Ymmärrettiin sentään puhua ihmisestä, kun puhutaan megatrendeistä jotka ovat todellakin itsestäänselvyyksiä. Ns. tavallinen ihminen tässä yhtälössä on se, joka vaikuttaa lopulta kuitenkin eniten tulevaan. "Tutkitut" megatrendit kun herättävät meissä paljon erilaisia ajatuksia. Havaittavissa myös on, ettei ihmistä ehkä kiinnostakaan ja yritykset huomaavat näitä trendejä seuratessaan osuneensa harhaan.. 🤔 Veikkaan yllätyksiä.
Sitra ei sano muuta kun itsestään selvyyksiä. Sinne pääsee kun muistaa tarpeeksi asioita ulkoa ja kammata tukan. Voi helposti korvata teköäly puppugeneraatoreilla
Huomionarvoista on muuten sekin, että juuri transformatiivisen oppimisen näkökulmasta esimerkiksi tämä "digitalisaatioloikka" nähdään mahdollisuutena. Mitä opetusmateriaalien sisällöt ovat ja miten niiden mahdolliset pelillistetyt kannustimet toimivat? Kun puhutaan esimerkiksi suostuttelevasta teknologiasta samoissa tiloissa kuin puhutaan transformatiivisesta oppimisesta, kuinka veteen piirretty viiva on sen kanssa, mikä on suostuttelua ja mikä jotain aivan muuta? Entä tosimaailmallisen sosiaalisen vuorovaikutuksen merkitys? Toisistaan eristyneet, näyttöihin keskittyvät tulevaisuuden muutosagentit eivät välttämättä jaa epäluulojaan tai tietoaan poikkeavista näkemyksistä vertaisilleen, ainakaan valvotun tietojärjestelmän ulkopuolella. Opetellaan laittamaan raksit "oikeisiin" ruutuihin ja hyppimään renkaista, mutta todellinen asiaosaaminen tai kyky soveltaa tietoa uusiin tilanteisiin voi jäädä heikommaksi. Jos taas oppimateriaalit on suunniteltu asenteelliseen ohjaukseen, nämä sisäänrakennetut piirteet saattavat haitata sen oppimista, miten erotetaan suoranaiset todennettavat faktat mielipiteistä tai tarinoista. Mutta eihän se ole niin justiinsa, kun ekososialist-... "ekososiaalinen sivistys" über alles.
Kahvihuoneeseen tulee henkilö joka ei osaa suomea. No ei kai sinne firmaan mennä kahvittelemaan? Itse työssä tosiaan pärjää pienemmällä sanavarastolla.
Tulevaisuudentutkimus on osoittautunut varautumisen mahdollistavan toiminnan sijasta tavaksi ujuttaa laadittuja odotuksia ihmisten mieliin ja yhteiskunnallisesti merkittäviin prosesseihin. Se on paljolti ikään kuin oman ideologian toteutumisen manifestointia, muiden ihmisten hyväuskoisuutta hyväksikäyttäen. Se hämärtää ennusteiden merkitystä ja asianmukaista käyttöä. Sitten naureskellaan jälkikäteen miten ei mennytkään ihan nappiin, mutta tavoite ja tarkoitushan oli silti ainakin eettisesti jollain tapaa oikea, kun oli päätetty oikein etukäteen. Menetyksistä viis.
Sitra on oiva esimerkki siitä että meillä on liikaa korkeasti koulutettuja ihmisiä. Sitra on ihan täysi puppugenaraattori. Johonkin nämä ihmiset pitää tunkea suojatyöpaikkoihin sitra on käytänössä sosiaaliturvan muoto korkeasti koulutetuille ihmisille.
Kaikista kuvottavinta tässä jaksossa on se, että Sitran edustaja työskentelee oppimiseen liittyvien kysymysten kanssa. Transfornatiivista oppimista tosiaan ollaan ajamassa...
Laajennas mietettäsi, ei aukea mitä kuvottavaa oppimiseen liittyvissä kysymyksissä on. Mikä on transformatiivinen oppiminen? Valtion rahoilla maksettu aikuisoppiminen, ChatGPT4-vetoinen itseopiskelu vai työpaikkakoulutus?
@@samimiettinenJakson perusteella uskaltaisin väittää, että vieraalla on hyvällä todennäköisyydellä Foucault, sekä ehkä muita vähemmän menneinä vuosina muodikkaita postmodernisteja ja Paulo Freire opiskeltuna. Transformatiivinen oppiminen liittyy keskeisesti kasvatukseen, jolla tavoitellaan aktivismin kouluttautumista. Vasemmiston epärehtejä metkuja, joilla valjastetaan julkinen kasvatusjärjestelmä omiin poliittisiin tarkoitusperiin, vanhempien luottamuksen hyväksikäytöstä viis. Varmaan saadaan päälle niitä kehnompia Pisa-tuloksiakin ja kasvanutta henkistä pahoinvointia, josta saadaan ehkä oivaa työntovoimaa aktivismiin, josta yritetään saada se henkisesti palkitseva toiminta. Vapautuksen aatteesta puhutaan, sekä siitä miten sen oppeja on sisällytetty kestävän kehityksen täytäntöönpanon keinoihin.
Suomessa luodaan jo nyt kovaa vauhtia sukupolvea, jonka asiaosaaminen on heikompaa myös siksi, että heitä on kasvatettu saamaan tunnustusta ideologisen indoktrinaation mukautumisesta, ideologian eduksi. Kannattaako nähdä vaivaa helpomman vai vaikeamman aihepiirin hallinnan eteen? Opettelenko tekemään jotain vaikeaa vai toistamaan ideologiset liturgian? Jos haluan paremman arvosanan, tuhlaanko aikaani myös siihen höpömpään sisältöön, vaikka tuon ajan voisi käyttää myös rakentavasti. Ymmärrän että voi olla vaikeaa ymmärtää miten laajalle tämä indoktrinaatio on jo normalisoitu, mutta nyt on aika herätä.
Transformatiivisen oppimisen ympärillä on myös melkoinen linna ja piha -puolustus. Mutta takaa löytyy lopulta Freire ja Habermas. Kriittinen teoria ja vapautuksen aate.
Sitran pisteet laskevat joka kerta, kun sen edustajille altistuu. Tulevaisuudentutkimus voi osoittautua sekin tulevaisuudessa käänteishistorialliseksi esoteeriseksi frenologiaksi. Naamioiduksi poliittiseksi vaikuttamiseksi. Jotain pientä totuudensiementä kääritään johonkin huomattavasti haisevampaan. Ehkäpä tulevaisuus avautuisi avarampana ja parempana ilman Sitran kaltaisia myllyjä.
