Ekalla kuuntelukerralla uus levy ei vakuuttanut. Kuitenkin jokaisen kerran jälkeen olen vakuuttunut siitä että Musta Laatikko on bändin paras levy. Tämä johtuu siitä, että kun muista on puuttunut kantava äänellinen ja teemallinen yhtenäisyys toisinkuin tästä, jonka jokainen biisi kauniisti kertoo yksinäisyydestä ja kaipuusta. Vaikka en oo muuten suomimusiikin fani, helposti huomasin että tämä levy on erityisesti ottanut vaikutteita suomirokin huipuista, joka yhdistettynä Pariisin Kevään unen- ja taianomaiseen yleissoundiin tuottaa ihan uudenlaisen kokemuksen. Nähdään Toukokuussa Tavastialla, en malta ootta näit biisei livenä
Mä en tahdo hajoo kappaleiksi Suuret voimat repii mua eri suuntiin Aamu ennen valoo, muutu valve uneksi Olet siinä ja mun haparoivat sanat yrittää lauseiksi Me ei olla satuolentoja, ei Fantastisen todentuntuisia unii Vaan me ollaan totta ja tässä me istutaan Ollaan hiljaa ja katsotaan Maisemaa niinkuin se ei olis ollut silmien eessä vielä äsken Hän saapuu mun luokseni pimeydessä Hän saapuu mun luokseni pimeydessä Ja niin mä haluan vain Tulla sun luo, tulla sun luo Ennen aamun ... Mä haluan vain Tulla sun luo Tuijotin silmiin Näin outoja voin niin Ne sai mut uskomaan ja estää öitä nukkumasta Ja mä yritän pysyä yhtenä kappaleena Täynnä armoo, päivät armoo, mut mä kaipaan lakkamatta Ja mä haluan vaan Tulla sun luo, tulla sun luo
Itselläni tuli videosta mieleen Dafnen tarina käänteisesti. Fiilistelevä video, joskin omaan makuuni syväteräviä kuvia oli liikaa... Peukkua ylös kuitenkin musiikin ja videon hienosta yhteen kuuluvuudesta!
