Katsojan lähettämä tarina sedästä, joka asui koko elämänsä, yli 70 vuotta, maaseudulla mökissä ilman juoksevaa vettä ja kulutti vain vähän. Millaista hänen elämänsä kainuun korvessa oli? #maaseutu #elämä #tarina #storytime
Erittäin tärkeä ja hyvä viesti! Nyt meillä on sitten tämä länsimainen mädätys, sieluton oravanpyörä ja rottaralli, pohjaton ahneus. Kiire tekemään ja suorittamaan, ja teeskentelemään, "olemaan jotain". Kiireellä / stressillä / liialla tekemisellä itsensä sairastuttamaan. Sitä lopulta huomaa, ettei mikään raha, materia, toiset ihmisiä tai se loputon suorittaminen (ohjelmoinnin ja aivopesun tulos) täytä sitä tyhjää aukkoa sisällään. Tarinassa kerrottu setä oli ymmärtänyt sen kaikista olennaisimman, ja löytänyt sen hyvän sisältään. Tuolta kuulostaa viisas elämä. Tarinassa kuuluu myös sota-aikojen jälkeinen niukkuus ja sen ajan omat ilmiöt, sen sukupolven omaisuudet. Meillä on taas toisenlainen aika ja ominaisuudet.
Ihan oikein kirjoitit,kumma kiire meillä on JO valmiissa maailmassa,ennen pärjättiin vähällä nyt jo nuoret veloissaan kun kaikkea pitää olla yhteiskunnan takia,mulle se on suurta terapiaa kun pääsee mettään puita tekee ja olla siellä ihan yksin,nin se teki isäukko ja pappakin ja hyvin olivat tasapainosia ihmisiä. Sillon hommat tehtiin eikä valitettu,tosinaan toki piti ripeä olla mutta turha kiire olis pilannu kaiken.
Tämä oli kyllä todella mukava kertomus ihmis elämästä. Näin pitäisi olla nytkin ja lopettaa ylimääräinen vouhotus. Ennen oli kiireetön elämä, mutta silti kaikki työt tuli tehtyä ajallaan. Kiitos sinulle hyvästä videosta.👌👍
Olen aina tykännyt tuosta kiirettömästä tekemisestä, varsinkin pienenä poikana sitä näki paljon kun ukot veti sätkää, jutteli niitä näitä ja olivat tilanteessa läsnä. Itse olen tämän nykykurimuksen vanki niin pahasti etten osaa edes rauhoittua yhtään. Aina pitää olla jotain suorittamassa, ja kokoajan on tunne että pitäisi olla tekemässä jotain.
Normaalia, lapsuuden puute oli opettanut säästämään,eli suoraan sanottuna ei uskalla elää.Sittenkään vaikka nippua oli ei tarvinnut tuhlata,kun muutenkin eli.Muiden matkustelu ja tuhlailu on suorastaan naurettavaa,heitä löytyy vieläkin mutta harvoin.
Kyllä elämä oli ennen kiireettömämpää jotenkin leppoisaa.kukasn ei puhunut stressistä.ei semmoista sanaa ja mitä se tarkoittaa tuskin tiesi kukaan.sellsista se oli lapsuus aikaan elämä.nyt on täysin kaaos siihen verrattuna.
Kiireettömyys on aina hieman suhteellista. Maalaiselämässä ei saateta elää täysin minuuttiaikataulun mukaan, mutta samalla taas jotkut asiat on pakko hoitaa ajallaan. Monet ihmiset taas väistämättä haluavat olla koko ajan tekemässä jotain. Aika paljon saatetaan valittaa siitäkin miten paljon on tekemistä, vaikka samaan aikaan on pyritty semmoiseen tilanteeseen. Mutta hieno tarina ja hyvää pohdintaa.
Mukava tarina ihmisestä, joka kulki omaa tietään välittämättä siitä mitä muut ajattelee ja kuinka monet muut määrittää elämän suuntia. Vapaus elää omalla tavallaan kiehtoo..
Varmaan monikin tuntee vastaavan "sedän",itsekin. Niin vaatimattomia,mutta tyytyväisiä elämäänsä.Ehkä jos elämä ois menny eriviisiin,heistäkin olisi voinut tulla jotain muutakin,mutta luultavasti nämä henkilöt jossain kohtaa tunnistaneet,mikä on heille paras ja seuranneet sitä.Monella ois oppimista.
Voi turhuuksien turhuus sanoi saarnaaja. Kaikki on turhuutta ! "Saarnaajan sanat, Daavidin pojan, joka oli kuninkaana Jerusalemissa. Turhuuksien turhuus, sanoi saarnaaja, turhuuksien turhuus; kaikki on turhuutta! Mitä hyötyä on ihmiselle kaikesta vaivannäöstänsä, jolla hän vaivaa itseänsä auringon alla?" - Saarnaaja 1:1,2,3 - Raamattu 1933/1938
Erittäin kunnioitettava setä ja hieno, että tarina tuli esille, setä on jättänyt tarinan lähettäjään vahvan jäljen. Tulee näistä sedistä/tädeistä mieleen useinkin, etteivät he ole niitä, joita arvostetaan laajemmin, enemmänkin heitä pidetään outoina, mutta ei se todista suurten joukkojen viisautta, vaan nämä vähimmistössä olevat ns hiljaiset, elämäänsä tyytyväiset, jotka antavat muiden olla "oikeassa", eivätkä provosoidu, kun sisäinen voima on luja. Kaikkea kiireellä hamuavat, useinkin ovat niitä, joita bisnes käyttää hyväkseen, eli muoti on se mistä saa hyvät rahat, olipa vaatteet, autot tms.. bisnes pyörii, koska ihmiset lauma käyttäytyvät, eivätkä pysähdy miettimään, onko siinä järkeä. No, nämä kutsutaan vaikka tervaskannoiksi, ei ole tarve ulkoisesti olla parempi toistaan, raskastahan se on kilpailla siitä, onko komeampi talo, tai auto, on esimerkkejä, kuinka se on käynyt ylivoimaiseksi ja koko perhe on kohdannut traagisen lopun. Ihminen on rosoinen olento, harvemmat osaavat elää ja antaa toistenkin elää. Hyvää tarinaa tulee kansan syvistä riveistä ja hieno kun kanavallasi tulee hienoja tarinoita ja hyvin tuet omilla sanoillasi tuota tervettä linjaa👍
Huomaa näistä sinun kommenteista että elät tietoisuudessa. Olen taas kerran täysin samaa mieltä. Sattuma sinänsä koska juuri pohdin autossa, että on aivan uskomatonta kuinka helposti massat ohjautuvat.. On mahdotonta päätellä muuta kuin että rakkautta ei ole ihmisissä.
Kiitos mietinnöistäsi, olen usein miettinyt sinun tapaasi ajatella ihan ite, siis kyseenalaistat useinkin normeja ja siitä juolahtaa, ettei se äly/viisaus tule kirjoista, varsinkaan jos opittua ei osaa soveltaa käytäntöön ja niin, että siitä olisi yhteishyödyllistä, siis auttaisi jotakuta kanssa tuossa ihmistä. Kanssa ihmisiksi näkisin kaikki ne, jotka toimivat toisiaan kohtaan hyvin ja yhteiskunnassakin kantavat kortensa kekoon, niillä avuilla ja voimilla, mitä kohtuudella voi vaatia.
itse olen aina ihmetellyt miksi ihmiset ottaa hirveitä velkoja jonkin talonkin takia rakennetaan isoja hulppeita taloja missä on huoneita turhanpäiten tyhjillään vuosikaudet, esim, kun itse olen vanhetessani oppinut etten tarvitse kuin sen makuuhuoneen missä nukkua ja kylpyhuoneen missä peseytyä, kaikki muu on täysin turhaa, toki keittiö tietenkin on hyvä olla, thaimaaseen kun muutin niin rakensin itselle juuri näin en ole tarvinnut mitään uimaaltaita, isoja halleja autoille/mopoille tms turhaa kuistilla teen kaikki askarteluni mitä milloinkin inspiroidun tekemään ,esim ulkokalusteet,keittiön kaapit tai vaatekaapin, itsekseni teen pikkuhiljaa eikä kiirettä ole, samahan se on tuleeko valmiiksi tänään vai ensivuonna, teen silloin kun tuntuu siltä että inspiraatio iskee ja haluttaa tehdä, ei parilla kaapilla esim ole niin kiire ilmankin tulee toimeen, kivitalon maan tapojen mukaisesti tein niin ei ole termiiteistäkään huolta, en haaveillut muiden ulkomaalaisten tavoin isosta 2 kerroksisesta monen huoneen talosta uima-altaineen mitä kaikilla muilla on, pienen mökin kaikkine mitä tarviin tein halvalla maksoi kait jotain 4000-6000€ kun työttömänä olin silloin ja pienellä budjetilla tein, kiireettömästi silloin kun tarvikkeita oli ja puhtia että teenpä tuonkin nyt sitten valmiiksi tänään tai huomenna ,ajalla ei ollut väliä, 9kk siinä meni mutta ihan riittävän pienen mökin sain omin käsin aikaseksi, ei ole isompaa kaivannut ja 10 vuotta jo tässä leppoisasti asustellut omassa rauhassa tehden mitä milloinkin tuntuu kivalta tehdä, myöhemmin kun sain sairaseläkkeen elämä oli hieman helpompaa muttei mitään miljonääri luksusta silti ole kaipaillut, olisihan äiteen poismenonkin jälkeen rahaa ollut rakentaa vaikka minkälaiset isot talot mutta eipä ole tullut edes mieleen kun tarvetta ei ole, toki saunan aion vielä tehdä joku päivä, vuosia jo sitä miettinyt mutten ole oikeasti tarvinnut kyllä. olishan se kiva muttei pakollinen, ei vain ole inspiraatiota ollut alkaa, kaipa se joskus vielä siihen tulee kuistin nurkalle, peruslaattakin on jo tehtynä heh, elämä on leppoisaa juuri sellaista mitä ihminen oikeasti kaipaa, eikä kiirettä ole mihinkään ikinä, näin sen tekee kun itse haluaa ja osaa jättää pois kaiken turhan niin saa paljon rikkaamman elämän juuri sellaisen mitä itse haluaa, oli miljoonia rahaa tai ei silti kaikki on mahdollista pienelläkin budjetilla kun halua ja rohkeutta vain on, kaikilla sitä vain ei näy olevan ollaan siinä oravanpyörässä ja kiristetään hampaita kun ei ole sitä tai tätä kun naapurillakin on. turhaan.
Oikeita ajatuksia,munkin isälle tarjottin pankista velkaa kun ikä oli jo jotain 60v hän sanoi että mitä mä velalla teen kun ikämies jo olen ja on talot ja autot ja muutakin eikä velkaa ole,sehän pitää maksaa takasin! Empä ole itekkään velkoja ottanu en ees kaverilta vippaillu,toki jokaisen oma on asia ja jos firmantoimintaa se sitte eriasia,ykskyisenä en velkaa ottais.
kun miettii nykyajan menoa niin kyllä tämän sedän yksinkerttainen ja pröstäilemätön elämä tuntuu kyllä montakertaa paremmalta. tosi hyvä kerronta kyllä tässä videossa.
Yli 20 vuoden liitosta, ensin avo- ja sitten avio, leskeytyneenä toteat, että kyllä ihminen tarvitsee onnelliseen elämään muutakin, kuin itsensä tuntemista ja omien rajoitteidensa hyväksymistä. Hän tarvitsee toisia ihmisiä tai toisten ihmisten seuraa jossakin muodossa. (Aika monella itsensä onnelliseksi kokevalla ihmisellä on paitsi mahdollisimman "itsensä näköisesksi" rakennettu elämä, myös hyviksi ja arvokkaiksi koettuja ihmissuhteita - riittävästi.)
Jos sattuu perimään kiinteistön maaseudulta, niin on helppo tulla toimeen vähällä rahalla ja elää lähes omavaraisesti. Monella kuitenkin lähtökohtana on vuokra-asunto jossain kaupungin kerrostalossa ja niistä lähtökohdista joutuu tekemään alusta asti helvetisti työtä tullakseen edes itse toimeen. Palkasta menee pelkästään vuokranantajalle todennäköisesti ainakin kaksi kertaa enemmän rahaa kuin mitä tarinan setä on kuukaudessa elämiseensä käyttänyt. Nykypalkoilla monelle on mahdottomuus kerryttää edes sen verran omaisuutta, että saisi hankittua sen mökin metsästä.
Itsekin olen siellä kaupungin vuokrakämpässä pennittömänä asustellut, mutta en silti kadehdi niitäkään jotka ovat jotain perineet. Oma tiensä on jokaisen kuljettava toisilla se on kivisempi ja mutkaisempi.
Niin korvessahan ei enää köyhiä asu kun ei oo varaa,rikkat ne siellä kaikki kohta omistaa jollei ole jo kunta/kaupunki ostellu pois toimimattomat tilat...
