Niin korkean olennon kuin jumala, luulisi tietävän kaikkien tarpeet ilman rukoustakin. Lisäksi uskonnottomasta tuntuu oudolta, että jumala vaatii niin paljon huomiota ja palvontaa ihmisiltä. En ole tuntenut koskaan tarvetta pyytää jotain ns. syntejä anteeksi tai rukoilla pelastusta. Entä sitten ne tutkimukset, joita on tehty rukoilemisen vaikutuksista? Vai onko niin tässäkin, että vaikutuksia ei voi tutkia tieteellisesti? Tuloksena on kuitenkin ollut, että vaikutuksia ei ole havaittu!
Jumala ei vaadi huomiota ja palvontaa ihmisiltä. Jumala ei tarvitse meitä, vaan me tarvitsemme Jumalaa. Rukous ei olekaan Jumalaa varten, vaan ihmisiä varten. Ja jos argumentoit viittaamalla johonkin tutkimukseen, niin olisi hyvä kertoa mistä tutkimuksesta on kyse, sillä muuten siihen on mahdotonta vastata. Mutta on sanomattakin selvää, että yliluonnollisten asioiden todistaminen "tieteellisesti" on sangen haastavaa.
@@MikaelMikaelMikael Se palvonta on sitten ihmisten oma keksintö kirkonmenoineen ym. muotoineen. Jos en väärin muista, niin tutkimusta rukouksen vaikutuksista on tehnyt ainakin Oulun yliopisto. Juttu löytyi Googlesta, ei siis ollut oma ”keksintöni”. Olen edelleen sitä mieltä, että tieteellisellä menetelmällä saadaan parasta ja luotettavinta tietoa maailmasta. Siihen ei kuulu yliluonnolliset asiat, jotka ovat tieteen kannalta kaiketi tarpeettomia. (vrt. Occamin partaveitsi). No, itse olen maallikko, en tieteetekijä...
@@18511344 Palvominen on hyvin luontevaa sitten kun on uskossa. Olen samaa mieltä kanssasi, että tieteellisellä metodilla saadaan parasta tietoa siitä maailmasta, joka voidaan empiirisin menetelmin havaita. Mutta jotkut asiat menevät yli ymmärryksemme, ja tieteellämme on rajansa, ja jos katsotaan historiaa taaksepäin, niin huomaamme, että "tiede" on ollut todella pahasti väärässä monta kertaa. Tämän vuoksi itseäni hieman puistattaa tämä nykyihmisten sokea luotto ja suoranainen usko (uskonto) tieteeseen. Mutta johonkinhan on ihmisen kaiketi pakko uskoa, koska muuten ei arkielämästä tulisi yhtään mitään. Ja tiedehän ei edes yritä vastata siihen kaikista isoimpaan kysymykseen, eli että miksi olemme täällä, tai että mikä on elämän tarkoitus. Olin itse pitkään ateisti ja naturalisti, mutta viimeistään silloin kun aloin itse tekemään tiedettä, niin tajusin kunnolla sen rajallisuuden, ja maailmankuvani alkoi muutenkin ahdistaa minua toden teolla. Minun oli lopulta melkeinpä pakko alkaa etsiä Jumalaa.
