Yess vihdoinkin! Olen nähnyt Kinjiten suht monta kertaa näin lyhyen ajan sisällä kun oon halunnut tämän mahd. monelle elokuvista diggaaville frendeistä tämän näyttää ja täytyy kyllä sanoa että huhhuh mikä elokuva :D Juurikin tuo alkukohtaus päräyttää luulot pois katsojasta. Virkistävä elokuva katseltavaksi nykypäivänä sen puolesta kuinka se ei välitä vittujakaan katosjan pään silittelystä saatika tunteiden loukkaamisesta. Pystyisin näkemään tämän saman tarinan esimerkiksi David Fincherin ohjaamana, mutta siinä tapauksessa elokuva olisi kolme tuntinen eikä läheskään näin mieleenpainuva saatika viihdyttävä. Eikä myöskään olisi näin bangeria soundtrackia! Välillä elokuvaa katsellessa tuntuu kuin sen tekijöillä olisi harvinaisen musta huumorintaju tai sitten niinkuin sanotkin se on täysin tietämätön näiden aihepiirien rankkuudesta. Toisaalta mitenkä se onnistuu menemään ihon alle näyttämättä kuitenkaan näitä hirmutekoja katsojalle (luojan kiitos tämä ei ole Michael Winnerin ohjaama, siinä vaihessa tämäkin olisi mennyt vituiksi.)puhuu mielestäni tätä jälkimmäistä vastaan. Mielestäni juuri tämä aspekti on se josta iso kiitos kuuluu ohjaaja J. Lee Thompsonin taidoille. Helvetinmoisella ryönäpommilla päätti tämäkin vanha maestro uransa lopettaa :D. Sanoisin että tarinassa Crowen hahmo tulee rasisminsa suhteen paremmaksi ihmiseksi kun hän samaistuu Hiroshin tuskaan tyttärensä kidnappaamisesta ja Crowen tyttären ja Hiroshin uudelleenkohtaaminen tekee mielestäni oikean ratkaisun jättäen sen katsojan tulkinnan varaan mitenkä lopuksi käy. Mielestäni Crowen tytär jättää kertomatta iskälleen koska kokee Hiroshin saaneen tarpeeksi rankaisua oman tyttärensä kautta tyyliin "nyt tiedät miltä se tuntuu." Ihan helvetin kiehtova ja päräyttävä elokuva synkän (ja paikoitellen yllättävänkin monitasoisen)tarinansa sekä härskin toteutuksensa vuoksi. Jos joku jumalanpäivä tästä tulee uusi 2K skannattu masteri kameraengatiivista blutulle paremmalla ääniraidalla, tai edes suomitekstitetty blu-ray niin tämä lähtee oitis tuplana hyllyyn. Jossain podcastissä taisi muuten Tarantino fanittaa tätä pätkää ja näen kyllä että miksi! Cannonin aliarvostettu saastahelmi sekä yksi Bronsonin parhaimmista! 4/5 !
Itse elokuvallisista ansioista voi tämän leffan kohdalla olla montaa mieltä, mutta onhan tämä silti kertakaikkisen uskomaton pläjäys ja tämänkaltaista filmiä ei takuulla enää nykypäivänä tehtäisi. Tämähän myös jäi ohjaaja J. Lee Thompsonin viimeiseksi ohjaustyöksi ylipäätään, joten kieltämättä melkoinen joutsenlaulu oikeasti laadukaittakin elokuvia tehneen miehen uralle 😄
Itsellä hyllystä löytyy tuo VHS julkaisu sekä Britti DVD... no onhan leffa sellainen jota tosiaan ei nykypäivänä tehtäisiin, tosiaan erikoinen Bronsonin leffaksi... 3/5
