En oo ku vaa 14v eikä mulla ole mitään oikeutta puhua nostalgiasta tän biisin kans mut tää on kyl kultaa. Vanha suomalainen musiikki on aliarvostettua.
Vai oikein "vanha" suomalainen musiikki. Hah. No , välittämättä siitä, mikä on kenenkin silmissä vanhaa, tämä rallihan edustaa aikakauta, jolloin suomalainen musiikkibisnes oli pääsemässä eroon enemmän ja vähemmän laiskojen käännösbiisien kierteestä. Radion hittilistoillakin tämä rallatti sen verran tiheään tahtiin, ettei se aliarvostettuakaan ole. Eikä se, että ystäväsi eivät sitä kuuntele, tee siitä sellaista. Moniko ikäisistäsi tietää atte blomin ? Niinpä.
Olen syntynyt vuonna 1989, ja äitini kertoi, että hänen oli PAKKO nauhoittaa tämä c-kasetille, koska aina kun tämä kappale tuli radiosta, niin mulla oli "kaikki seis" ja aloin tanssia kuin hypnoosissa. Ei siinä mitään, mutta kun kappale loppui, niin huusin kuin syötävä. Omia hermojaan säästääkseen siis nauhoitettu ja soitettu repeatilla. Enkä ole vieläkään kuullut tarpeeksi, yhä edelleen aivan loistava!
I don't fully understand the lyrics and might never be able to know their full meaning, but there's something beautifully poetic about them. Thank you for sharing this song 😄
I'm Finnish and have been listening to the song for over 30 years. I understand the words, but I still don't understand what the song is about in the end
Pekka Juhani Ruuska on suomalainen laulaja, lauluntekijä ja äänilevytuottaja. 1980-luvun alussa Ruuska kiersi maata Livingstone-yhtyeessä ja esitti gospelpainotteista musiikkia. Syntyi: 11. lokakuuta 1958 (ikä 61 vuotta), Helsinki Lajityyppi: Pop Albumit: Yhdestoista hetki, Iso OO, Ohrankeltainen kuu, Mustaa valkoisella. Levy-yhtiöt: Parlophone, Warner Music Finland Oy, Universal Music Oy, Sonet Records fi.wikipedia.org/wiki/Pekka_Ruuska
Rafael Santos,kommentistasi tykkää monikin!....Samoin olen pyydellyt anteeksi kun yritän espanjaa vääntää! en ole moksiskaan jos joku sana menee väärin.
Hieno biisi! Tuo hienoja muistoja mieleen. Eka suomalainen biisi jonka kuulin vuonna -90 kun muutin Suomeen. Siitä asti olen aina kuunnellut tätä, ehdottomasti paras 😊
Kaikkea paljon, eikä yhtään mitään. Kun kuitenkin lähtee pilkkomaan tätä, siinä on kaikesta jotakin, ja se on pelottavan ajankohtainen. Tykkään rytmistä, sävelestä, äänestä, runoudesta; Rafaelin Enkeli, pyhä arkkienkeli, on suojelusenkelin esikuva, siinä kahdestoista syy miksi tykkään tästä. Ja muistot! 🥰
Muistoja, Ruokabaaria pitäessäni aina aamuisin äitini kanssa tehtiin sämpylöitä kun porukat tuli aamukahville ennen töitä ja lounastauolla,sama musiikki soi oli meinaan nappi musiikki.
Tässä on jotain niin mielettömän tunnelmallista ja nostalgista. Varmaan niitä ensimmäisiä viisuja, joita pienenä poikana laulelin karaokessa Hyvä ku mikä.Niin tota... Kun on kuullut tän joskus 80- luvun loppupuolella livenä, jolloin Ruuskalla oli vielä kiukkua ja menoa, ei voi kun sanoa että Edu Kettunen olis pitänyt ampua ajoissa. Sehän tän levyn tuotti ja kuohitsi Ruuskan samanlaiseksi itkemiseksi mitä itsekin veti.
"Kumpi voittaa, Ilves vai Tappara?", kysyi minulta töissä johtaja Mikä minä olen sille vastaamaan, kun ei se suostunut kottia antamaan Anna minulle lunastukseni, ole minulle rahapelin enkeli...
Juuri siitä syystä upein suomalainen sanoitus koskaan. Kumpi voittaa karhu vai leijona? Puhutaanko tässä eläimistä vai Suomesta ja Venäjästä vai jostain ihan muusta. Kappaleesta löytyy vielä vuosikymmenten jälkeen uusia ulottuvuuksia.😊
yhessä kirjassa luki sanoituksista jtn sellasta, että kappale on kirjoitettu ulkomailla, muistaakseni jossain kehitysmaassa (mikä näkyy kertsin sanoissakin) ja Ruuska yritti aina kirjoittaa uuden lauseen/rivin/tms vastakohdaksi edelliselle. :) hienot ne on, ne sanat. ^^
Kimmo Paaso Turpa kiinni Kimmo! Ihan sama leuka ja nenä. Fledasta puhumattakaan. Kuka vittu tässä nyt sanoi mitään kauneudesta? En nyt ottanut siihen kantaa, että kumpikaan olisi susiruma tai joku vitun Adonis. Saman näköisiä jätkiä ja hyvä biisi, ei mul muuta
Joskus 25+ vuotta sitten, olin laskettelurinteen lähel ettiis pupui. Toi soi kajareist ku iso jänis hyppäs hangenalta. Pam. Söin sillon viel lihaa. Oli iha hyvää, ei sitkeetä ku padas haudutti. Jäi siks soimaan päähän tarvittaessa.
+Heikki Mäenpää 70 luvulla eli työtä tekevä mies, eikä kituuttanu kuin nyt. Ei ollu maailmaa tasapäistetty, eikä puolta asioista kielletty ja loppua rajoitettu. Äijät kävi vielä armeijan, eikä ollu näitä 2 päivän maitojunalaisia.
Jaa, että ei oo Suomi muuttunut sitten -70...missä helvetin tynnyrissä sä asut? Sokeakin näkee muutoksen ja kuuro kuulee sen. Neuvostoliitto ei tuhoutunut, vaan se siirtyi pykälän länteen päin. Siellä yritettiin pyörittää yhteiskuntaa ilaman työntekoa, niilläkään luonnonvaroilla ei onnistunut. Nyt Suomi yrittää vasemmiston "johdossa" samaa. Ne jää, jokka uskoo sen onnistuvan, ne jotka näkee tulevan, lähtevät ajoissa. Yhteiskunnan tuet pitää lopettaa kakilta, tai sitten ne pitää kohdentaa niihin jotka tätä maata pyörittävät.
T'ää biisi on tosi hyvä, Ja mustuttaa mua Persian lahden sodasta, ku tos lauletaan "Hemo kaa olohuoneisiin, ku pelättiin että Saddam heittää Israeliin Hermokaasu kärkisii ohjuksia, niin olin silloin 9v v1991 aina ku ilma hälyytys tuli piti mennä teipattuun huomeeseen kaasunaamat päässä...
Tosi hyvä kappale tämäkin on =D Siis miks nuoret ei jaksa kuunnella tämmöistä? Ite oon viel koulus mut mä tykkään kuunnella kaikenlaista iskelmä musiikkia.
"Nykymusiikki" niinku kyseessä ois joku homogeeninen massa. Kannattaa joskus kokeilla uuden musiikin ettimistä esim netistä, eikä vaan nelosen radiokanavilta. "Nykymusiikissa" on esim bändejä, joita luulee 70-lukulaisiksi ennen ku joku sanoo, että biisihän on vuoden vanha. Muutenki "nykymusiikki on paskaa" on sellanen kommentti, jonka sanoo lähinnä ernut (erilainen nuori) ja keski-ikäset joiden "musiikin kuuntelu" tapahtuu lähinnä radiosta autossa työmatkalla. Pointti on, että "nykymusiikki" ei tarkota mitään muuta, ku valmistusvuotta. Tuolla on niin helvetisti uutta musaa, että jos sieltä ei löydä yhtään mielestään hyvää bändiä, niin ei oo kyllä ees yrittäny. Maailmassa on katsokaas muitaki bändejä ku ylen ja nelosen soittolistoilla olevat.
tepetti Luulen että kyseessä on joku vähän elämäänsä tyytymätön, eronnut mies, joka muistelee vanhaa rakkautta. Mies kaipaa Rafaelin enkelimaalausten edustamaa viattomuutta ja rauhaa. Muutenkin keski-ikäisen miehen näkökulmasta jokapäiväisiä, ahdistavia asioita, kuten kolmannen säkeistön mediapaineet yms.
Kertoo anteeksipyynnöstä. Pyydetään armahdusta. + kertoo että ei tässä mitenkään polvillaan olla "Kuka sanoi että askel painaa jo? Olen kevyt kuin sudenkorento". Kertoo myös etten osannut pomolle veikata voittaako venäjä vai Suomi lätkämatsin. Muuten puhdasta tajunnanvirtaa.
Vaikka kaikkea kokemaansa ei voikaan aina sanoiksi pukea, silti voi kertoa asiat niinkuin ne ymmärtää ja sisäistää. Järjellä ja tunteella niissä rajoissa kuin kyvyt riittävät. Laulun (Rafaelin Enkeli) sanoman koen seuraavalla tavalla. Ujon pojan tarina väreineen, harmaa ei ole mustaa ei valkoista, yön pimeydessä kulkien ja naisilta armoa anoen. "Ole minulle Rafaelin enkeli." Huoria peläten ja äidin neuvoja muistaen, niihin edelleen turvaten: Älä ole liian utelias ("äiti neuvoi että tuijottaa ei saa") jotta et joutuisi sitä katumaan, maksamaan liian kovaa hintaa mielenkiinnostasi väärään kohteeseen. Vaikka sitten noihin kadun huoriin ja heidän tarjoamaan tietynlaiseen rakkauteen. Niin ei pidä myöskään unohtaa maailman kylmää ("routainen maa") ja sen tarjoamaa vaarallista petollisuutta. Käärmeet tuon vaaran vertauskuvana. "Krokotiilit New Yorkin viemäreissä" vaarallisen utopian symboleina (valheelliset mainokset yms. roska). Kuvat ("kuvia vielä kuvien jälkeenkin") ovat niin unikuvia ja kuvia muutenkin. Joillain ihmisillä on ns."valokuvamuisti" sekä usein myös video- ja kamera tallenteensa. Ja ne lapset sitten, nuo turvattomat mutta niin aktiiviset uuden elämän alut..."Kuka laittaisi niille edes kengät pieniin jalkoihin." Eli takaisi sen turvallisen elämän, ruuan, lääkkeet ja vaatteet. ."Videotykeillä" saa usein "suolaa haavoihin", kun muistelee menneitä. Valokuvat ja elokuvat tuovat aina mieleen jotain, eivätkä nuo muistot ole välttämättä kivuttomia ja tuskattomia.