Joo juuri tuo ettei ole vaivaksi... tulen vierailemaan ja ajatella maksan ruokalaskut etten vain olisi millaan tavalla rasitteeksi....olen jopa vieraana ju a maksan muittenkin vieraitten ravintolakulut....miten tyhmaa kaytosta!!!! Olen kuitenkin NYT herannyt ja osaan laittaa rajat!
Selvisin omasta ihmisarvon romahduksesta, alkamalla tekemään omia(myönteisiä) juttuja. Enkä todellakaan kysynyt keneltäkään neuvoja.(huonoja) Eikai se nyt pelkästään minun vika ollut sodat ja kärsimys salailu ja puhmattomuus. Meidän kylillä aina kun joku tappoi itsensä niin sanottiin "se oli vähäpuheinen"
Voi,voi, puhuitte minun lapsuudestani ja minustakin.. tätä olen kokenut ja koen. Kannan vanhempieni häpeää, he eivät hävenneet,vaikka kohtelivat meitä lapsia huonosti. Näin olen ajatellut. Tämä antoi minulle ymmärryksen, miksi hyväksyn mitä vain, että saan hyväksyntää ja tulen huomatuksi.
Olen pohtinut paljon syyllisyyden tunteen olemusta ja tullut siihen tulokseen, että kyseessä on väärinymmärrys: syyllisyyden TUNNETTA ei ole olemassa, vaan kyseessä on häpeä. Selitän. Syyllisyys on tila, johon joudumme syyllistyessämme johonkin. Kokiessamme syyllisyyttä, tajuamme kognitiivisesti tehneemme jotakin pahaa, ja häpeämme siksi tekoamme. Syyllisyyden tunne on siis itse asiassa syyllisyytensä kognitiivista tajuamista, kun taas häpeä on se tunne, jonka syyllisyyden tila aiheuttaa. Voi kokea myös ”syyllistyneensä” huonouteen, epäonnistumiseen tai muuhun häpeää herättävään. Narsisti (psykopaatti) ei myönnä syyllisyyttään, eikä siksi häpeä tekojaan. Hän varmasti tiedon tasolla ymmärtää tekevänsä väärin, mutta hänelle se ei aiheuta häpeän tunnetta, vaan päinvastoin se voi herättää hänessä itseoikeutettuja ylpeyden tai tyytyväisyyden tunteita. Mikä sitten on syynä tähän narsistin häpeän kokemuksen vajeeseen? Onko häntä ehkä häpäisty niin paljon, että hän on tullut immuuniksi häpeän tunteelle? Siitä on tullut hänelle normaalitila, hän on sen kyllästämä. Narsisti käyttäytyy hävyttömästi, muttei koe syyllisyyttä. Vai pitäisikö sittenkin sanoa, että narsisti käyttäytyy syyllisesti, muttei koe siitä häpeää? Parantuminen häpeän otteesta edellyttää siis ymmärtämistä, että ET OLE SYYLLINEN SIIHEN, MITÄ SINULLE ON TEHTY JA TAPAHTUNUT. Syyllisyys on heidän, jotka ovat kohdelleet sinua ymmärtämättömästi tai jopa tahallisen ilkeästi. Sinun ei tarvitse kantaa häpeää muiden tekemisistä, eikä syyllistää siitä itseäsi. Anteeksi pyytäminen ja antaminen on taas se taikatemppu, joka ei saa tehtyä vääryyttä tekemättömäksi, mutta sekä kohteen kuin tekijän vapautetuiksi teon vaikutuksista, eli häpeästä, syyllisyyden tunteesta (teon häpeästä) ja muista teon kielteisistä tunnekokemuksista, jotka muuten jäisivät pysyviksi sisimpäämme. Syyllisyys (eli moraalinen vastuu) jää tekijän vastuulle, siitä hän ei anteeksi antamisen myötä vapaudu, mutta hänen ei anteeksi saamisen jälkeen enää tarvitse hävetä tekoaan. Olennaista on kuitenkin, että teon kohde, ”uhri”, voi vapautua katkeruudestaan ja muista kielteisistä tunteistaan tekijän pyydettyä anteeksi tekoaan.
<a href="#" class="seekto" data-time="1715">28:35</a> Nyt Tommy erehtyi ekan kerran. Puhui ystävistä perheenjäsenistä ja seurakuntalaisista niin sanoi että se on se häpeä :)
totta, kiltteys suomessa varsin yleistä, varsinkin meillä naisilla, kulkenut sukupolvien läpi, pidetty naiselle ominaisuutena, vaikkakin liika kiltteys juurikin sairastuttaa henkisesti, eli ei ole tullut huomioiduksi, hakee sitä jatkossa elämässä kaikin keinoin.
Kiitos olipa hyvä. "Virtahepo olohuoneessa" on luettu vuosia sitten ja osui, alkoi prosessi, joka jatkuu vielä. Olen oppinut paljon. Tämä kuuntelu nyt antoi voimia. 💕
Kun puhut noista korpista ja häpeän revanssista niin se on kuin persoona koska ne on. myös henkivaltoja. <a href="#" class="seekto" data-time="2340">39:00</a>
