Lähden elokuun alusta mieheni kanssa vaeltamaan kohti Suomen korkeinta tunturia, Haltia. Olen suunnitellut vaellusta Suomen korkeimpaan kohtaan viime syksystä lähtien innolla. Fiilikset ovat odottavat ja jännittävät.
Tämä vaellus Käsivarren erämaassa on molemmille pisin vaellus koskaan, myös rankin. Emme ole Käsivarren erämaassa aiemmin vaeltaneet, kokemus on molemmille mieleenpainuva ja mahtava. Käsivarren avara maasto sekä upeat suurtunturit painautuvat verkkokalvoihini, jättäen sydämeeni kaipuun ikuisesti. Jo vaelluksen alussa on selvää, että näihin maastoihin palaan tulevaisuudessa uudelleen. Käsittämätöntä, miten pieni ihminen loppujen lopuksi suuressa maailmassa on.
Matkaan on varattu aikaa karkean suunnitelman mukaan yhdeksän päivää.
Aloitamme vaelluksen Kilpisjärven luontokeskuksen parkkialueelta. Mennessä yövymme Saarijärvellä, Kuonarjoella, Meekonjärvellä sekä Pitsusjärvellä. Ennen Pitsusjärveä ohitamme mahtavan kauniin Pihtsuskönkään, joka on yksi Suomen korkeimpia vesiputouksia, 17 metriä vapaata pudotusta. Käsivarren upeat joet ja vesistöt tarjoavat hyvän ja raikkaan makuisen veden lisäksi silmille ja korville valtavasti iloa.
Haltin huiputus tehdään päivävaelluksena Pitsusjärveltä käsin kevyillä varusteilla ja siihen varaamme kokonaisen päivän aikaa. Edes takaisin matkaa tulee n. 20km. Haltilta tullessa yövymme toisen yön Pitsusjärvellä. Paluumatka Pitsusjärveltä kohti Kilpisjärveä alkaa. Yövymme takaisin tullessa Meekonjärven autiotuvan lähistöllä. Huiputamme päiväretkiajatuksella myös Saivaaran, jonne on Urho Kekkosen muistolaatta laitettu. Paluumatkan toinen yö vietetään lähellä Saivaaraa ja Meekonjärveä. Sitten matka jatkuukin sumuisessa ja kosteahkossa kelissä kohti Saarijärveä, jossa seuraava yö vietetään. Saarijärveltä palaamme Kilpisjärvelle, matkalla huiputamme Muurivaaran.
Tervetuloa mukaan seuraamaan Haltin vaellusta.
Musiikki:
Epidemic sound
RU-vid audiokirjasto
5 ноя 2021
