Excitement to Altitude Sickness | Part 8: Kennedy Meadows South to Bishop 

Tämäkin jakso on ihan hyvä. Kiitos tästäkin.

Kiitos itsellesi!

Kiitos tuesta! Netin mukaan 13,03 km yhteen suuntaan ja 1137 m nousua. Eli tosta sitten saman verran kilsoja takaisin ja sitten alamäkeä.

Itseasiassa en kantanut paperikarttaa vaan käytin suunnistamiseen FarOut-sovellusta, johon reitti on merkitty (vesipaikkoineen, leiripaikkoineen yms.). Toimii siis puhelimen GPS:lla. Mutta reitti on yleensä hyvin merkitty, muutama ehkä hankala risteys ja pari pusikkoa osui matkalle, jolloin oli kiva tarkistaa sovelluksesta onko menossa oikeaan suuntaan. Sanoisin, että siis paremmin merkittyi kuin reitit keskimäärin Suomessa, mutta täälläkin olen erämaita lukuunottamatta käyttänyt Maastokartta-sovellusta, joka toimii myös puhelimen GPS:llä. Toki siihen ei ole merkitty kuvakkein leiripaikkoja tai vesipisteitä, vaan pitää osata oikeasti lukea karttaa.

@@KatskiHikes Kiitos vastauksesta. Huonosti oli merkattu myös reitti naapurikunnan kansallispuistosta tähän oman kunnan kansallispuistoon kun kuukausi sitten tuon reitin kävelin. Itse käytän myöskin enimmäkseen Maastokarttaa, muitakin hyviä on mutta tuohon on jo tottunut. Vaikka reitti oli periaatteessa tuttu ja kartalla tarkkaan etukäteen tutkittu, maastossa huomasi että olisi voinut vaikka eksyä ilman sovellusta, niin paljon oli risteyksiä ja merkitsemättömiä polkuja reitillä. Ei paljon auta jos jossain on kyltti että maaliin on 30 km....

Yllättävän tyypillistä Suomessa. Kuvittelen olevani merkatulla reitillä ja huomaatkin vilkuilevasi et missä viitat esim risteyksissä

Quiltilla, toisinaan oli jos nukuin levottomasti, niin kiskoin vahingossa peittoa mukanani ja tuli vetoa, mutta näitä öitä oli pari ja aika hyvin tuon 5 kk aikana oppi kääntymään peitolla niin, ettei tule vetoa.

Moikka, varusteista kesti kaikki muut paitsi tuo reppu, mutta sillä oli kilsoja alla jo aiemmilta matkoilta. Samaten teltta tuli tämän reissun jälkeen eläkeikään ja kenkäpareja tietysti kului useammat matkan aikana. Vaatteissa on reikiä, mutta ei mitään sellaista, mitä hammaslanka ei olisi korjannut. Vaellussauvat on ostettu vuonna 2019 ja olen vain vaihtanut kärjet niihin pariin otteeseen, mutta edelleen kestävät tuleviakin reissuja. Toki olen myös satsannut rahallisesti osaan varusteista, jolloin oletankin niiden kestävän. Mitä tulee kropan kestämiseen, niin kyllä melkein päivittäin jotain pieniä kolotuksia siellä täällä on. Mutta tässä korostuukin itsetuntemus eli pitää tunnistaa koska ne olotilat ovat oireita jostain vakavammasta. Ja jos ne jatkuvat sen pari päivää pidempään, niin yleensä sitten on aihetta miettiä tarkemmin, olisiko esim. levon paikka tai tarvetta jollekin muutokselle (liian kuluneet kengät tai sopimaton reppu tms.) Mitä tulee vuoristotautiin, niin tiesin vain oireina päänsäryn ja kuvittelin siinä keuhkoversiossa ihmisen yskivän verta ennen kuin lähtö tulee, mutta tämä ei ole totta. Siksi en tosiaan tajunnut sairastuneeni, vaikka ihmettelinkin miten tuosta vaeltamisesta yhtäkkiä tulikin niin raskasta, nukuin huonosti eikä ruoka maistunut, naama oli turvonnut, ihmeellistä yskää (luulin koronaksi, kun sitä oli liikkeellä) yms. Kuvittelin näiden olevan ylirasituksen oireita, kuten ne normaalisti olisivatkin. Teen myöhemmin kyllä Kysy & Vastaa videon, jossa käsittelen näitä juttuja. Jää siin seuraamaan kanavaa, niin pääset esittämään lisää tarkentavia kysymyksiä. Kiitos videon katsomisesta. 😊

Kiitoksia vastauksesta..!!!! Seurailen muutamia vaeltajija ja heidän videoita.Niistäsaa vinkkejä omaan retkeilyyn ja mielenkiintoista seurata,kuten sinuakin.Ehkä se "Henkinen terveys" tärkeintäkuitenkin...

Aika vähän jää, koska kuvasin lopulta niin vähän. Oikeastaan olisi pitänyt kuvata paljon enemmän, vähän jännittää mitä loppupään videoista mahtaa tulla, kun mielestäni kuvasin silloin vielä vähemmän + kolmijalkani meni rikki, niin en saanut samanlaisia otoksia tehtyä (ohikävelyitä tms.). Ehkä 1-4 klippiä jää per ajanjakso, kun en keksi miten saisin ne sovitettua yhteen muiden kanssa, etenkin kun en käytä musiikkia mun videoilla. Se helpottaisi huomattavasti, kun sitten voisi lätkiä kivoja maisemia perätysten, mutta mulle äänimaailma on niin tärkeä osa sitä vaellusta, että en siksi ole halunnut näillä vlogeilla käyttää musiikkia. Eri sitten jos päätän joskus tehdä jonkun pidemmän elokuvan.

@@KatskiHikes Noh, ehkäpä se matka itsessään oli se tärkein? Kiva että jaksoin kuvailla kuitenkin jotain matkan varrelta ja editoida, hyvä meininkihän näissä on aina. Vaikka loppumatkalta oiskin vähemmän kuvamateriaalia, niin mielenkiintoista se on varmasti jokatapauksessa. Ja mitäs se haittaa, jos niitä lätkii enemmän yhteen eikä ole sillei niin "harmoonista" tai mitälie kuin nyt on? Ei kaiken tartte olla täydellistä, ja ehkä se yllättääkin että lätkimällä useampia päiviä / viikkoja yhteen voi tulla ihan mielenkiintoinen lopputulos siitäkin. Me nautiskellaan, pusket sitten minkälaista tahansa matskua tulemaan. Yleensä sitä on itse itselleen kaikista kriittisin, muut ei niinkään useinkaan.

Deadlift 😊

Moikka ja kiitos kommentista sekä videon katsomisesta! Nuo lumimuodostelmat on aurinkokuppeja (sun cups), syntyvät jotenkin kun aurinko lämmittää ja yön aikana lumi taas sulla, näin olen käsittänyt, mutta ehkä netistä löytyy paremmin tietoa kun googlettaa. Ja ei ole kivikasoja tuolla huipulla, käsittääkseni Yhdysvalloissa ei ole sellaista kivikasojen kasauskulttuuria. Ja puro virkisti mukavasti, tulen kyllä muistamaan sen aina, niin ikoninen maisema, kun Forester Pass on tuolla takana. Ja mitä tulee tuohon vaelluskuntoon, niin riittävä peruskunto on kaikki mitä tarvitsee. Sanoisin, että peruskunnoksi luokitellaan seuraava: jaksat kävellä 15 kilometriä omalla varustuksellasi ja matka sisältää vähintään yhden ylämäen (Suomessa ylämäet ovat lopulta vähän raskaampia, kun meillä ei polut mene siksakkia rinnettä ylös vaan suoraan lyhintä reittiä). Taisin itse ekana päivänä kävellä sen 15 mailia? Jutun juju on siinä, että malttaa aloittaa riittävän rauhallisesti sieltä Meksikon tai Kanadan rajalta, jolloin keho tottuu eikä tule rasitusvammoja. Kunto kasvaa siinä päivä päivältä ja lopulta kykenee ihan käsittämättömiin suorituksiin. Mutta tärkeintä toki on kuunnella itseä. Tosi moni alkaa vertailla itseä muihin tai yrittää väkisin pysyä nopeampien perässä kukin mistä syystä. Tällöin usein mennään ojasta allikkoon. Lisäksi reissun aikana oppii itselleen toimivat rutiinit yms. jotka helpottavat "arkea" ja nopeuttavat etenemistä.

@@KatskiHikes Juu, kiitos vastauksesta! Hmm, kaitpa se lähtee hyvin siitä sitten, että otan vaikka jonkun viikon vaellusreissun joskus, niin siinä huomaan kuin kunto alkaa kasvamaan ja vahvuus / kestävyys lisääntymään. Minäpäs teen sen kuule. Oon tässä ~40 vuotta mennyt aikalailla omia polkujani, ja yksi tärkeimpiä oppiläksyjä on itsensä hyväksyminen sellaisena kuin on. Siksi en oikeastaan vertailekaan itseäni muihin (koska se on lopulta turhaa), koska olen sitä mitä olen ja näillä mennään. Joten se helpottaa jo heti alkuunsa :)