luetaan yhden tähden arvosteluja mun lempi kirjoista 

Suosittelen lukemaan klassikoista ainakin Fahrenheit 451, Orjattaresi, Häivähdys purppuraa ja Kuin surmaisi satakielen. Jokainen noista on ollut todella ajatuksia herättäviä ja nopealukuisia eli syystäkin saaneet arvostetun statuksen.

Nonni, päästiiin aiheeseen, klassikkokirjat, mitkä piti lukea koulussa. Meillä oli 3-4 luokalla Ernest Hemingwayn Vanhus ja meri. Ei sillä, kyllähän Ernest kirjoittaa lyhyitä virkkeitä, eli se oli ohut ja silleen helpohkolukuista. Mutta! Ketä 3-4 luokkalaista kiinnostaa vanhus ja sen kalastusretki? Musta tuntui, että olin ainoa luokassa, joka luki sen kirjan alusta loppuun, koska kukaan muu ei osannut vastata kirjasta esitettyihin kysymyksiin. (Ah, päästään aihealueeseen, miksi en pitänyt koulusta :D) Mikä oli todella ärsyttävää, kun tiesi, että se luokan primadonna, coolein ja suosituin sekä kaunein tyttö, joka oli narauttanut minut läksyjen tekemättömyydestä ja sain 2 tunnin jälki-istunnon ja se itse ei osannut vastata mihinkään kysymykseen kirjasta, eli ei ollut lukenut kirjaa yhtään ja selvisi ilman rangaistuksia! No enivei, yritin malttaa mieleni, kun tiesin kaikkiin opettajan esittämiin kysymykseen vastauksen ja hän ei minulta kysynyt (en ollut siedettävä oppilas, saatikka edes lempioppilas hänen makuunsa). Lopulta hän kysyi yleisesti luokasta kysymyksen, viittasin silloin innokkaasti, hän yritti esittää hetken, että ei olisi nähnyt, mutta koska olin ainoa oppilas, joka oli sen lukenut, hän lopulta huokaisten antoi minulle vastausvuoron. Tietenkin kerroin vastauksen loppuun, että pidin kirjaa todella tylsänä, koska sehän olisi ollut valehtelua, jos en olisi kertonut sitä. Mutta joo, kaikki opettajat valittivat minun äidille siitä, että mulla oli liikaa mielipiteitä ja kyseenalaistin heidän opettamiaan asioita. Sen sijaan, että mua olisi pidetty älykkäänä ja palkittu, että en vain aivottomana istu pulpetin takana, he vihasivat minua pohjattomasti :D (oikeasti olin koko kouluajan kiltti oppilas, lukuunottamatta tuota yhtä seikkaa.) Niin siis tuo aikaisempi avautuminen syntyi Orwellin 1984-kirjasta, mitä en ole lukenut. Mulle itselleni toistaiseki ainoa 5 tähden klassikko on ollut Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo, mutta ehkä mä alan vähän jo kyllästyä siihen, kun olen lukenut sen niin monta kertaa jo. Mulla on paha tapa lukea kirjoja liian usein. Esimerkiksi Ronja Ryövärintytärtä päädyin vihamaan viimeisellä lukukerralla. Nyt yritän vältellä viimeisen kerran lukemista Ylpeyden ja ennakkoluulon kohdalla, että en vihaisi kirjaa. Tosin, tein erikoisen ratkaisun ja ostin joululahjaksi itselleni kirjasta toisen suomennosversion. En tiedä.. no se oli vaan pakko ostaa :D Muiden klassikoiden kohdalla, mitä en tietenkään koulussa ole lukenut (nuo edellä mainitut on luettu kouluaikaan, Ylpeys ja ennakkoluulo lukiossa tosin)... Kuin surmaisi satakielen oli ihan luettava, mutta mä vihasin monta kohtaa niin kovasti, että kirvoitti minulta jopa räntin, vaikka annoin muistaakseni 2,5 tähteä sille. Muiden lukemieni klassikkojen kohdalla on joko jäänyt kesken, tai sitten eivät ole jääneet mieleen, yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Luulin, että en pitäisi kirjasta, annoin luvan jättää kesken, eli Sieppari ruispellossa (uusintasuomennos, ei sillä slangilla kirjoitettu versio). Huomasin vain, että teksti etenee silleen ihan sutjakkaasti, että kyllä sitä voi lukea. Joskus 50 sivun kohdalla aloin ihmetellä toistoa ja luin tarkemmin (en tiedä, onko termi oikea, mutta minusta se kuvaa sitä) ja huomasin, että siinä käytettiin vyörytystekniikkaa. Sanotaan jotain epäröiden, sanotaan se uudelleen vähemmän epäröiden, sanotaan se sama asia ehdottomana totuutena ja loppuun lisätään vielä, että tämä on totta. Kun huomasin tämän, tajusin, mistä kirja oikeasti kertoo, mitä en ole kovinkaan monen arvioissaan kuullut mainitsevan. Tämän takia kirja nousi mulle 4,5 tähden arvioksi. No se näistä klassikoista. Noin muuten, musta tuntuu, että siedän ihan hyvin yhden tähden arvioita asioista, joista pidän. Musta se on ehkä hauskaa, että on eriäviä mielipiteitä, vain tietenkin mielipideasioista. (Ihmisoikeuskysymykset esimerkiksi eivät ole mielipideasia.) Ja niin, koska kirjoitan usein suomalaisille kirjatubettajille romaanin pituisia vastauksia, niin pitäähän mun lisätä vielä sellainen asia, että kun ikää on kertynyt jo enemmän kuin se kaksikymmentä ja pari vuotta päälle, niin aikakäsitys muuttuu. Se, mikä tuntui absurdilta tai vuosikausien pitkältä aiemmin, on kuin viikon autopilot -työskentely töissä ja sitten kaikki onkin jo heti siinä. Koronakin oli mukamas vain 2 vuotta sitten (tiedän, että epidemia on läsnä vieläkin, hieman yli neljän vuoden jälkeen sairastin ekan koronan tänä keväänä), eikä melkein viisi vuotta sitten, mitä se oikeasti on. Nyt oikeasti lopetan tämän romaanin elämästä, elämästäni ja kirjoista.

Ite en pystyis lukeen noita, kun suuttuisin jokaiselle kommentille..😅😅 Mitä oot mieltä uudesta ensi vuonna tulevasta Nälkäpeli kirjasta?