Suuria totuuksia ja hyviä valintoja. Se on just noin että uuteen tutustuminen on työtä. Aikoinaan kuuntelin Stravinskyn Kevätuhria niin että merkkasin tukkimiehen kirjanpidolla levypussin kulmaan kuuntelukerrat, samaan tapaan kuin kirjastoissa tehtiin tuolloin. Jossain kymmenennen kuuntelukerran kieppeillä biisiin alkoi päästä sisään - ja kuuntelen sen edelleen ainakin pari kertaa vuodessa. Paljon hyvää menee ohi, kun ei millään voi ehtiä kaikkea, mutta pieni työ kyllä palkitaan: artisteihin pitää todella tutustua, hyvin harvoin käy niin että panostuksesta huolimatta ei oikein aukea miksi jotain artistia pidetään niin hyvänä. Tässäkin esitellyistä levyistä vaikkapa Musiikkia on sellainen joka voi vaatia tottumista kuulijaltaan, mutta sitten siitä voi tulla ikuinen ystävä. Levystä voi tulla suosikki vaikka ei koskaan edes tajuaisi edes tekstejä - en ole varma mitä Nurmio Lasten Mehuhetkessä kertoo, mutta ei sillä ole väliä - levy on jo kuuntelukokemuksena huikea, kuten kaikki neljä ekaa Tuomaria.
Valitettavasti nykyisin vanhemmat ja nuoret kuuntelevat etupäässä samaa musiikkia, joten eroa ei enää niinkään synny, mikä tarkoittaa myös sitä ,ettei ole mitään uutta ja mielenkiintoista, jossa olisi vähän jotain mystiikkaa ja uutuudenviehätystä, sillä ihminen pitää vietellä toimintaan, ehkä juuri tämän vuoksi kaikki on nykyisin pelkkää "haaleaa vettä" ?
Yliarvostettu ei tosiaan ole oikea sana. Ismon kohdalla arvostus on ansaittua. Kaverilla on ollut kunnioitettava lähes 50:n vuoden ura. Ja repertuaari aivan saatanan laaja ja itselle ainakin tajunnan räjäyttävä. Siksi kolahtaa moneen, kun on jokaiselle jotakin.
Mun varhaisia muistoja "omasta musiikkimausta" on Hassisen koneen Täältä tullaan Venäjä. Ja eka festari oli 1981 Oulussa Kuusrock, missä samainen kokoonpani esiintyi. Siitä asti Ismoa kuunnellut, ja seuraavan kerran Pyynikillä heinäkuussa.
@@littledittymusic727 Esiteininä käytiin kuuntelemassa Hassisen konetta treenikämpän ulkopuolella. Liian lähelle ei uskallettu mennä isoja poikia. Siitä asti on bändi kulkenut mukana.
Vaikka mä kuuntelin 70 luvulla (kuuntelen vieläkin) progea ja heavya niin mulle upposi myös clam rockia, Rollareita, Elvistä jne. sekä Hector ja muut sen ajan kotimaiset rock bändit ja artistit. Jostain syystä Alice Cooper ei iskenyt kun vasta 80 luvulla heräsin myös siihen. Koko rock musan kuuntelu alkoi kuitenkin CCR:stä 70 luvun alussa. Siinä oli jotain mikä uppoaa vieläkin vaikka kaikki senkin bändin biisit ja levyt on kuunneltu puhki moneen kertaan.😊
