Koti-Kainuu 

Missä suvituuli rantaan
Oulujärven aallot lyö,
missä vaarain laet kantaa
havumetsäin tumman vyön.
Missä pohjan talvi harmain
kesän kunnaat tavoittaa,
siellä kotiseutu armain,
suuri kaunis Kainuun maa!
Tänne metsäin maahan kerran
saapui suku raatajain
uskoin suunnan huomaan Herran,
matkan mela tiesi vain.
Tänne salvoi saunan uuden
korpen koskemattomaan,
tietäin salon salaisuuden,
valloittaen villin maan.
Täältä meren rantaan johti
paltamoiden tervatie,
joka kaukomaita kohti
metsäin kultaa vielä vie.
Täällä kaski sadon kantoi
soitten hallaa uhmaten,
raivaajalle uskon antoi
koittoon uuden huomenen.
Yllä vaarain, vetten soittaa
mahtavana äänet työn,
kertoo kuinka päivä voittaa,
väistyy valta puutteen, yön.
Kuinka kotimaataan kansa
rakastaen rakentaa,
kulkee kohti onneansa
suuri kaunis Kainuun maa!