Kissan häviäminen on kyllä kova juttu. Meilläkin yksi kissa, joka oli monesti viikon reissuilla, ei sitten kerran tullut takaisin, vaikka kuinka odoteltiin. Minulla oli Supo-niminen kissa joskus, joka sai nimensä siitä, kun otin sen vanhemmalle Sulolle kaveriksi. Se pääsi ensimmäisen kerran ulos 4-vuotiaana, ja kyllä villiintyi heti. Sen jälkeen asuin paikassa, missä se sai vapaana olla, niin kyllä tykkäsi pihalla pyöriä niin kesät ja talvet. Sitten tuli vähäksi ajaksi muutettua kerrostaloon, niin karkasi sieltä ikkunasta 5. kerroksesta, kun oli niin kova polte pihalle. Sitten tuli muutettua omakotitaloon, niin kyllä oli kova kissa vahtimaan tonttia ja tarkistamaan rajat. 17-vuotiaana se sitten sokeutui kaihin takia, mutta kova polte oli silti käydä pihalla pyörähtämässä. Muutin kahdeksi vuodeksi asuntoautoon asumaan, niin kyllä tottui heti siihekin, ja asuntoautosta kävi ulkoilemassa valvotusti useita kertoja etenkin keväästä syksyyn. Kolmea kuukautta vaille 20-vuotiaaksi se eli, kunnes oli pakko mennä piikille. Muutin tiluksilleni takaisin ja Supo tuli tuhkana mukaan. Tänään viimeksi autotallia siivotessa katselin sitä uurnaa, että siellä se Supo on uurnassa.
