tiesit elämästä paljon, ehkä hieman liikaakin
ja riviesi välissä opetit siitä hieman mullekin
ihmiskohtaloista ja hetkistä noista, jotka taivaisiin
eivät vieneet, eikä pilviin, vaan vaippakaupoille markettiin
kuin kärpäsenä katossa tätä hulluutta tarkkailen
kuinka eksyksissä voi itsensä kanssa olla ihminen
maailma palaa, kukaan ei toimi, vain puhelin piipittää
kaiken filmaten, jottei tapahtumat keltään väliin jää
suvi syksyksi muuttuu
sen viimeinen sävel vain jäljelle jää
mut joku joukostamme puuttuu
se sävel nyt vailla on esittäjää
kun mä astelen näitä katuja
tunnen sun henkesi lähelläni
varmaan siks, että samaisia latuja
tahtoisin kulkea perässäsi
joo, mä tiedän: jokainen täällä vain oman hetkensä olla saa
koko ajan on tilanteet päällä, kunnes aika on muualle raahustaa
munkin pitäis varmaan pysähtyä vähän ja miettiä tulevaa
kun mä oon helvetin huono elämään vain yhen päivän kerrallaan
kuin kärpäsenä katossa tätä hulluutta tarkkailen
mä en tiiä, mut väitän sen olevan meidän nimittäjä yhteinen
mitä iloa on olla keskipisteenä, jos siitä nauti ei?
pääsenkö aikanaan laillasi lentämään, vaikka maailma siipeni vei?
suvi syksyksi muuttuu
sen viimeinen sävel vain jäljelle jää
mut joku joukostamme puuttuu
se sävel nyt vailla on esittäjää
kun mä astelen näitä katuja
tunnen sun henkesi lähelläni
varmaan siks, että samaisia latuja
tahtoisin kulkea perässäsi
suvi syksyksi muuttuu
sen viimeinen sävel vain jäljelle jää
mut joku joukostamme puuttuu
se sävel nyt vailla on esittäjää
kiitos kaikesta, minkä annoit
en varmaan oo yksin, kun aattelen näin
sinä oman taakkasi kannoit
nyt saanko mä kantaa sun soihtuasi eteenpäin?
29 авг 2024
