Kyllä resonoi 😀👍. Odottanut eläkkeelle pääsyä vuosia kun työkyky ei ole ollut vuosiin työkuntoinen niin sellainen ihme kävi tällä viikolla, pääsin eläkkeelle torstaina 22.2 🎉🤩💪
Puhuit paljon ja täyttä asiaa🙏 kaikki mitä sanoit on tapahtunut🙏 olen valtavan kiitollinen kaikesta kokemastani. Olen saanut uuden mahdollisuuden rakentaa omanlaiseni elämän🙏 KIITOS ❤
Kiitos🙏🏼Kiitos🙏🏼Kiitos🙏🏼 omanlaisesta helvetistä kohti toivoa menetysten kautta, joiden pitikin lähteä. Tahdonvoimaa herättäen ja unelmista kiinnipitäen katsomalla boksin ulkopuolelle ja kirjoittaa tarinansa uudelleen. Tämä viesti tarvitsi kuulla, kiitos toivon antamisesta ja kaikkea hyvää niille, jotka näiden asioiden kanssa painivat🙏🏼
Osui ja upposi niin täysin. Olen kokenut tuon kaiken ja sitä työstänyt syksystä asti. Tuntuu että olen päässyt irti muuten vaan yksi asia vielä pyörii mielessä ja haluaisin jo siitäkin irtautua. Kiitos ❤
Kiitos ❤ Hienosti sanoitit auki asioita, joita olen pyrkinyt edistämään, ja autoit hahmottamaan haastepaikkoja. Etenkin runsauden manifestointiin miulle on noussut paljon viestiä, että jokin vielä pitää kiinni...ja alan ymmärtää ne lukot jotka on vielä avaamatta 🤔❤ yksi iso asia on se, että uskooko olevansa sen arvoinen. Tai siis joo, toki, mutta niinku oikeesti, kun on ne haavat ja traumat ja muut, niin huomaan monesti, ihan automaattisesti, että odotan jollain tavalla lupaa tehdä tiettyjä päätöksiä omassa elämässä. Joskus ihan pieniäkin. Niin ne estää runsauden manifestointia, virtaus pysähtyy. Oon nyt alkanu tekemään pieniä isoja juttuja, en kysele varmistuksia asioihin, joista olen oikeasti varma, että haluan tehdä sen 🤔 ei siis mitään toista alistavaa, mutta ihan pieniä arjen juttuja, menemisiä yms. Päätin esimerkiksi, että haluan kerran kuussa kuunnella livemusiikkia. Ja kyse ei ole siitä, että se haittaisi puolisoa, vaan enemmänkin siitä, että en erikseen kysy, että käykö tämä (koska tiedän ettei sillä ole toiselle niin väliä). 🤔💚 en tiiä tekeekö tää järkeä?😅 Mutta pieni askel itseltä itseä kohtaan kun masennusoireisto on helpottanut hieman. Olen paljon miettinyt mihin haluan aikaani käyttää? Että vanha minä antaisi tuon lisääntyneen jaksamisen jonnekin muualle, vaikka kavereille, puolisolle, kodille. Mutta koska haluan enemmän luovuutta omaan elämään, ja on sillä saralla konkreettisia unelmia, niin tää itseni "treffeille" vieminen on se miten olen kaveri omalle luovuudelle ja sitä kautta itselle. 🤷♀️❤ Toki sitäkin haastetaan, esim. joidenkin ihmisten vaatimusten kautta siinä, millainen minun olisi heidän mielestä hyvä olla. Sitä olen kuunnellut liikaa, epävarmuuksissani. Mutta nyt oon päättäny enenevässä määrin myös siedättämään itseäni siihen, etten voi kaikille olla kaikkea ja vain miellyttää. Mutta ne ihmiset onkin sitten alkaneet poistua elämästäni 🤷♀️💚 Totta myös tuo "millaista tarinaa kerrot itsellesi/itsestäsi?", näin vasta ystävää kaukaa menneestä ja ollaan todistettu monia elämäntilanteita toisiltamme. Niin oli ilo huomata, että oltiin kasvettu samaan suuntaan, ja todettiin jotenkin, että onneksi on nyt hetki, että voi jo paremmin. Että on ottanu askeleita oman hyvinvoinnin puolesta, ja että se on alkanut manifestoitua näkyviin eri tasoilla. Että ei lähetty siihen "vanhan pyöritykseen", käytiin siellä, mut keskityttiin siihen missä nyt oltiin. ❤ Oli hyvä kohtaaminen. 😊
