Sun tarina kuulostaa tutulta. Mun vanhemmat erosi kun olin 2v. Sen jälkeen muutettiin 4 kertaa, ennen kuin olin 18v. Tuntuu etten juurtunut mihinkään ja oli paha olo. Mulle kehittyi tämä läheisriippuvuus. Joka päivä ahdisti ja ihmettelin kun en osannut rauhoittua ollenkaan. Kokoajan piti puuhata jotain ja lopulta uuvutin itseni töissä. Pitkä sairasloma ja terapia pakotti pysähtymään itsensä äärelle. Edelleen tietenkin harjoittelen yksinoloa. Välillä se on hyvin haastavaa, varsinkin kun parisuhdeongelmat tai joku taloudellinen seikka aiheuttaa huolta ja murhetta. Silloin se tuttu turvattomuuden tunne nostaa päätään.
Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
