuin pulkan eteen ja lähdimme laskuun. Rinteen puolessa välissä kaverini huusi että pitäisi jo jarruttaa, mutten kuullut sitä kunnolla vaan istuin vain pulkassa ja nautin vauhdin huumasta. Sitten kasvoilleni ja silmiin alkoi yhtäkkiä tulemaan hirvästi jäistä lunta, (joka johtui siitä, kun kaveri koitti hiljentää pulkan vauhtia jaloillaan) jonka vuoksi en nähnyt yhtään missä oltiin menossa. Sitten näin vain silmissäni valon, ja ennenkuin huomasinkaan, makasin lumella leuka veressä ja rinnassa pistävä kipu. Leukani oli auki ja en uskaltanut avata suutani, koska tuntui että se lähtisi irti. Olimme törmänneet ravintolan edessä olevaan suksitelineeseen. Kaverilleni ei käynyt kuinkaan, eikä minullekaan tullut sen vakavempia vammoja, ihme kyllä. Tämä sai minut miettimään, kuinka lähellä kuolemani oli, nimittäin jos olisin osunut siihen suksitelineeseen ohimo edellä, olisi saattanut tulla vakavampiakin vammoja, kuin arpi leukaan. Toivottavasti edes joku jaksoi lukea tämän :D
mulkin aukes leuka kun olin jossain uimahallissa varmaan 3-vuotiaana ja olin jossain lasten altaassa jossa oli liukumäki jä tyhmänä rupesin kiipee sitä liukumäkee ylös siittä mistä lasketaan ja löin leukani täysiä siihe liukumäkeen ja piti lähtee sairaalaan
Mun elämäni pysäyttävin hetki oli elokuussa 2014, kun sain kuulla, että mun isoveli oli löytynyt kuolleena. (itsemurha, oli ollut kateissa jo vuorokauden). Olin tuolloin 15-vuotias.
Olin menossa vuonna 2015 olikohanse sitte Tammikuu. Nii ku me mentiin kauppaan siellä oli joku musta pukune mies se koko aja seuras. Sitte ku oltiin lähössä kaupasta nii se sama mustapukune mies ajo autolla perässä ja päätti painaa kaasua, että pääsi meijän autoon pahki. Sinä samana hetkenä ku oli mukana Äiti, Isi, Pappa ja minä. Se mitä siinä tapahtu oli kauheaa.. Mun Pappa kuoli. Äiti loukkauntui. Isi pyörty mää olin hädissää. Mää en pystyny oikein liikuttaa mitään paitsi oikeaa kättä. Oikealla kädellä mää etin mun puhelimen äkkiä ja soitin mummulle ja mummu soitti 112. En ite osannu soittaa missä oltiin. Mummu tuli vauhilla kattomaan reitin kauppaan mihin oltiin menossa. Mummu löysi meijät siitä paikasta missä oltiin. Ambulansseja 2 ja poliisi-autoja myös 2. Mää joutuin tutkittavaksi musta ei löytyny ku vaa jähmetys joka oli laittanu mun jalat ja vasemman käen tunnottomaksi ja jähmetykseen. Olin niin peloissaa että en voinu ku vaa soittaa ja puhua vähä. Se sitte äitille kävi huonosti nii oli 8 kuukautta sairaalassa. Isillä ei ollu pyörtymyksen jälkeen mitään hajua koko jutusta. Pappa oli kärsiny jo 3 sydän-kohtausta pappa toivo aina iltaisin, että kuolisi pian ettei tarttisi syödä pahoja lääkkeitä. Papan toivomasta kuoli itse ja muille kävi huonosti. ite olin 1viikon sairaalassa, että pystyin kävelemään kunnolla siinä ei kestäny kauaa. Jos tää oli kauheaa nii mää itken joka ilta papan vuoksi.😦😭😭😭😭😭😢😢😢😢
Tässä 7 vuotta myöhässä mä voisin kertoa mun elämän pysäyttävimmän tapahtuman. Tää tapahtui joskus ekalla luokalla ehkä 2005-2006, mä asuin siihen aikaan Porvoossa ja mä kuljin taksilla aina kouluun. Yhtenä aamuna me ihmeteltiin luokassa että missä meidän 3 luokkakaveria oli. Joku oli ajanut punaisia päin ja koulutaksi joutui kolariin. Taksikuskin käsi murtui, luokkakaverit selvisi mutta meidän naapuriluokkalainen menehtyi. Se tapahtui melko lähellä mummolaa ja mun mummo oli kävelyllä samana aamuna ja näki koko tilanteen. Luojan kiitos mun kavereille ei käynyt niin pahasti ja mä menin eri taksin kyytiin sinä aamuna. Ja tärkeimpänä lepää rauhassa naapuriluokkalainen. 💕
"Klo 19.00-19.20 silminnäkijähavaintoja Petristä Myyrmannin kauppakeskuksessa ja sen liepeiltä. Petri kävi 2. kerroksen yleisö-WC:ssä. Yleisö-WC:ssä Petri viimeisteli pommiaan. 11-vuotias poika havaitsi Petrin käsittelevän reppuaan ja hauleja. Poika kuuli, kun Petri kaatoi hauleja reppuunsa."
no, täähän ei oo pysäyttävää mut, Oltiin kavereiden kanssa kesällä 2015 (tänä kesänä) maauimalassa. Siinä sitte ehkä pari tuntii uitii ja pidetti pieni jätski-tauko. No yks niistä kavereista meni jo ennempää vetee ja sillee ja se sukelteli siel ja sillee. Mä tulin sit samaa aikaa toisen kaverin sinne altaasee ja meijän piti mennä vesiliukumäkeen. No ne meni sitte mun edellä ja tulin sieltä jotenki pois (melkein). Yhtäkkii astun jonkun päälle. Käsken kavereitten tulla sinne takas. Siin oli kaks jotai muuta tyttöö jotka vaa sano "toi on ollu tuol pohjas jo pitemmän aikaa" mä sukelsin ja katoin. "jumalauta toi on hukkunu" no sit sukelsin sen sieltä ylös ja kaverit autto nostamaan sitä siihen reunalle. Olisin alottanu elvyttää mut noi valvojat alotti jo elvytyksen ennen ku ehdein alottaa. Sit ambulanssi tuli tosi nopee ja ne rupes antaa elvyttää kans ja sillee. Ne oli siinä varmaan tunnin elvyttämässä ja tyttö ei silti herännyt, se oli silti tajuttomana. No, onneksi äitini meni sanomaan että ketä sen tytön pelasti sieltä. Saatin sitten satakunnan pelastuslaitokselta kunniakirjan ja toisen kunniakirjan sairaalasta. No se tyttö selvis. Sori jos on kirjotusvirheitä:)
Oltiin isän kanssa matkalla treeneistä kotiin alle tunti ennen kyseistä räjähdystä. Tiedettiin et meillä on vieraita kotona ja isä ajatteli että haetaan tarjoiltavaa Myyrmannista. Minä (siihen aikaan 7v) halusin tervehtimään vieraita ja vaadin että mennään suoraan kotiin. Isä on kiittänyt jälkeenpäin.. ;) p.s. Tiedostan että tää on yli 2 vuotta vanha video.
Vimmekesänä olin mun kaverin kanssa aika kylmällä ilmalla uimassa yhen järven rannalla (asutaan maalla kaukana kaikesta). Se oli sellanen aika suojanen kallioranta, ja vedessä oli monia paikkoja, joita ei rannalta nähnyt. Uitiin ihan rauhassa siihen asti, että huomattiin siinä rannassa olevan grillikatoksen luona liikettä. Siellä oli joku about 40v blondi mies, joka etti jotain sieltä katoksen ympäriltä, ja sillä oli ASE kädessä. EI mikään hirvikivääri, vaan ihan kunnon käsiase. Se etti kauan jotain, löys ettimänsä, puhu hetken puhelimessa ja häipy jonnekkin. Oltiin kauan aikaa sellasen pienen niemen takana piilossa mun kaverin kanssa, kun ei uskallettu mennä lähemmäs. Se katto monta kertaa meijän suuntaan epäluulosen näkösenä ja kuunteli tarkasti, mut ei kai sit nähny meitä. Mun kaveri rupes itkemäänkin, ja pelkäs ihan oikeesti että me kuollaan, jos se vaikka ois ollu joku huumehörhö hakemassa kamaa or something.
Itelläni ei ollu mitenkää "hengenvaarallinen" mut kerronpa kummiski. Tää siis tapahtu ehk pari viikkoo sit. Mä ja mun yks kaveri mentiin pyörillä Espoon keskustaan pelaamaan futista, Siellä toisella puolella kenttää oli kolme jotain maahanmuuttajakaverusta. Minua vähän jo silloin mietitytti kun ne katto meitä. Sit ne tuli sielt aika hitaasti kävellen ja se yks iso jätkä tuli ihan niinku ei ois ees huomannu meitä ottaa mun repun. Mä sanoin et: -Hei anna se reppu tänne Se vastas: -Mitä vi**uu sä haluut?! Sanoin uudelleen ja samat sanat tuli takas. Siin vaihees ajatteli et: Ei hitto, täs menee kauan. Siel mun repus oli kummiski toinen pallo, 30€, älypuhelin ja kaikkee muut arvokasta futiskamaa. Sit se alko kaivaa sielt repust mun kännykkää ja sano et: Ai sulki on S 3 mini!;-) Hyi s**tana ku on pas*a kännykkä. Sit mä sain sen kädest repun otettuu mut se pisti sen kännykän sen selän taakse, oisin ehk menettäny sen kännykän jos mun kaveri ei ois huomauttanu et se on sil. Mut sit se onneks luovutti mut ne haukku meit homoiks, ja ku pelkästää sil yhel oli pyörä nii ne muut katto meijän pyörii ja sano aik epäilyttävästi et: Onks hyvä pyörä? Ja vähä rämpytteli siin kelloo. Huh että siin ajatteli et ne on jotai köyhii jotka vaa varastaa tyypeilt. Kiva ku jaksoit lukee:-D
Minun pysäyttävin tapahtuma oli, kun olin äitini kanssa kauppakeskuksessa mikkelissä ja halusin vielä mennä ostamaan itselleni uistimia, minulla kesti siinä joku 10 min valita minkä uistimen haluaisin ostaa, kun lähdimme sieltä kotiinpäin, samalla moottoritiellä mitä ajoimme oli juuri n. 1 min sitten tapahtunut 3 auton vakava kolari, jossa oli sitten kuollut 2 henkilöä ja 6 vakavasti loukkaantunut. Myöhemmin tajusin sen että jos olisin hieman nopeammin valinnut uistimen, niin huonosti olisi käynyt
Tämä tarina on omasta lapsuudestani ollessani 6 vuotias. Siihen aikaan kun itse olin lapsi, oli melko normaalia että tuonkin ikäiset lapset saattoivat hyvin itse kulkea rannoilla uimassa. Muistan tän päivän kuin eilisen. Siinä rannalla oli sellainen tosi pitkänmallinen laituri. Minulla oli tapana juosta tuota laituria päästä päähän ja lopulta hypätä pää edellä veteen. Olin siinä normaaliin tapaan tehnyt sen jo useamman kerran, kun huomasin yhtäkkiä takanani pienen pojan (n. 3-4v). Ketään aikuista ei näkynyt kuitenkaan missään. Ajattelin sitten hieman näyttää tuolle pojalle temppuja, joten jatkoin omia touhujani normaaliin tapaan. Se poika oli ihan innoissaan ja seurasi siinä sivussa. Sit muistan kun nousin seuraavan kerran ylös, että tuota poikaa ei enään ollutkaan siinä. Siinä oli vielä sellainen pitkä mäki ennen sitä rantaa, joten tajusin että ei se oo sinnekään voinut ehtiä. Jokin vaisto sai minut kävelemään laiturin päähän ja kurkistaan vielä veteen, jolloin näin pienen varjon siitä pojasta noin metrin syvyydessä vedessä. Hyppäsin nopeasti perään ja nostin tuon pojan mahan alta ylös. Se yski siinä paljon kun nousi pintaan, ja muutaman kerran jouduin sitä käskemään ottaan laiturista kiinni. En jaksanut nostaa sitä ylös eikä sillä ollut voimia nousta. Huusin apua, jolloin sen lapsen äiti juoksi sieltä jostain kaukaa ylhäältä siihen ja nosti sen pojan ylös. Muistan aina sen kuinka se äiti haukkui sen pojan eikä kiitosta sanonut. Jos en olisi tuona päivänä katsonut siitä laiturilta ja nähnyt sitä tummaa varjoa siellä vedessä, niin sen pojan elämä olisi päättynyt siihen. Myöhemmin tajusin, että se poika oli leikkinyt ilmeisesti mun perässä sitä leikkiä, ja lopulta liukastunut märältä laiturilta veteen. Mut loppu hyvin, kaikki hyvin. Tällainen tarina täältä.
olin kerran thaimaassa ja äiti sano et mennää rannalle no sitten hän me mentiin ja juoksin niin nopeesti veteen ku vaa jaloista pääs ja uin about 30min äiti oli jossain mun siskonkaa varmaan hakemas juotavaa sitte joku mies alko ensi huutaa mulle jotain thaimaaks ja sitte sinne tuli varmaa 15 muut ihmistä huutaa sitä samaa sit mä aloin ihmettelee et mitä noi huutaa mulle sitte mun äiti huutaa mulle huolestuneesti NYT POIS SIELTÄ VEDESTÄ!!!!!! sitte katoin taakse ja näin hain evän lähin uimaan vedestä pois itkien ja peläten pääsin pois vedestä just ennen ku hai saimut kiinni ja sen jälkeen joku mies sano ranskaks mun äitille et se meni yhes kohtaa ehkä 20cm mun takaa sen jälkee en oo enää menny vetee. anna 100 tykkäys ni meen takas veteen
mä olin 9v olin tulossa koulusta ja pyöräilin normaalisti kotiin mutta siinä meijän lähellä on junarata mikä pitää ylittää jostain syystä kaaduin ja en saanu happea eikä siinä kaikki sitteku sain taas happea tottakai kello on kolme ja juna tulee joten kerkesin justiinsa pois sen alta jos ois menny vielä enemmän aikaa että en ois saanu happea joten oisin kuollu junan alle kiitos jos luit tän
Ja toinen myös. Tää tapahtu ns. 1 - 2 vuotta sitten. Olin mun kotona yksin ja avasin television. Siinä tuli hätäuutiset, jotka tulee usein, kun on joku hengenvaarallinen tilanne. No en kattonut niitä loppuun, vaan sammutin television järjenhuippuna. Sitten kuuluu kauhee pamaus. Ikkuna menee mun takana säpäleiksi ja ulko-oveen tulee reikä, josta tuli luoti. Mä olin sillee : " Ei juma jos mä nyt kuolen. " mulla tuli siis kyyneliä. No sitten mä soitin hätänumeroon, kerroin osoitteen ja hädän. Vähän ajan päästä mun äiti tulee kotiin ja poliisit. Siis te ette ehkä usko, mutta tää on totta ja ihan hirvee ainakin mun mielestä. Kiitos kun jaksoit lukea.
Eetu, kiitos mahtavasta videosta ja mielenkiintoisimmasta aiheesta ikinä. Oli kiva kun jaoit sen kanssamme. Kiinnostuin tästä aika lailla, ja rupesin itsekkin tutkimaan asiaa tarkemmin. Tosi deeppiä on, ja itse Petri oli kovin oudon oloinen ja näköinen mies. Pelottavaa ajatella, kuinka noin arvaamattomasti voisi käydä mikä tahansa päivä missä vain. Kylmiä väreitä tätä ajatellessa, varsinkin kun mukana oli pelle ja kaikki. Mulla ei ole mitään vastaavaa, mutta joka päivä pelkään jotain pahaa...
Osasin ruveta yhdistelemään näitä palapelin palasia yhteen monien vuosien jälkeen, tää on eka kerta kun konkreettisesti piirsin tän illan tapahtumat ilmoille. Taitaa olla kovin myöhäistä siis raportoida poliiseille. Tosin Poliisien raporteista sainki nää tiedot kasaani "se jätkä kokos sen pommin myyrmannin tiloissa" jne. :)
Kouluampuminen on minun suurin trauma. Se on erittäin mielenkiintoista kuinka se jää aina kummittelemaan, se kuinka kuulee ne laukaukset uudelleen ja uudelleen, vaikka siitä onkin jo aikaa. Minun piti kaverin kanssa lähteä toiseen luokkaa, mutta onneksi emme kerenneet käytävälle, ennekuin oven takana jo ensimmäinen laukaus kuului. Oven avaaminen ei ollut järkevää, mutta tulipa selväksi, mitä oven toisella puolella tapahtui. Jossitelu on turhaa, itsekki olen sen huomannut. Kiitos tästä videosta:)
Pysättävin hetki ikinä. Kesällä 2015 oltiin uimassa kavereitten kaa ja sitten me uitiin iha normaalisti. Sen jälkee mentii hyppy torneihin ja hypittiin vitosesta. Mun kaveri meni hyppäämään vitosen kaiteelta. Mitään avaamatta mun kaverin jalkojen alta meni pari lautaa poikki (ne oli kuluneita) kaveri sai potkastuu jalalla vähän vauhtia kaverini oli tippumassa pää alaspäin veteen mutta vauhti ei riittänyt päästäkseen kokonaan veteen. Hänen päänsä osui laiturin reunaan ja siinä vaiheessa sydän hakkas tuhatta ja sataa. (Mulle ei käyny mitään). Kaveri kumminki pääsi kuntoon sairaalaan kautta:) Kiitos kun luit kommenttini.
Paha tilanne. Itsellä tulee mieleen se kun ryömimme kallion alla olevassa tunnelissa niin olkapää lähti sijoiltaan. Ihme kyllä ei tullut hirveesti paniikkia mutta vitutus oli suuri:) On sitä muutakin mutta tämä tuli ekana mieleen. HIENO AIHE taas kerran!!
Mun pysäyttävin tapahtuma on olin ehk 8.v ja olin uimassa ja silloin oli mul semmonen polvilauta joka pistettiin reisien päältä kiinni tarralla. Joten menin sen laudan päälle ja pistin tarra nauhan kiinni ja yhtäkkiä mä kaaduin silleen et sen laudan ala pohja (Eli silleen se pohja joka on veden alla) anyway sitten olin pää veden alla ja mul tuli hirvee paniikki ja nyt ajattelin sitä vähän vanhempana ja ajattelin ääneen olin meinnannut kuolla koska kukaan ei vahtinut minua.
Itsekkin olin aikoinaan puoli tuntia ennen paikalla , itsellä tuli outo tunne siellä silloin tunsin ahdistusta ja halusin koko ajan pois sieltä , olin siis faijan ja systerin kanssa siellä ostoksilla. käytiin cittarissa , anttilassa ja tarjoustalossa silloin , mut ahdisti koko ajan silloin halusin pois sieltä ja systeri olisi halunnut mäkkäristä jäätelön vielä, silloin sanoin et nyt lähdetään pois täältä. puoltuntia siitä kun päästiin kotiin rajähti siellä asuttiin silloin Maltsussa ja käytiin viikoittain / päivittäinen siellä ostoksilla. Sen pellen muistan teki mulle ja systerille ilmapalloeläimet. ikuisesti muistan tämän siksi, koska ikinä ei Myrtsissä tullut sellaista ahdistavaa tunnetta ja kun itsekkin olisin voinut olla siellä räjähtämisen aikaan.
Mää oon 10-vuotias tyttö ja mun elämässä on käynytkaikee elämän käänteitä. Mää oon nähyt mun silmien edessä väkivaltaa,riitrlyä,huutoa ja itseäni kohtaan väkivaltaa ja iks joka jäi tosi pahasti mun mieleen eli , No olin menossa kotiin ja oli pimeetä mua vastaan tuli semonen oudon näköinen mies ja no menin sen miehen ohi jakaton taakespein se katoo mua ja lähtee samantien juoksemaan mua kohti ja mulla oli onneksi pyörä ja lähin siitä siten polkemaan aivan täysiä kotiin mahdolisiman kiemuraista tietä että se ei löydä mua ja mun asuin paikaa ja se eksyi josain vaiheessa oneksi ja pääsin turvalisesti kotiin
Todella jäätävä tosielämän kertomus sinulta. Enkä voi ees kuvitella miltä tollanen siinä tilanteessa tai jälkeenpäin ajatellen tuntuu. Kiitos kuitenkin ku uskalsit kertoo tollasen tarinan tosielämästä.
Tää tapahtu kun olin 7lk: Oli talvi ja pääsin just koulusta, olin menos himaa kohti kun menin dösäpysäkin ohitse ja katoin taakke ja näin kaks huppupäistä jannua mun takana. Ihmettelin, että mistä ne siihe ilmesty kun en ollut niit nähny kertaakaa ton kotiinmenon aikana. Sit mun epäilykset heräs et seuraaks ne mua vai ei? Päätin testata asian ja poikkesin reitistäni ja menin toisen tien yli, no ne seuras perässä ja mun epäilykset seuraamisesta nous korkeemmalle. No sit siin oli silta ja semmone pieni polku sinne alas, kävelin polkuu alas sillan alle ja ne jätkät seuras perässä. Sit hätäännyin ja menin paniikkiin ja juoksin tien yli Neste Oilin taakse. Odotin siellä vähän aikaa mut sit tajusin et jos ne haluu jotain pahaa ni ne vois saartaa mut. No lähin pois sieltä takaa ja näin ne jätkät kadun toisella puolella. Sit ne huomas mut ja taas ne lähti tulemaan kohti. Menin yhdelle tielle joka vie päiväkodille ja kerrostaloille ja ne jätkät meinas tulla perässä mut sit ne jatko matkaansa eteenpäin. Ja sit tajusin et jos oisin jatkanu ite eteenpäin olisin tullut niitä vastaan joten menin sitä reittii himaa mitä ne meni.
2009, Uusivuosi. Olin mutsin kanssa menossa kauppakeskus Selloon 110 bussilinjalla. Oltiin jäämässä pois pysäkillä niin ilmoitettiin ettei kauppakeskukseen pääse koska siellä on ammuskeltu. Iloinen mieli vaihtui itkuun kun piti juhlia uuttavuotta ja lähetellä raketteja. Järkytys tuosta ammuskelusta oli suuri ja seuraavan vuoden ajan kun kävin Sellossa, erityisesti prismassa tuli kylmät väreet kun prismassa se tapahtui.
"Gerdt mahdollisesti kävi 2. kerroksen yleisö-WC:ssä. Yleisö-WC:ssä Gerd mahdollisesti viimeisteli pommin. Todisteena pidetään 11-vuotiaan pojan havaintoa, että mies oli WC:ssä. Poika kuuli, kun Gerd laittoi hauleja pommiinsa, mitä hän ennen tapahtumaa luuli vyönsä soljen avaamisen ääneksi." wikipediasta katoin oli vissii sitte sinusta tuo? :D
pysäyttävin hetkeni oli kun olin normaalisti maastossa hevoseni kanssa. Hevonen oli kokenut. Auto kaahasi meitä vastaan ja hevonen säikähti. Hevoseni teki ison pukin ja lensin n.3 metrin lennon. Siinä sitten 6 viikkoa paranneltiin selkää. Ajatella jos hevonen olisi säikähtänyt yhtään aikasemmin olisimme jääneet auton alle.
Tää ei ehkä oo nyt niin hengenvaarallinen, mut kerron silti. Kerran mä olin yksin kotona ja mutsi lähetti mulle viestin et pitää viedä roskat. No mä lähdin sitte viemään niitä ja sitte mä puhuin mun kaverin kans samalla puhelimessa, nii sieltä mettästä tulee joku pimee jätkä joka repäsee mun puhelimen kädestä, paiskaa maahan ja rupee tallaamaan sitä. Mä sitte lähin juokseen mäkee ylös (me asutaan mettän keskellä ja mäen päällä) kroksit jalas. Toinen sitte lensi jalasta ku oli pidike rikki, nii siinä sitte juostiin ilman kenkää karkuun. Sitte siellä sisällä olin mun huoneessa piilossa, nii yhtäkkii se rupee hakkaan mun ovee. Mä menin piiloon mun vaatekaapin taakse, ja mä olin siellä vaateläjän seas. Se vissiin tuli mun huoneeseen, ja sinne kaappien taakse kans, mut se ei löytäny mua. Sitte ku mä viittin lähtee sieltä takaa, nii porukat oli kotona silleen " Mitä sä siellä teit?"
No oli kyllä tois paha, mitä kaikkea se mies ois voinukkaan tehä sulle :o ja teillä oli sillon varmaan pitkä ilta, veikkaisin. Saitko puhelimesi ehjänä takas, tai toimiko se tai pitikö viiä korjaukseen tai ostitteko kokonaan uuen puhelimen?
''Klo 19.00-19.20 silminnäkijähavaintoja Petristä Myyrmannin kauppakeskuksessa ja sen liepeiltä. Petri kävi 2. kerroksen yleisö-WC:ssä. Yleisö-WC:ssä Petri viimeisteli pommiaan. 11-vuotias poika havaitsi Petrin käsittelevän reppuaan ja hauleja. Poika kuuli, kun Petri kaatoi hauleja reppuunsa.'' :D
Lähin kaverin kans ajamaan mopolla Limingan Halpahallilta pois (kaveri oli mun kyydissä). Julkisivun vasemmassa laidassa on pikkutie, josta pääsee lastauslaitureille ja nopeammin lyhyen tien jälkeen keskustaan päin. Lastauslaitureilta julkisivulle päin on ajokielto. Ajoin semikovaa vauhtia siihen julkisivun kulmalle (etuovilta), ja nurkan takaa tulee yhtäkkiä auto. Säikähän, painan molemmat jarrut pohjaan, ja saan mopon pysähtymään parin millin päästä autosta. Mieli tekee huutaa tälle kuskille, mutta ajan siitä vaan pois kohteliaasti keskaria näyttäen. Mahdollisessa kolarissa vika olisi ollut autokuskin, mutta hirveästi se tieto ei auttais rapsuttelemaan mua, kaveria ja mopoa irti sen auton konepellistä.
Ei ehkä sillee pysäyttävin hetki mutta siitä hetkestä on muisto otsassa :') Tapahtui joskus, kun olin 3-4 vuotta vanha. Asuttiin semmoisessa pienessä kämpässä. Yhtenä päivänä minä olin juoksemassa talon sisällä samalla, kun äitini oli syöttämässä mun pikkuveljelle ruokaa. Kun saavuin joltain kierrokselta keittiöön, liukastuin isoveljen rullalautaan ja pää kolahti astianpesukoneen kanteen. Menetin tajuni muutamiksi sekunneiksi ja heräsin äiti sylissä. Otsasta vuosi hieman verta ja äiti pisti päähäni kylmää. Puettiin ulkovaatteet, noustiin autoon ja mentiin kohti sairaalaa. Siellä sitten odoteltiin pitkään, ja kun tuli vuoroni oli verenvuoto tyrehtynyt mutta haava oli auki ja kipeä. Siellä sitten haava liimattiin kiinni ja nyt mulla on tämmönen ikuinen valkoinen arpi otsassa :')
Tää ei oo mikää läheltä piti tilanne luulisin, mutta silloin kun sellossa oli se ampumajuttu nii se mies kulki siellä meidän lähellä vapaana ja muistan ku ihan paniikissa juostiin kaverin kanssa niiltä meille.. :D Tosi hyvä vlog Eetu!
Aika pysäyttävä tää juttu. Onneks se ei räjähtänyt siellä vessassa, sillon olisit sinäkin lentänyt ilmaan. Harmi että on ihmisiä jotka voi noin huonosti että tekee tommosia päätöksiä ja onni että sinä olet elossa.
Olin armeijassa ja taisteluharjotus menossa. Ajettiin maseilla kohti komppanian ryhmitystä ja olin tähystämässä toisessa autossa (eli vyötäröä myöten ulkona hytin tähystysluukusta). Saavuttiin ryhmitykseen ja panin sivusilmällä merkille että joku heiluttelee siellä tien sivussa. Jäin katsomaan että kuka siellä huitoo. No tää kaveri yritti varottaa että viestimiehet oli tehnyt parikaapelille tienylityksen liian matalalle ja koska katselin jonnekin ihan muualle ku eteen niin en saanu mitään varotusta ennen ku pikimusta kaapeli kopsahti auton tuulilasiin. Säikähdin ihan saakelisti ja yritin painautua matalaks mutta tetsarin taskut oli tiellä, enkä ehtiny muuta ku nostaa käden kasvojen suojaks. Olivat onneks tehneet kaapelista niin löysän että se otti olkapäästä pompun ja kopsahti kypärään ja siitä yli. Olisin päätä lyhyempi jos olis ollu vähänkään kireempi kaapeli.
Mun pysäyttävin tapahtuma oli joskus kesällä 2011 kun astuin sellasen hirsinaulan päälle ja se uppos sitte johonki puleenväliin jalkapöytää siinävaiheessa olin sillee että ai saatana! Ei mulla sillee oo ollu mitää erikoisempia Hetkiä. :)
Ajettiin iskän kans kotia ja ajetiin siinä tiellä ihan normaalisti, sit sieltä vähän matkan päästä risteyksestä kääntyy auto se kiihdyttää ja menettää hallintansa. Se auto tulee meidän kaistalle sit menee omalle kaistalle (tässä vaiheessa oltiin iskän kans pysähdytty) sit se tulee uudestaan meidän kaistalle siitä oman kaistan kautta sähköpylvään läpi (se siis katkes se sähköpylväs) ja siitä pari kertaa katolleen ja oikein päin metsään. Tää oli semmonen mikä on jäänny mun mieleen ja oli lähellä etten ois kuollu. Sitä aitoa ajo siis yllätys yllätys 2 kännissä olevaa miestä et täs hyvä opetus miks kännissä ei kannata ajaa☺️
Mun pysäyttävin tapahtuma oli viime vuonna maaliskuun lopussa kun olin laskettelemassa. Mäki oli liukas ja vauhti kiihtyi jarrutteluista huolimatta. Lopulta päätin kaataa itseni vauhdin pysäyttämiseksi, mutta lensin kuperkeikalla ilmaan. Ilmassa yritin vääntää itseni olkapään kautta ala tuloksena että solisluu murtui pahasti. Ja kun miettii että jos en ois vääntänyt ilmassa itseäni mihinkään suuntaan olisin pudonnut niskoilleni jolloin todennäköisesti mun niska ois katkennut/murtunut.
Olin menossa harrastukseen ja siinä matkan varrella oli paljon tienylityksiä. No, pysähdyin sitte pyörän kanssa siihen tien toiselle puolelle. Siin tiessä oli niinku kaks kaistaa aina molempiin suuntiin. Yks mies pysäytti autonsa ja näytti kädellä et : 'mee yli vaa'. Lähin sitte taluttaa pyörää, ja sitte sieltä viereiseltä kaistalta joku helvetin hullu tulee varmaa 100km/h siitä mun edestä, jossa oli tilaa vaan n. Metri. Eli jos en olis taluttanu oisin jääny varmaa auton alle ja voinu loukkaantua pahasti. En siinä hetkellä tajunnu sitä, mut nyt jälkeenpäin jäin miettimään . :x
Tää on aika hirveetä kuunnella, koska oon eläny koko lyhyen elämäni Myyrmannin lähellä. Kun kuvailit paikkoja yms. näin selvästi kaiken tapahtuvan omissa silmissä, koska oon viettäny Myrtsis niin paljon aikaa. Vaik en ollu ku parin kuun ikänen kun tää tapahtu, niin on se silti aika järkyttävää et niin tutussa paikassa on tapahtunu jotain tällasta
mulla on varmaan se kun mun synttäreillä 29.4 4-vuotis syntymäpäivänä olin kiipeilemäs puussa mun isosiskon kaa ja sit mun alta katkes oksa ja jäin roikkuu yhestä kädestä siihen oksaan ja enhän mää 4-vuotiaana jaksanu siinä kovi kauaa roikkua no sit tipuin otsa eellä kiveen tuli lievä aivotärähdys
No ei tää ehkä mitenkään ihmeellistä oo mutta oon tullu kaksi kertaa niskoilleni trampalle ja molemmilla kerroilla kesti jonkin aikaa ennen ku pystyin hengittämään. Ja sattu ihan pirusti.
Itel tähä asti vaa pikku juttui, ei yhtää pahoi tapahtunu, mut itseasias tänävuon meinasin jäädä laivan alle mun syntymäpäivänä ku vene leipo ja ei ollu oikeestaa melojakaan mukana :-) mut loppujen lopuks se oli kyl aika kaukana. Vene siis sammui vikinglinen reitin toisella puolella. Tuuli oli vienyt meidät reitin (varmaan) keskellä kun vitsailtiin et kohta tulee varmaan laiva, ja sit ehkä vartti niin nähdään että laivaha sielt tulee :D paniikis alettii käsil meloo vaik ei se paljoo auttanu ku aika iso peltikasa, mut sit tuuli oli vienyt meidät onneks aika pitkälle pois reitiltä :)) Sit viel semmone muisto et oltiin kenyassa ja jotai hämäriä tyyppejä läheni mua ku oltiin syömäs ravintolas ja sain vanhemmilta luvan käydä kattoo viereises paikas maalauksia, mistä mun vanhemmat pysty näkee mut. Nää äijät sit läheni mua ja äitipuoli tuli sit hakee mut siitä ennenku mitään tapahtu. Ei tosiaa varmaa mut voi olla et mut ois voitu kindapata siitä
@eddspeaks Klo 19.00-19.20 silminnäkijähavaintoja Petristä Myyrmannin kauppakeskuksessa ja sen liepeiltä. Petri kävi 2. kerroksen yleisö-WC:ssä. Yleisö-WC:ssä Petri viimeisteli pommiaan. 11-vuotias poika havaitsi Petrin käsittelevän reppuaan ja hauleja.
no mainitaan pieni poika joka oli n.2-3 v silloin, tästä on nyt n.15-16vuotta aikaa. olin kavereiden kanssa malmilla odottamassa että prisma aukeaa istuttiin vesiputouksen penkeillä n(oli silloin ainakin alakerrassa hissejä vastapäätä) paikalla oli myös kaksi naista ja kaksi lasta,pieni poika leikki liuku portailla,katsoin keloa ja kun katsoin taas liuku portaille näin kuinka poika lähti liuku portaiden kädensijan mukana (roikkui portaiden ulko puolella,hissi kuilun yläpuolella) itse en muista lähteneeni liikkeelle,muistan vvain seisoneeni liukuportaiden puolessa välissä ja yritin nostaa poikaa syliini ennen kuin osuu hissiin ja tippuu alas n.10m, poika oli paniikissa ja piti lujaa kaiteesta kiinni,toisella yrityksellä sain pojan syliin ja käännyin katsomaan kuinka pojan äiti nousi penkiltä ja lähti juoksemaan portaille ja niitä ylös.. tämä on minun läheltä piti tilanne,vaikka oma terveys ei ole ollut vaarassa.
Mä olin 8 vuotias ja meillä oli oma talli kotona jossa oli 2 hevosta. olin ottamassa mun omaa hevosta pihalle nii se toinenki hevonen olisi halunnut mutta en päästänyt olin taluttamasaa mun hevosta kunnea kuulin kavioitten äänen ja kaikki pimeni se toinen hevonen oli laukannut mun päältä ja astunut mun henkitorven päälle äiti soitti ambulanssin ja lähettiin ajamaan ambulanssia vastaan koska en meinannut saaha yhtään happea olin tullut jo vähän tajuihini mutta hengittäminen oli todella vaikeeta uskoin että kuolisin. Kerkesin ambulanssiin juuri ennekuin multa loppui happi se piti todella läheltä etten kuollut. Pääsin kyssiin ja olin kyssissä yli viikon kunnes pääsin jo kotiin. En tule ikinä unohtamaan tota! Mietin vieläkin sitä että miten selvisin hengissä tuosta. Tuntuu pahalle ajatella että oisin kuollut jos ambulanssi ei olisi tullut paikalle ennenkun multa meinas lähteä happi. Itkin tän koko kirjottamisen ajan :(
Tää oli mun yks pelottavammist kokemuksist. Kun meidän kaupungissa oli hullu yö (2017 tapahtu) niin me päätettii mun kaverin kaa oikasta yhest paikast kauppaan, sitten yks kaveri porukka oli siinä. Päätettii kaikki oikasta, sitten joku niistä sano : tuol on jotai "känniläisii". Me ei uskottu, alettii kävellä sinne päi, pysähdyttii hetkeks juttelemaa. Joku niistä "känniläisistä" huus : mitä te siel tuijotatte!" Sitte joku niist lähti perään ja mä ja mun kaveri juostii henkemme edestä. Onneks ei käyny mitään. Kiitti kun jaksoit lukea!
Itse mä oon melkein jääny auton alle kun juoksin vaan päättömästi autotiellä. (Oltiin autokaupassa) Sitten siit tieltä juos joku myyjä joka pelasti mut kun se auto oli puolen metrin päässä musta x_x Olin siis 3v. Jos se myyjä ei olis tullu sieltä jostain sisältä kaupasta olisin nyt mullan alla ..
Viime kesänä kun olin menos ulos pyöräileen niin sillon kävi tosi läheltä piti tilanne. Olin menos siis pyöräileen. Mul ei ollu kypärää koska luulin et oon nii iso etten tarvi ,mutta sillon isä ajo autol pihaa käski laittaa kypärän päähän nii sit voit lähtee. Just sillä kerralla kaaduin tosi pahasti alamäessä. lensin 3-5 metrii alaspäin pää-edellä. Ja pyörryin. Muistan että sinne tuli ambulanssi ja ne oli sanonu että olisin toden näkösesti kuollu ilman sitä kypärää. Siit vois sanoo et se oli läheltä piti.
no, olin alaasteella (oon yläasteel nyt) ja me hiihettiin. sitten meiän ope pakotti laskee pääkallomäen alas (se on ihan jäätävän iso mäki)se oli myös JÄÄSSÄ menin siis ekana. sitten siinä oli tehty hyppyri jota ei nähty, joten lensin siitä, jalka niksahti pahasti sitten jalka oli niin kipee etten pystyny nousee tai liikuttaa sitä jalkaa. sit piti pyytää ambulanssi ja mulla oli jalka murtunu, ja KAIKKI open syytä ku pakotti menee siitä. että juu.. ja siitä jäi pieni traumaki.. :D
Gerdt mahdollisesti kävi 2. kerroksen yleisö-WC:ssä. Yleisö-WC:ssä Gerd mahdollisesti viimeisteli pommin. Todisteena pidetään 11-vuotiaan pojan havaintoa, että mies oli WC:ssä. Poika kuuli, kun Gerd laittoi hauleja pommiinsa, mitä hän ennen tapahtumaa luuli vyönsä soljen avaamisen ääneksi. wikipediasta löyty oisko eetu ollu tämä 11v poika?
Kuulostaa aika jäätävältä kun miettii sitä että ollut tyyliin vain ovi välissä jätkäsgä joka kyhää kotitekoista pommia. Olis ihan yhtä hyvin voinut räjähtää vahingossa. Itsellä "pahin"/pysäyttävin kokemus ollut se kun Oulussa vuonna -2009(?) kuljin taksilla TT:hen, kuski oli kysynyt, että oliko määränpäänä se TT, vai kotiin (kuljin siis koulusta), vastasin sitten, että kyll se varmaan on se terapia, ja oltiin sitte menty. Paikan päällä taksi oli jo lähtenyt, ja huomasin jonkin ajan päästä, että koko paikka oli kiinni. Olin toisella puolella kaupunkia, noin, 50? km päästä kotona, enkä omistanut 10 vuotiaana puhelinta. Olin varmaan istunut penkillä ja itkenyt noin 1 ja puol tuntia, kun paikalla tuli paikallinen yrittäjä tms. ja kysy onko mulla jokin hätänä ja hänen onnistui muutaman mutkan jälkeen selvitettyä jostakin minun vamhempani puhelinnnumero ja soitti heille. Ei mulla muuta, eikä tämä nyt ole niin paha verrattuna pommin räjähtämiseen.
mun pysäyttävin hetki kävi just äsken. söin riisirisottoa ihan normaalisti kun yhtäkkii mä alan kakistella ku jotaan kovaa on mun kurkussa. löydän ruuasta niitin palan ja tajuan että mun kieleen on tarttunut toinen niitin pala. huuan äitii hädissäni ja kakistelen. äiti käskee mua laittaa kielen ulos, äiti kaivo sitä mun kieltä (joo ihan normaalia :D) tosi kauan ja mä vaan huuan että mä kuolen. xD lopulta äiti sai sen pois mun kielestä/kurkusta. Se oli kai tippunu lehden välistä mun ruokaan kun olin lukenut sitä. :(
Yks tuttu kerto kerran, että kun ne oli ollu Pariisissa tai siellä päin ne oli kuullu ammuntaa vähän matkan päästä. Sen jälkeen niiden otsaan(niitä oli siis äiti ja kaksi poikaa) oli ilmestyny lasertähtäimen punaset pisteet. Ne oli juossu ihan hulluna vaan johonki lähellä olevaan ravintolaan. Läheltä piti.
Oma "Lähellä oleva tapahtui viimekesänä, oltiin lehmä aitauksen ulkopuolelöa kunnes saan idean että mitä jos meen keskelle aitausta, osa saattaa jo arvata mitä kävi. Sonni lähti juoksemaan täyttä vauhtia minua päin sarvet päässä. Lähdin juoksemaan ihan täysiä ja andrealiinin vuoksi pystyin hyppäämään 2metrisen rautaaidan yli yhdellä loikalla. Jos en olisi päässyt aidan yli se olisi voinut johtaa vakaviin vammoihin sarvien vuoksi tai jopa kuolemaan jos Sonni olisi jäänyt tallomaan minua.
kavereiden kanssa 3 vuottasitten himoksella laskettelemassa, hyppyri mäkeen oli kiire ja oli pakko päästä tekeen backflip 520asteella kun olin siinä jo pari kertaa onnistunut, nokan kohalla jokin menee pieleen, lennän kyllä ilmaan mutta tuun selältee hyppyrin sivusta alas, vanhempi mies laskee vierelle ja kysyy onko kaikki ok ja tarvitaanko ambulanssia, ihmettelin mistä on kyse ja olin ilmeisesti tippunut suoraan helvetin ison jääpalan päälle, ilman selkäpanssaria jonka aattelin testiks laittaa päälle sen laskun ajaksi, olisin pyörätuolissa lopun ikääni :D
Mun pysäyttävin hetki oli se kun sain alakoulu ikäisenä poikana rajun epilepsia kohtauksen. Sairastan siis epilepsiaa. Oli menossa nukkumaan sitten vaan filmi katkesi. Kohtaus keski yli sallitun ajan. Mutsi soitti lanssin paikalle ja sisko oli paniikissa. Samaan aikaan oli kova lumimyräkkä ja lanssi joutui pysähtymään Löydön risteyksen kohdalla lapioimaan tietä auki. Soittivat mutsille ja kertoivat tilanteen. Jos eivät olisi päässeet liikkeelle niin kopteri olisi tullut hakemaan. Lanssi pääsi paikalle ja siitä sitten Mikkelin keskussairaalaan. Olin pitkään tajuttomana ja lääkäri oli sanonut mutsille että jos vuorokauden sisään ei herää niin voi olla ettei enää koskaan siitä herää. Voiton otin kun taju palasi. Kaikkialla oli kirkasta ja ympärillä vain valkoiset seinät. Olin kuulema herätessäni sanonut isä? Mutsi vain sanoi että äiti tässä. Olin sanonu että mä näin isän. Se käski mennä takaisin. Faija oli ollu kuoleena jo joitakin vuosia.
Kun mä olin kolmannella luokalla (olen nyt seitsemännellä luokalla) mä juoksin pakoon kahta poikaa koulussa mun kahen tosi hyvän kaverin kanssa niin mä kiipesin sellaiselle kalliolle jossa oli aita vieressä (kallio oli aika korkea, mutta kapea) ja otin aidasta kiinni ja toinen poika laittoi kätensä minun käden päälle etten pääse pakoon. Yritin sitten vetää itseäni irti ja en päässyt pois. Toinen pojista alkoi kutittamaan sitä poikaa joka piti mun kädestä ja poika jota kutitettiin päästi tietenkin irti, koska häntä nauratti niin paljon. En osannut odottaa että poika päästää irti joten mun kädet lipeää aidasta ja mä putoon maahan selälleen ja sain pahemman luokan aivotärähdyksen. (Mun pää osu melkein sellaiseen terävään kiveen. Jos se ois osunu siihen oisin voinu kuolla.)
Täs on tosi pelottava tapahtuma mulle. Joku tuntematon laittoi viestin missä asut vastasin osoitteemme, eräänä päivänä joku random tyyppi koputti ulko ove, katoin ikkunasta, tunnenko sitä, en tuntenu sillä oli puukko kädessä meidän ulko ovi ei ollu lukossa se testasi sitä noin 1 minuutin päästä, olin lähteny ikkunasta pois, menin piiloisaa reittiä naapuriin ja soitettiin poliisit, kukaan ei vahingoittunu ja murhaaja saatiin kiinni. Minua pelotti iha vitusti
No en tiiä onko pysäyttävä hetki mutta pelottti ainaskin aika paljon. Oltiin palaamassa siskon luota oulusta talas Tampereelle ja sitten sattu käätävä lumi myräkkä. Kyllä takapenkillä yksin ollessa vähän puntit tutisi kun auto tärisee näkyvyys maks 10m ja saatanallinen pimeys. Sitten tuli käryn haju auton sisään ja mietin että tänne keskelle ties mitä tää autokin viä leipoo. Mutta se oli vaan rekka joka pysähty seuraavallle absille. Matka suju hyvin :D
Sain 26.5.2021 korona testituloksen joka oli otettu 25.5.2021 ja se oli positiivinen. En ajatellu hirveesti koronasta sillä tavalla että olis hirveen paha mutta kun osuu omalle kohdalle se pysäyttää hetkeks aikaa et nyt on oikeesti tosi kyseessä eikä tää oo mikään vitsi
Oon ollu läheltä piti tilantees. Olin menosaa kouluun kun mun kaveri tuli vastaan, käveltiin vierekkäin ja juteltiin jtn. Me tultiin risteykseen jossa meidän piti mennä yli mutta nähtiin auto mikä tulee meitä kohti... Se tuli ylämäkeä pitkin se luisui ylhäällä. Se loi jopa meidän kaverin isin auto missä meidän 3 kaveria oli kyydissä. Noh sitten se menee alamäkeä meitä kohti. Mutta kun se auto tulee ristekseen ja kääntyy se luisui minua ja minun kaveria kohti ja oli vain 2senttiä että se olisi osunut minuun ja minun kaveriini...
