Tuhkalannoitus on parasta mitä voi käyttää turvepohjaisilla metsäpaikoilla. Meillä ojittiin suota 40 vuotta takaperin. Muutama vuosi annettiin olla, tietysti kaivumaat levitettiin. Alettiin tuhkata. Tuhkausta kesti 5 vuotta. Jona aikana alkoi taimettumaan. Nyt on jarjestelmällisesti Tukkeja jotka on 35 - 45 cm. Silloi kun se suo ojittiin ja alkoi olla 3 metrin pituista taimikkoa ja vuosikasvut lähes 50 cm vuosi. Monet jotka sen näki sanoivat että mitä tuolle on tehty kun naapurinpuollelle kattelee niin siellä on vain nevamantyjä. Silloinen isäntä vain sanoi että olen vain katsellu kun puut kasvaa.
Tällainen selväsanainen asiantuntija on ihan parasta antia. Täyttä asiaa silleen että sen ymmärtää tällainen hiukan tyhmempikin metänomistaja. Tällaista lisää ehdottomasta👍
Osittain outoja kasvupaikkatyyppinimityksiä. Ymmärrän jotta maailma muuttuu kun olen opiskellut metsäasioita 1960-1970-luvuilla. Oudointa oli kuitenkin se, että metsän lannoitus voi muuttaa kasvupaikkatyyppiä.
Kasvupaikkatyypin ajatuksena on kuvata kasvualustan ravinteisuutta, mille puulle ravinteisuus on sopiva kasvatettavaksi ja tapahtuu käytännössä opaskasvien avulla. Kasvi viihtyy tietyn ravinteisuuden vallitessa. Kun lannoitetaan, ravinteisuus lisääntyy, jolloin myös kasvupaikkatyyppi voi vaihtua.
Turve tietenkin maatuu, eli hajoaa, samalla "maanpinta" laskee eli nyt puhuttiiin jo turvekankaasta, ei enää muuttumasta, se muuttaa kasviilisuutta jo sinänsä ja lannoituksen myötä tulee ravinteisemman kasvupaikan kasveja, puulajeista koivun ja kuusen määrä kasvaa.
