OSA5 laajentaa käsitystä siitä, kuinka trauma vaikuttaa meissä ajattelun ja toiminnan reaktioina ja kuinka pelkoon ehdollistunut trauma-kehomme on monien tiedostamattomien haitallisten ajatusmallien ja toimintojen taustatekijänä.
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Kehosta kadonneet: Traumassa erillistyneen kehomielen palautuminen
Meistä jokainen on jossain määrin traumatisoitunut. Väite palautuu siihen, että jo varhaisissa kiintymyssuhteissamme olemme jääneet vaille tunteidemme hyväksymistä. Kun olemme olleet häpeissämme, iloisia, pelokkaita, surullisia tai vihaisia, tunteemme on saatettu ohittaa, mitätöidä tai selittää pois. Jos tunteidemme ohittaminen liittyy vielä johonkin hetkellisesti sietokykymme ylittävään tilanteeseen, on tämä meille aina traumaattinen kokemus. Alamme lopulta epäillä tunteidemme oikeanlaisuutta, jos niitä ei ole vahvistettu myötätunnolla ”oikeiksi”. Me eroamme rakkaudesta ja alamme suhtautua pelkoon ja häpeään ehdollistuneen minäkäsityksemme kautta maailmaan. Meistä moni kärsii tunteiden, impulssien, tarkkaavaisuuden ja kognitiivisten toimintojen säätelyn häiriötilasta, eikä ole tullut nähdyksi diagnoosikeskeisessä järjestelmässämme. Kehomielemme katkennut yhteys näkyy meissä pelkoina, häpeänä, syyllisyytenä, autoimmuuniseurauksina, henkisinä ja fyysisinä kipuina, mielen ahdistustiloina ja pahimmillaan elämän halun menettämisenä.
Me onnistumme palaamaan rakkauteen ja rauhaan, jos saamme aivojen, mielen ja kehon tuntemukset yhdistymään tietoisen läsnäolon vaikutuspiirissä. Matka kehomielen eheytymisessä kulkee alhaalta ylös, minkä aikana me alamme tietoisesti helpottamaan kehossamme olevaa pelkoreaktiota. Matka kulkee myös ylhäältä alas, missä me vahvistamme itseämme terveemmillä ihmissuhteilla. Oman toimijuutemme voimanlähde on lopulta tietoisuus sisäisestä ja ulkoisesta tilastamme. Mitä paremmin me olemme tietoisia itsestämme eli kehomielestämme, sitä paremmat mahdollisuudet meillä on hallita omaa elämäämme. Sen tietäminen mitä tunnemme, on askel siihen miksi tunnemme. Jos me tiedostamme ulkoisen ja sisäisen ympäristön turvallisuuden ja turvattomuuden jatkuvat tunnevaihtelut kehomielessämme, meillä on mahdollisuus toimia vuorovaikutustilanteissa myötätuntoisesti; itseämme ja toisia kohtaan.
Rakkaudellisin terveisin,
Jussi Pajuniemi
Kehollis-dialektinen valmentaja
jussi@filiusfila.fi; 040 7241012
4 дек 2021
