Se on räkki eikä dekki... Heart of Gold -biisin kovin keikkasuoritus minkä olen kuullut on Harri Marstio joskus kasarin alkupuolella Kouvolassa Mansikka-Ahon urheiluhallissa. Harri ei vielä ollut tehnyt ensimmäistä levyäkään, mutta tuli kerralla selväksi että tässä on jotain. Ja tietysti Heart of Gold oli siinä vaiheessa jo levyä aika paljon kulunut soittimessa. Needle on yksi parhaita Niilon biisejä... vähän sukua Paulin Blackbirdille, joka taas on sukua Bachille... Needle ei ole helppo biisi, mutta toisaalta Heart of Gold on varsin simppeli noin neljän soinnut biisi, ja pointti onkin just siinä miten tehdä yksinkertainen, vahva biisi missä on idea ja tunnelma mihin upota, ja mikä kestää. Ei se ole kiinni montako sointua on, se on sitä että on sanottavaa, on joku tunnetila välitettäväksi, mikä tarttuu ihmisiin. Dylanin Heaven's door on samaa sarjaa.
Hienoa, tulee mieleen ajat jolloin Lp-levyn osto oli melkoisen harkinnan ja väännön takana. En tarkkaan muista, mutta 29,90 vai oliko 37 Markkaa oli kuukauden säästämisen tulos, ja sen oikean levyn valinta oli vaikeaa.
Juuri Zen Cafeen tuotantoon paremmin tutusteena (pelkästään hittien sijaan joita aina rakastanut ) tässä viime viikkojen aikana tuli sopivaan aikaan tämä. Hieno idea sarjalle, hienoja valintoja ja hieman nyt puolueellisena uuden lemppari bändini takia mahtava vieras. Seuraavaksi Putron tuotantoa Äxästä hakemaan! :)
Jonin Blue on noussut vuosien varrella arvostuksessa kovasti. Aina se on ollut arvostettu, mutta nyt se on jo mitalisijoilla, esim. Rolling Stonen 500 albumia listalla kolmosena. Joni on tiputtanut alaspäin monia muita 60-70-luvun staroja. Mutta onko se edes hänen paras levynsä? Monet myöhemmät kiekot on monipuolisempia...
