Kun aamulla selasin FB-muistoja, tämä tuli vastaan ja jälleen kerran liikutuin koskettavasta esityksestä. En silloin aamulla tiennyt, että Peltoniemen Hintriikka oli oikeasti viety meiltä pois. Juuri äsken luin uutisen.
Olen jossain aiemmassa elämässäni kritisoinut Liisa Tavin ilmaisua (jäähyväiset aseille tms.). Nyt kaikki takaisin... Minä se hölmö olin; Jos nainen vetää tällaisen vedon niin omat aiemmat kritiikit joutavat ihan varmasti huussin pohjalle.Hieno/ Upea!
Kaustisalaiset, ja myös omat vanhempani, jotka tunsivat Peloniemen Hintriikin, kaustilaisen ”purppuri-pelimannin” ja Konsta Jylhän (kappalhen säveltäjän, joka oli Rebekka vaimonsa kans vieraillu kotonamme), eivät voinhet sulattaa näitä sanoja, koska Hintriikki oli vauraasta talosta ja kaiken lisäksi mies ja kaustislaisen mestaripelimannin Konsta Jylhän pitkäaikainen pelimanni-kaveri ja hyvä ystävä. Hintriikin poismeno kosketti Konstaa syvästi, ja hän suru-uutisen kuultuuhan sulukeutui kamarhinsa ja sävelsi siellä tämän surumarssin siltä istumalta. ...Tämä kappale on minulle erittäin tuttu varhaislapsuudestani asti, eikä siihen silloin ollu sanoja ollenkhan. Tunsin kuitenkin sävellykseen liittynhen tarinan, ja aina kun kuulin kappalhen, oli minun vaikia pirättää itkua .... on vieläkin. Ajattelin aina sitä, kuinka Hintriikin arkkua kannethin hauralle ja purppuri-pelimannit marssivat arkun peräsä soittaen tätä marssia ... Jos valittaishin maailman kaunein musiikkikappale, niin luulenpa, että tämä voittais .... mutta vain purppuripelimannien ja Konsta Jylhän esittämänä. Vain Konsta osas nostaa tämän kappalhen "sfääreihin" . Konsta sai viulunsa (ja kuuntelijat) itkemgän, kun hän soitti tätä kappaletta.
Reino Helismaan muistokonsertista. Rautavaara esitti ko. konsertissa ainakin kappaleet Rakovalkealla & Kulkuri ja joutsen. Rautavaara itse kuoli n. 7 kuukautta tämän konsertin jälkeen.
