Saataa olla vähän subjektiivinen näkemys, mutta nämä sanoitukset ovat niitä tuntemuksia joita itse koin kun sairastuin muutama vuosi takaperin keskivaikeaan masennukseen. Varsinkin toisen versen ensimmäinen kohta viittaa ihan suoraan kevätmasennukseen: "Iskee joka kevät joka vuosi vähän pahempana , Vähän lähempänä vähän laajempana." Itselle masikseen kuului myös vahvana ajatuksena kaksi asiaa - Se että kaikki tuleva tulee menemään vituiksi ja että pieni onnelisuuden tunne, oli vain merkki että kohta mennään taas pohjaan. Sanoin että onnelliset hetket elämässä ovat niitä hetkiä, kun oksentaessa saa jossain kohtaa otettua pienen henkäyksen ilmaa keuhkoihin. Sairas ajatus näin jälkeenpäin. Masennus ei ole mustaa, vaan päättymätön harmaa massa. Kun taivas ei ole enää koskaan sininen, hankkikaa apua. Olisikohan siinä avauduttu tarpeeksi? Loistava biisi - näitä lisää maailma! Tai jos Kertoo Paprun omasta sielunmaisemasta, niin sitten on outoa pyytää lisää, kun tietää että on raskas tila. Eiku ei näitä lisää tai siis jos auttaa tai en tiiä.
Tää biisi saattaa kuvata ahdistusta. Esimerkiksi mä en usko, että asiat on hyvin, jos kaikki on pelkästään hyvin ja näyttää täydelliseltä. Sehän on epätodennäköistä, varmasti jossain on olemassa epäkohta, joka on joko huomaamatta tai sitten sitä tahallisesti piilotellaan. Aina pitää olla joku ongelma, joka pitää jalat maassa. Pahimmissa ongelmissa voi vahingossa tuntuakin siltä, että kaikki on hyvin, ainakaan silloin ei tarvitse enää miettiä sitä, onko jokin ongelma, jota ei ole huomannut. Silloin voi joko luovuttaa, heittäytyä virran vietäväksi tai pohtia rauhassa vastausta pulmaan.
Mun nähdäkseni iso osa näistä biiseistä kertoo henkisestä pahoinvoinnista, että siinä mielessä hyvä juttu vaan jos näiden biisien toteutuksesta pystyy nauttimaan ilman että sisältö osuu ja uppoo
Kiitos Paavo. Ei Henri. Kellokoskenmielisairaalasta. Autoin. Ei riittänyt. Jos on juuri täysi-ikäinen. Mutta rohkea mies. Ei ilman päihteitä toki. Psykoterapia on kaikille todella hyvä. Ei tarvitse kuolla nuorena vaan vanhana ja onnellisena. Suurinta rakkautta on päästä irti ja antaa elää omaa elämää niin että ei tarvitse olla kenenkään terapeutti eikä äidin/isän korvike
Paperi T:llä on uskomaton kyky kuvittaa omat tarinansa musiikin voimin. On kuin kappaleet olisivat tyhjä canvas, johon Henri maalaa teksteillään ja olemuksellaan täydellisen harmonian. Tässäkin tapauksessa hän saa erittäin negatiivisen ja jollain tavalla traagisen tekstin toimimaan ikään kuin iloisena kerrontana. Amazing. Simply amazing.
Vaikka nää muut kommentoijat väittääkin että tää kommenttisi olisi jotenkin tyhmä, niin mä olen aivan eri mieltä. Mun mielestä on just siistiä että musiikkii saa ihmiset ajattelemaan asioita tämmöisellä syvällisellä tavalla. Erittäin hyvin ilmaistu!
Musiikki herättää tunteita, ja hän kertoi siitä, mitä ajatuksia ja mielipiteitä tämä biisi hänessä aiheutti. Jotkut vois vaan sanoa että biisi on hyvä tai huono ja jatkaa eteenpäin, ja toiset taas jäävät miettimään asioita tarkemmin ja kirjoittavat ajatuksiaan pidemmin tänne kommentteihin ja se on näin ollen syvällisemmin ajateltu ja muotoiltu mielipide. Mun mielestä se on hienoa
Paperi T:llä on uskomaton kyky piilottaa tylsät ja kliseiset ajatuksensa muka näppärien ja kaukaa haettujen vertauskuvien taakse. Ulkokuori vaikuttaa kiehtovalta viime vuosisadan vassaritaiteelta, mikä puree tämän aikakauden lukiolaistyttöihin, jotka posteljoonihatut päässä baunssaten fiilistelevät kaikkea muutakin tekotaiteellista paskaa mistä eivät oikeasti ymmärrä hölkäsen pöläystä. Kuin maistelisivat kyykkyviinejä pikkusormi pystyssä.
2024kuuntelen yksin alkuyöstä ja 100warmana valvon tän yön kun vetänyt 1ghyvää vauhtia.Sitä on vielä 12g.Toivottavasti nukun seuraavan.Kyllä.Hyvä biisi tähän hetkeen.Yksin pireissä ja hyvää musaa
