Kävimme kalalla jälleen uusilla kalapaikoilla Kainuun korvessa, Puolangan Suolijärvellä, eli HiltusenLauran kotijärvellä. Niinpä siinä sitten vihdoin kävi, että päädyttiin pilkille hyvälle ahvenpaikalle. Ahvenpilkillä olikin tällä kertaa lopulta vauhdikasta! Pääsimme keräämään ahvenet pitkään riviin, pienimmästä suurimpaan. :) Nyt on sitten rospuuttoajalle, jolloin ei kalalle järvelle pääse, ahventa pakkasessakin!
Ahventa pilkittiin pystypilkeillä. Eskolla ja siskon pojalla oli siimanpäässä Jasun luottovehkeet eli värikkäät papukaijat ja minulla Kuusamon Uistimen kupari Siipi-Leija. Hetken jo ajattelin, että en minä mitään saa, kun tällä kertaa värikkäät pilkit olivat ahventen mieleen. Kuitenkin sain minäkin sitten muutaman kalan! Oli mukava kalastaa nyt, melko lämmin keli ja kalan syöntikin osoittautui lopulta hyväksi.
Tällä kertaa ahvenen ottipaikkana oli noin 2-3 metrin syvyys ja karikkoinen ranta, jossa syvyys tuntui ihan muutaman metrin välein vaihtelevan tosi matalasta (1,5 metristä) maksimissaan 3 metriin. Kalat tuntuvat pikkuhiljaa hakeutuvan matalampiin rantavesiin ainakin täällä päin. Aluksihan me olimme pilkillä paljon syvemmällä, mutta siellä ei ainakaan sillä hetkellä tullut kuin yksi erikoinen tärppi HiltusenLauralle. Paikanvaihdos osoittautui oikeaksi ratkaisuksi, ja niin se hyvä ahvenpaikka on nyt löytynyt!
Jottei ihan pelekäksi kalastukseksi mee, niin pitihän sitä ihan pikkusie rassinkihommiehi tehä. Äidin autoon nyt moottorin ilmansuodatin laiteltiin paikoilleen ja lyhyt valo. Sitten aateltiin testata, olisiko Lynx Forest Fox -moottorikelkkamme vielä parempi käynnistymään, kun vaihdetaan siihen sytytystulpat. Tulpanvaihto moottorikelkkaan oli helppo homma ja virkisti kelkan käynnistymistä sekä käyntiä. Kyllä se oli paikallaan.
Mites muualla nyt kalahommat: Onko saanut syötäväksi asti kallaa? Kommenttia saapi heittää! Kiitos kun katsoit videon. Seuraavaan kertaan siis! :)
16 мар 2024
