Kun kerran vaelsin, kylätiellä Kanjonin.Mä maisemia valtavia siellä katselin. Minä kyyneleitä sain, huomatessain matkallain. On ihminen vain tomu kanjonin. Kerto:) ON JUMALA NIIN SUURI RAKKAUTENSA VALTAVA. JA IHMINEN VAIN PIENI, VAELTAJA MAAILMAN. EI KUKAAN TAIDA SELITELLÄ TÖITÄ JUMALAN , NE TÄYTTÄÄ KOKO MAAILMAN JA MYÖSKIN TAIVAHAN. Tien laidassa mä näin, kukkakummun kuihtuvan. Se kertoo että tomuun päättyy matka ihmisen. Se hetken kukoistaa, sitten kuihtuu, katoaa. Vain Sana Herran kestää ainiaan. Ja tiellä Kanjonin sen mä täysin ymmärsin. En luottaa voi mä maallisiin, en ajan aarteisiin Vain usko Jumalaan, avaa portit uuden maan. Sen Hengen silmin nyt jo nähdä saan. ru-vid.com/video/%D0%B2%D0%B8%D0%B4%D0%B5%D0%BE-4vYHFHe7CHs.html
Hei Leornad Minun todistajien taakka tarttui minua kohtaan ja sain kyyneleet, haluaisin ja toivon, että Jumala voi lähettää sinut Ruotsiin, Ruotsissa on paljon suomalaisia, Jumala on meille hyvä
Hei kiviruusu Minun todistajien taakka tarttui minua kohtaan ja sain kyyneleet, haluaisin ja toivon, että Jumala voi lähettää sinut Ruotsiin, Ruotsissa on paljon suomalaisia, Jumala on meille hyvä