Näin masennus vaikuttaa identiteettiin 

Mulla alkoi myös 17-vuotiaana ongelmat mielenterveyteni kanssa. Ne paheni oikeastaan kunnolla vasta ollessani 20-vuotias. Nyt 23-vuotiaana tuntuu, et ahdistuksesta ja masennuksesta on noustu. Ei vielä täysin toivuttu, mutta ero on suuri. "Paranemisprosessin" myötä olen tajunnut hurjan paljon uutta omasta identiteetistäni, ja koen, että tunnen itseni aika hyvin. Jännittävä nähdä mitä itse viiden vuoden päästä 28-vuotiaana ajattelen ja miten voin. Kiitos (jälleen kerran) mieltä avartavasta ja samaistuttavasta videosta! 🌞

oot aivan ihana ja puhut tosi tärkeistä aiheista!! kiitos.

voi noora, mä en tiiä mitä sanoa kun vain että tää video kosketti. jäin vaan kattomaan ja kuuntelemaan kun sä puhuit jotenki nii hienosti. en oo koskaan ennen kommentoinu youtube videoon mut tää jotenki sai ajattelemaan. oot kauheen kaunis persoona, kiitos

Tykkään kehua ihmisiä mut ujona ihmisenä uskallan tehdä niin harvoin, mut onnistuit taas vetämään mut kuorestani :D Mä en tiedä mikä siinä on, mutta sä ja sun olemus vaan jotenkin muistuttaa mua kaikista niistä jutuista, jotka on hienoja tässä elämässä. Eli siis kaikista jutuista, joiden takia elämä kannattaa todella elää ja kokea (ja jotka unohtaa helposti). Sä kuvailet asioita tosi kauniisti ja liikuttavasti, oot jotenkin tosi vilpittömän oloinen 🌻💛 oot hieno!

Oii ihana noora! Et pysty käsittää miten paljon autat mua mun omien asioiden käsittelyssä♥️ Kiitos!

Sun videot on vaan ihania❤ Itse kun on vaikeina aikoina ahdistunut, kaipaisi tukea ja kaikki vaan tuntuu pahalta, nää videot rauhoittaa. Puhut jotenkin vaan niin rauhallisesti ja asiallisesti niistä vakavistakin asioista ja puhut myös siitä, mistä kukaan ei oikeasti tiedä tai kehtaa kysyä. Videoihisi myös samaistuu todella helposti. Tuntuu hyvältä huomata, ettei ole yksin näiden asioiden kanssa. Kiitos sulle😘❤

Osaat pukee sanat jotenki tosi kauniisti! Omakohataista kokemusta ei tollasesta oo mutta ymmärsin hyvin mitä tarkoitit.

oot niin älyttömän upea ihminen. tästä(kin) videosta oli taas super paljon apua mulle ja tää auttaa käsittelemään näitä asioita mitä käyn läpi. sun videot jotenkin rauhottaa mut silloin kun ahdistaa tosi paljon tai ei pysty tehdä mitään ja tää on taas yks niistä videoista. ihanaa että on olemassa sun laisia ihmisiä. osaat pukea ajatukset niin kauniisti sanoiksi ja puhua vaikeistakin asioista. ääää oon niin onnellinen siitä että löysin sun kanavan

mä pidin tästä videosta paljon. mä myös samaistun sun kokemukseen siitä, miten hankala se kuva itsestä on muodostaa kun mielenterveysongelmien takia ei ole aikoihin oikeasti nauttinut mistään. oon itsekin vähän lähiaikoina pohtinut että millainen ihminen mä oikein olen ilman sitä masennusmörköä, joka on pitkään vienyt mun kokemuksista sen mielekkyyden. toivottavasti sä saat kasattua niistä palikoista sen linnan, ja muutenkin kaikkee hyvää sulle!

Ihan paras video! Oon 38 ja rupeen pikkuhiljaa tajuamaan, että kuinka paljon omasta potentiaalista on jäänyt täysin unholaan tän masennuksen ja ahdistuneisuuden takia. Onneks oon tajunnu hakee apua ja tässä sitä nyt ihmetellään, että kukas mä olinkaan ja mitä mä halusinkaan tältä elämältä? Huh. Parempi myöhään ku ei millonkaan. Kiitos sun rohkeudesta avata näitä asioita

(oot niin kaunis!) Resonoi kyllä vahvasti. Ite just nousemassa yli 10 vuoden masennus- ja traumakuopasta ja on kyllä niin semmonen olo että ai tämmöstäkö maailmassa voi olla! Vähän samanlainen tunne ku sillon kun sai ekaa kertaa silmälasit päähän: maailma kirkastuu tavalla jonka et tienny olevan mahdollinen. Myös toi ajatus että pitää uudestaan tuoda elämäänsä ne asiat mistä on pitäny on hullun viisas. Mulle ehkä isoin asia mitä en oo pitkään aikaan tehny mutta joka tuottaa mulle iloa on maalaaminen ja kuvataide ylipäätään. Täytyy tehdä joku taistelusuunnitelma että millä kaikilla keinoilla voisin antaa itelleni taas taidetta, kuitenkin sellasilla annoksilla että se ei uuvuta. On jännä nähdä että meneekö tässä nyt toiset 10 vuotta lääkkeitä syödessä ja elämää opetellessa - nyt ainakin tuntuu että tää ei tuu olemaan mikään lyhyt prosessi. Silti päällimmäisenä on järjetön onnentunne siitä että oon vieläkin elossa, että oon tullu läpi siitä kaikesta. Tää "reclaiming my identity" on ihan pikkujuttu siihen verrattuna että voisin olla nyt haudassa

Sulla on kaunis ääni. Oot myös tosi inspiroiva ja samaistuttava. Uskomatonta❤️

Oi vitsi. Voisimpa vain sanoa kaiken miten paljon nämä sun videot auttaa ja valaa uskoa. Tämäkin niin monesta kohdasta liikutti. Kiitos!

💓 tärkeä video. Mulla on vähän samanlaisia kokemuksia kun sulla ja oon suunnilleen samaa ikäluokkaa. Ihana että löyty niin samaistuttava video, helpottavaa. Kiitos tästä, en ole törmännyt tämänlaisiin aiemmin. 💖

Onnistut jotenkin lisäämään näitä videoita niin oikeisiin aikoihin ja kiteyttämään sellaisia asioita ja ajatuksia sanoiksi, joita tarvitsisi kuulla, mutta joita kukaan muu ei sano tällä tavalla. Kiitos ❤

Tilasin sun kanavan vasta tänään, kun Kalenterikarju teki sen "tilaa nämä kanavat" videon. Vaikka tää on siis eka video, jonka sulta nään, niin tykkään nyt jo paljon.

Mä oon nyt 9 luokan lopulla, mua on oikeestaan aina 1-2 luokasta asti kiusattu henkisesti ja fyysisesti. Sitte tuli ylä aste uus koulu ja uudet ihmiset ja se ei menny hyvin kiusaaminen jatku mä masennuin 7 luokan puolessa välissä pahemmin, 8 luokalla tuli viiltelyt ja ittensätappamis yritykset itsetuhosten ajatusten lisäks. Mä en ole saanu sitä apua mitä mä tarvitsen tai olen yrittänyt saada. Hyvä esimerkki fyysisestä väkivallasta muhun kohdistettuna on se että mulla on pari kylkiluuta murtunut tälläkin hetkellä, mut ei mulla muuta toivottavasti muilla menee paremmin.

Oot niin inspiroiva. Aurinkoa, naurua ja onnellisuuden fiiliksiä sulle.

Oon kyl niin ilonen et löysin sun kanavan, pystyn hyvin samaistuu sun ajatuksiin ja inspiroit!

Ymmärsin heti mitä tarkoitit. Mulla myös alkoi saman ikäisenä masennus. Kuvioihin tuli viiltely ym. Pidin pelaamisesta pelikonsoleilla/tietokoneella, piirtämisestä, sarjojen katselusta ja elokuvista. Unohdin ne. En ole piirtänyt vuosiin, enkä edes halua enää. Pelaaminen onnistuu ehkä kerran kuukauteen. Uusien sarjojen aloittaminen on vaikeeta, ja elokuvan valkkaaminen vaatii ponnisteluja. En tiedä miksi näille mun "harrastuksille" on käynyt näin, mun keskittymiskyky on ihan olematon, joka on varmaan osasyy. Nykyään en koe olevani masentunut muuta kuin ehkä lievästi. Kausia tietty on jolloin on pahempia alamäkiä. Mutta nykyään on paljon tasaisempaa.

Kiitos. Hyvin kuvailtu mitä itsensä menettäminen on. Onnea itsensälöytämisen kanssa. 😊

Pisti kyllä video miettimään ja antoi itselle jonkun verran tsemppiä oman masennuksen voittamiseen. 2v sairastanut ja nyt alka pitkästä aikaa näkyä valoa elämässä.

herätti ajatuksia omastakin elämästä. aloin miettimään, miksi en koskaan ota omakuvia tai ainakaan julkaise niitä. miksi en enää halua mitään. miksi päivät kuluvat niin nopeasti ja miksi unet muistuvat vain usvaisena. tai ehkä se johtuu vain nuoresta iästäni, en tiedä.

En tiiä mitä kommentoida mutta silti haluaisin jotain sanoa. Sen nyt ainakin että näin masentuneena/masennuksesta toipuvana toi mielekkäiden asioiden kadottaminen tuntuu tutulta. Toi sun lista oli kuitenkin jotenkin lohdullinen, tajusin ettei niiden asioiden tarvii olla mitään elämää mullistavia. Oon ite tosi laiska kirjottamaan asioita ylös vaikka uskon että se mitä luultavimmin auttais mutta jotenkin toi miten kuvailit sitä hetkeä (saan kerätä itteni uudestaan kasaan) sai mussa pienen motivaatiokipinän aikaan. Joka tapauksessa kiitos tästä videosta ja tästä kanavasta! Ja vielä erityismaininta sun viikkovlogeille, pelkkää rakkautta

Sun videoiden avulla mun on helpompi ymmärtää omia mielenterveysongelmiani 💖 Se mua ennen ahdistikin, etten ollut kiinnostunut/pystynyt tekemään asioita, joista pidin. Nyt mielenterveys on vähän paremmalla mallilla, mutta näistä videoista saan apua vielä valoisampaan tulevaisuuteen 💕

Ei vitsi mä oon ihan samaa asiaa tekemässä kun sinä. Tein jopa tommosen listankin "mistä hanna tykkää". Ja ne asiat jotka kirjotin oli yllättäviä. Oma identiteetti on yllättävän outo käsite.

Upea video. Samaistuin moniin tunteisiin. Omalla kohdalla isoimmat identiteettikysymykset on herännyt loppuunpalamisen myötä, kun yhtään mikään ei kiinnostanut enää. Sitten kun pikuhiljaa alkoi taas löytää iloa asioista, kyseenalaisti monia asioita. Eikö tämä kiinnosta, koska olen masentunut vai eikö se kiinnosta, koska se ei enää ole osa mua vai oliko se koskaan mua?

Ihan kamalaa, sanoit asioita joita oon pitkään jo pallotellut takaraivossa. En oo vaan saanu siitä ajatusryöpystä mitään kiinni, mutta sun puhe oli mun omien ajatusten oikolukija. Ihanan voimaannuttavaa, että en oo yksin tän kanssa (etkä sinäkään). Olet hyvä :)

Sä puhut jotenki tosi kauniisti ja runollisesti tai jotenki filosofisesti ..en osaa oikei sanoo

oli tosi kiinnostavaa kuunnella sun ajatuksia☀️

Toivon kovasti että sun kanava saavuttaa velä monet kymmenet tuhannet silmäparit! Nää videot auttaa tosi paljon myös mua😊 Ja Noora, muista että se ei ole ollenkaan sun syy että unohdit ne asiat joista pidit. Se on masennuksen syy. Oot kuitenkin vielä sen verran nuori että elämää on paljon edessä!😊 Mä myös ite ymmärrän sua tavallaan. Mä ite oon ihan hukassa itteni kanssa enkä enää jaksa tehdä niin paljon asioita kun ennen. Ja en edes osaa sanoa että mistä tykkään ja mitä elämältä haluan. Tosin oon vasta 14 että ei sinänsä kiire, mutta haluasin saada elämästä kiinni. Mulla ei ole diagnosoitu masennusta, mutta mun elämäntilanne on nyt sellanen, että kun tuun koulusta en jaksa mitään muuta kun nukkua. Joku vetää mut vaan sängyn pohjalle ja nukun useita tunteja. Muun ajan käytän paskassa olossa vellomiseen, syömiseen, RU-viden ja Netflixiin.. En vaan enää jaksa mitään muuta. Elämästä on tullut tosi tylsää eikä se todellakaan ole enää samanlaista kun ennen. Kaikki on muuttunut niin paljon. Pienenä lapsena rakastin seikkailla ulkona ja tehdä kaikkea muuta kivaa. Nykyään mulla on jäljellä enää murto-osa siitä elämänilosta mitä mulla joskus oli. Ehkä saan sen vielä takaisin. Anteeks sekavasta kommentista😅

En ikinä oo samastunu mihinkään niin paljo ku nyt! Juku! Musta tuntuu et oon täysin persoonaton ku masennus on syöny musta kaiken

Hyvä video💕

En oo varma oonko kommentoinut siihen toiseen videoon, mutta mul on just nyt ollu vuoden sama tilanne, et en enää saa tehtyä asioita mitä ennen tykkäsin tehä tai, jos alotan tekemään niin siit ei tuu samaa mahtavaa tunnetta, ku ennen :( Samaistun noihin oloihin mitä sulla on myös ollut/on.

Samaistuin isosti tähän.

Mä ymmärrännnn miltä susta tuntuu!!!

Moi! ❤ Löysin sun kanavan eilen Kalenterikarjun vlogin kautta. Tää on eka vlogi, jonka katon sulta. Kolahti. Sanoitat munkin kokemia asioita tosi hyvin. Diagnoosin sain vasta 2v sitten, mutta olen sairastanut masennusta asteikolla lievä - vaikea jo noin 10 vuotta. Jään seuraamaan! 😊 (mä kirjoitan masennuksestani ym. osoitteessa www.lily.fi/blogit/7-miljardia-aarettomyytta )

Sentään oot eläny, ees vähän ;__; Itsellä aina ollut ongelmia niin ei ole oikein.. elänyt koskaan... Miltä se kaksuuntanen tuntu sulle? Tuntuko se että se on "sun"?

Aitoo. (Y)

Mul tippunu joukkuelajit vaik tykkään ku ei must tykätä tai sillee oon hiljane 😝

Vau. Kuulostaa tutulta.

Katkeruus sairaudest joo, sinne meni nuoruus 😔