Pakolaiset itärajalla 

Kun Venäjältäkin puskee pakolaista maahan.
Facebook: / t0rillatavataan
Twitter: / t0rillatavataan
Google+ (jos joku muka oikeasti käyttää sitä): plus.google.co....
Torilla Tavataan - Pakolaiset itärajalla
Kun nyt kerran olit niin innokas, että ihan painoit ''näytä lisää'' -painiketta videon kuvauksessa, kerro toki kommenteissa mitä olit mieltä! Arvostan myös kovasti mielipiteesi osoittamista videon peukutuksella (suuntaan tai toiseen). Mikäli haluat pysyä ajan tasalla tulevista videoista, kannattaa kanava tilata! Jaa linkki videoon ihmeessä myös ystävillesi. Kiitos mielenkiinnosta!
Usein kysyttyjä kysymyksiä eli FAQ:
Mistä nää äänet on?
- www.oddcast.com....
Millä teet nää videot?
- piirrän hahmot paintilla, nauhoitan äänet Audacityllä ( www.audacitytea... ) ja editoin Lightworksillä ( www.lwks.com/ )
No tulipa taas jälleen kerran uusi pakolaisaiheinen video. Niistä nyt tuntuu riittävän juttua joka uutislähteessä jatkuvasti niin minkäs teet. Tässä lähiaikoinakin ja aiemminkin on ollut tapetilla Venäjältä itärajan kautta tulevat pakolaiset, jotka koostuvat hyvin useiden eri kansallisuuksien edustajista. Jopa Intiasta on joitain pakolaisia tullut. Vanhat kunnon irakilaiset tulevat ilmeisesti edelleen suurimmaksi osaksi Tornion kautta sekä pääosin muita reittejä. Vastaanottokeskukset täyttyvät jne. Vuosi 2016 tulee olemaan jännittävä, varsinkin sitten, kun ilmat taas lämpenevät. Edellisvuodesta kuitenkin vain puolet oli tällaista uskomatonta pakolaisvirtaa. Jos tämä koko vuosi jatkuu sillä tahdilla, ollaan pian aika kusessa, mutta nähtäväksi jää, mitä tapahtuu.
National anthem eli kansallislaulu, nimeltään Maamme:
Oi maamme, Suomi, synnyinmaa,
soi, sana kultainen.
Ei laaksoa, ei kukkulaa,
ei vettä, rantaa rakkaampaa,
kuin kotimaa tää pohjoinen,
maa kallis isien.
On maamme köyhä, siksi jää,
jos kultaa kaivannet.
Sen vieras kyllä hylkäjää,
mut meille kallein maa on tää,
sen salot, saaret, manteret
ne meist on kultaiset.
Ovatpa meille rakkahat
koskemme kuohuineen,
ikuisten honkain huminat,
täht´yömme, kesät kirkkahat,
kaikk´kuvineen ja lauluineen
mi painui sydämeen.
Täss auroin, miekoin, miettehin
isämme sotivat,
kum päivä piili pilvihin
tai loisti onnen paistehin,
täss Suomen kansan vaikeimmat
he vaivat kokivat.
Tään kansan taistelut ken voi
ne kertoella, ken?
Kun sota laaksoissamme soi,
ja halla näläntuskan toi,
ken mittasi sen hurmehen
ja kärsimykset sen?
Täss on sen veri virrannut
hyväksi meidänkin,
täss iloaan on nauttinut
ja murheitansa huokaillut
se kansa, jolle muinaisin
kuormamme pantihin.
Tääll´olo meill on verraton
ja kaikki suotuisaa,
vaikk onni mikä tulkohon,
maa isänmaa se meillä on.
Mi maailmass on armaampaa
ja mikä kallimpaa?
Ja tässä, täss´ on tämä maa,
sen näkee silmämme.
me kättä voimme ojentaa
ja vettä rantaa osoittaa
ja sanoa: kas tuoss´ on se,
maa armas isäimme.
Jos loistoon meitä saatettais
vaikk´ kultapilvihin,
mis itkien ei huoattais,
vaan tärkein riemun sielu sais,
ois tähän köyhään kotihin
haluamme kuitenkin.
Totuuden, runon kotimaa
maa tuhatjärvinen
miss´ elämämme suojan saa,
sa muistojen, sa toivon maa,
ain ollos, onnees tyytyen,
vapaa ja iloinen.
Sun kukoistukses kuorestaan
se kerran puhkeaa,
viel lempemme saa hehkullaan
sun toivos, riemus nousemaan,
ja kerran, laulus synnyinmaa
korkeemman kaiun saa.
Listalle