Virpillä on kaunis ääni ja laulutaitoa. Hiljainen tienoo on toki kauniisti laulettu. Onko hänen mahdollista hengittää vasta lauseen loputtua eli pilkun kohdalla ? Harjoitus auttaa tässäkin asiassa. Kuorolaulussa samanaikainen hengittäminen on tosi tärkeää välttää. Trv. Heikki Partanen
Kiitos palautteestasi. Tähän tulkintaan päädyimme laulunopettajani kanssa. Joskus taiteessa tunnelma on täydellistä tekniikkaa tärkeämpää. Näin myös laulajan eläessä musiikkiaan koko sielullaan. Virpi
Hei Virpi , olin iloisesti yllättynyt, että luit palautteeni ja kommentoitkin sitä nopeasti !. Minunkin mielestä laulajan ’’kokonaisesitys’’ ratkaisee eniten eikä pelkästään teknisesti puhdas laulaminen. Tunnelman ja laulajan tunteen ilmaiseminen sanojen avulla on tosi tärkeää. Olen kiinnittänyt huomiota naislaulajien sisäänhengityksiin heidän laulaessaan, kun radiota ja spotifyita kuuntelen. Mikrofoni toistaa kaiken. Laulajan pitää osata säästää ilmaa tarvittaessa keuhkoissa, että jaksaa laulaa riittävän pitkään. Tämä on nyt vain minun vaatimaton mielipiteeni. Laulu on ilo !
Urzekająco melodyjną miniaturkę wokalną Pesnya o krinicah (”Песня о криницах”) - do wiersza Wiktora Karpienko (В. Карпенко), stworzył w r. 1973 radziecki kompozytor Андре́й Я́ковлевич Эшпа́й (Andriej Eszpaj, narodowość mari, ur. 1925 Kosmodemjansk, Rosja, zm. 2015, Moskwa, Rosja) - narodnyj artist CCCP, posiadacz wielu nagród i odznaczeń państwowych. Fińskie słowa ”Hiljainen tienoo” autorstwa Paavo Kiiski, nie są tłumaczeniem oryginału. ”Песня о криницах” Льётся и льётся, словно года, в чистых криницах чудо-вода! Не замутимы и глубоки, в пущах полесских бьют родники. Встань рано утром и посмотри - бьётся в криницах пламя зари; Вечером поздним, ночью густой можно в них звёзды тронуть рукой. Чёрные тучи тенью пройдут; как налетели, так и уйдут. Льются криницы, и никогда не замутится чудо-вода.
