Niin sanotaan että jokaisella on Joku jonka edessä on voimaton Järki jättää ja sydän sekoaa Kuuleeko kuu täällä kutsuu maa Polvet pettää ja kädet hikoaa En mitään fiksua sanotuksi saa Sä olet venus ja mä sua jumaloin Jos sua en saa minä mollissa soin Sinä oot Sinä oot minun kryptoniitti ja sä riisut mut aseista Riisut mun suuni sanoista Sinä oot Sinä oot minun kryptoniitti ja mä heikko edessäs sun Tässä mä oon ja antaudun Merenneito tän routaisen maan Kuinka sun haaviisi jouduinkaan Vain suudelmasi janon sammuttaa vois Ilman sun rakkautta kuihdun jo pois Katseellas sieluuni reikiä teit Ja sydämeni kysymättä sä veit Mä pyydän käsittele sitä varoen Kun ilman sydäntäni selviä en Sinä oot Sinä oot minun kryptoniitti ja sä riisut mut aseista Riisut mun suuni sanoista Sinä oot Sinä oot minun kryptoniitti ja mä heikko edessäs sun Tässä mä oon ja antaudun Sinä oot Sinä oot minun kryptoniitti ja sä riisut mut aseista Riisut mun suuni sanoista Sinä oot Sinä oot minun kryptoniitti ja mä heikko edessäs sun Tässä mä oon ja antaudun
Basically, it's a love song, where the love of his life makes him weak and speechless - like kryptonite takes Supeman's powers (but in a good way, I guess :) )
