Tätä upeaa esitystä tulee aina silloin tällöin palattua katsomaan. Yksi asia ei muutu: aina menee kylmät väreet, kun Kikka korottaa ääntään kohdassa "...laulu kaukaa hiljaineeen!".
Tämä, osassa toisen, aito frendi, ei kauniimpaa voi todella tietää....näitä riittää. Niin kauniita kappaleita. Pakkohan näidenkin on ollut olla suosittuja aikanaan. Kuunnellut Kikkaa aina. Ja edelleen. -60 luvun lapsi kun olen.