Viisikymmentä luvulla oli meillä muurari muurailemassa aiv tornia ja iltaisin halusi minut kaveriksi ongelle, uiton kanavalle, jossa uitto oli jo loppunut sille kesälle. Ahventa ja särkeä tuli sen kuin kerkesi vain koukusta irti päästellä. Samana kesänä opittiin tuo pienten ahventen nopea nylkemis operaatio. Ensin leikattiin harja pois, hieman selkälihaa viistäen. Seuraavaksi vatsapuoli leikattiin auki pyrstöön asti. Kolmas vaihe , puukon kärki kitusen alta läpi ja peukalolla tiukka ote ja nosto ylöspäin jolloin nahka katkesi siitä kitusen takaa. Sitten vain veto pyrstöön päin. Sama toiselle puolelle ja lopuksi pää poikki jos halusi päätöntä ahventa syödä tai ruotia. Nyljentä puukon terän olen lyhentänyt viiden sentin pituiseksi, jolloin peukalolla saa hyvän otteen siitä terän kärjestä kun alkaa repimään niitä kylkinahkoja irti ahvenesta. Puukkona on vanha muovinen punakahvainen timpurien halpis puukko. Terävänä kun pitää niin silläkin saa jo hyvin leikattua sen selkäharjan irti.
Nice weather and some nice fish, what's the brand of your sled? I got inspiration for my journey to Finnish Lapland in the beginning of May. Thanks for the nice video 🤠👍
Ottaen huomioon miten vähän ihmisen kroppa loppupeleissä oikeasti tarvitsee energiaa niin tuo kalojen kokoon liittyvä asenne on ihan fiksu. Turha niitä pikku sinttejäkään on yhtään karsastaa, kyllä niilläkin sen päivittäisen kalorimäärän saa täyteen joten antaa mennä ääntä kohti vaan. 👍 Mitä pienempiä niin sitä terveellisempiä ja maukkaampia ovat.
Sepä se, ja toinen asia on se ettei siitä ison kalan saamisestä ole mitään takeita silloin pyytäessä, niin tyydyttävä ja askarreltava sillä minkä luonto antaa.
Sama vähän itelläkin tuon jonniinjoutavan kailotuksen kanssa mitä jotkut ruukaa harrastaa 🙄 Jotkut rakastaa omaa ääntänsä ilmeisesti sen verran, että häätyy sitä iloa jakaa muillekin 🤷🏻♀️😃
