Mediassa kenties läpikäsitellyin vanha suomalais-uroteko keihään osalta on kuitenkin Tapio Rautavaaran olympiakulta Lontoosta 1948. Heittopaikka oli scoutattu, pehmeältä osalta ei kannattanut heittää, oli yksi pieni kenkälaatikon pinta-alainen laikku johon tukijalka tuli sijoittaa. Vaimo antoi ennen viimeistä heittoa käsilaukun piilopullosta jotain, ilmeisesti viskiä tai vodkaa. Alkoholi ei kuitenkaan ollut tuolloin kiellettyjen aineiden listalla vai tunnettiinko ko. listaa vielä lainkaan, vielähän 50-luvulla hiihdettiin maailmanmestaruuksia pervitiinin voimin joka oli amfetamiinia.
Mutta missä on olympialaiset ja ...Tapio Korjus 84,28 (OK) | Soul 25.9.1988........ru-vid.com/video/%D0%B2%D0%B8%D0%B4%D0%B5%D0%BE-rB2-0Wl2Zag.html........Hannu Siitonen, Tiina Lillac....
Noin sen pitäisi lähteä kuin Rädyltä parhaimmillaan 1987, kovalla vauhdilla, pönkkä pitää ja nimenomaan ei keskitytä menemään turvalleen ja ottamaan sitä käsillä vastaan vaan kaikki keskittyminen on kovan heiton tekemisessä. Laji on kova varsinkin olkapäälle ja tukijalan (ns. pönkkä) polvelle ja harva pysyy huipulla pitkään. Kuinka säilyä huipulla pitkään ilman isompia vammoja, pitäisi kai kysyä pitkän heittouran tehneeltä ihmemies Jan Zeleznyltä. Hänellähän sattuu olemaan se maailmanennätyskin edelleen hallussaan. 98,48 Jena 1996.
