Loistava aihe ja kaunis ajatus, että kässäiijöiden joukkoon mahtuvat kaikki. Ikävä kyllä en näe asiaa ihan niin valoisana. Minun nähdäkseni neuleyhteisössä on jo useampia tasoja, jotka eivät "välttämättä" niin lämpimästi ota vastaan toisen tason edustajaa. Yritän selittää. Yhteisössä on esimerkiksi tubettajat, jotka ovat tietynlaisia julkkiksia ja heissä toki on monenlaisia tyyppejä, onneksi. Sitten on taviksia, jotka neulovat tarpeeseen ja ilokseen, ehkä seuraavat niitä tubettajia ja juttelevat keskenään mitä mieltä ovat. On "hifistelijöitä", jotka käyttävät vain kalleimpia käsin värjättyjä lankoja ja tekevät tunnettuja malleja, joita esittelevät toisilleen. Ja niin edelleen, monenlaisia hahmoja, jotka neuleyhteisön mukaisesti näennäisesti kaikki kuuluvat siihen, mutta eivät ehkä sittenkään sekoitu aidosti keskenään. En nyt oikein osaa selittää tätä ja olen tietysti räikeästi yksinkertaistanut ryhmäkuvauksia. Itse siis koen, että edelleen Suomessa on ihan helkkarin vaikea koota sellaista porukkaa, jossa ihmisen taustalla ei olisi mitään merkitystä.
Ekana tulee mieleen, että kokoontumispaikan pitää olla helposti saavutettava ja semmoinen, että paikalle voi osua enemmän tai vähemmän vahingossa. Me täällä Lahdessa neulotaan joka tiistai pääkirjaston aulassa ja aina välillä joku pysähtyy juttelemaan ja kyselemään. Jos paikka on jonkun kahvilan perimmäinen loossi, puhumattakaan siitä, että paikkana on "Tiinan Tuohipaja" synkän teollisuuskiinteistön kellarissa, sinne tuskin eksyy vahingossa ja muutenkin voi tulla olo, että kyse on ei-niin-avoimesta porukasta ja kynnys kysyä mukaanpääsyä voi olla korkea.
Asiaa! Meillä on Kuopiossa muutama kuukausi sitten syntynyt kuin itsessään Kuopion Neulojat ryhmä. Kaikki alkoi ihanan❤Marjaanan postauksesta kaupunkimme puskaradio ryhmässä facebookissa, jossa hän huhuili neuletapaamisten perään. Ja niitä on nyt ollut sen jälkeen kahdesti viikossa; toinen kerta kirjastolla ja toinen kahvilassa ja lisäksi voimme sopia tapaamisia Kuopion Neulojat facebook ryhmässä tai whatsapp ryhmässä. Ja väitän kyllä, että olemme melko moninainen poppoo, hyvinkin erilaisin kässäilytaidoin.
Iso kysymys on se, että miten tieto kokoontumisesta saadaan levitettyä laajasti ja melkein kaikille koontumisesta haaveileville? Niin, että lopulta paikalla olisi just ne oikeat ihmiset, joku ujo ekakertalainen, toinen konkari ja kolmas muuten vain mukava tyyppi.
Voi ei, olenko minäkn osa kässäporukoita ... Toivottavasti kuitenkin suurin sydämin ja avoimin mielin. Vuosia sitten pidimme serkkuni kanssa keskeneräiset käsityöt- tapaamisia. Sinne sai tulla vain keskenjääneen tai parsittavan kanssa. Hyvin juttu luisti! Ei tarvinnut sen suuremmin tehdä itse siitä käsityöstä numoroa.🫖🐑
Minähän olen melkolailla syrjäytynyt, monestakin syystä. Yksi suurimmista on se, että en vain voi olla paikoissa, joissa on tuoksuja. Ja meitä on jäätävän paljon, jopa 40% ihmisistä saa eriasteisia oireita hajusteista. Jokainen voi siis edesauttaa monen ihmisen osallistumista ihan vain siirtymällä hajusteettomiin tuotteisiin.
Meillä Salon Taitokeskuksessa kokoontuu joka toinen viikko UN Womenin järjestämä kässy porukka, jossa on ihmisiä tosi eri taustoista ja maista. En tiedä onko näitä ryhmiä UN Womenilla muuallakin suomessa, toivottavasti. 😊
Kaunis ajatus, mutta kylmä totuus on että hän, syrjäytynyt tai ilma somea elävä ihminen yrittää selviytyä jokaisesta päivästä elämässään niukoilla varoilla. Ei heillä ole resursseja hakea harrastusta joka vielä maksaa materiaalin muodossa niin että sitä voisi harrastaa.
