Yhä seisoo Kummakivi. Kaukana kankaan laitamilla, metsän siimeksessä syvässä, lepää kivi kummallinen, Kummakivi, muinaisjäänne. Vanhat puut sen varjostavat, sammet peittää, juuret kiertää, hiljaa kivi tarinansa, kuulijalle kuiskaa. Kansa kiveen uskoi, jättiläisten työnä piti, jättiläinen kummasteli, paikalleen sen asetteli. Syntyi siinä tarinoita, laulettiin ja kerrottiin, kivi pysyi paikallansa, ajan virtaa katseli. Kaukaa kuuluu metsän humu, laulu tuulen ikiaikain, Kummakivi siinä seisoo, kansaansa se suojelee. Siinä seisoo Kummakivi.
