Tässä jaksossa puhutaan kuolemasta. Pelkääkö Alona kuolemaa? Miltä tuntuu haudata oma perheenjäsen? Kuuntele Sporityssa: open.spotify.c... Seuraa meitä somessa: @alonakuusisto @nisohombre
Mua vähän häiritsee että toinen kattoo puhelinta kun toinen kertoo näin avoimesti todella raskaasta aiheesta. Olis voinut laittaa puhelimen sivuun ja kuunnella ihan 100%.
Jep samaa mieltä täysin! Tosi epäkunnioittavaa yleisestikin, kun toinen puhuu niin kattoa kännykkää samaan aikaan, ihan sama kenen kans keskustelee. Ja varmaan pystyis olla podijakson verran irti puhelimesta.. ainakin pitäis pystyä olla mun mielestä 😅
Mulla on tosi pahaa kuolemanpelkoa.. lasten tai omaa pelkään kausittain, niin pahasti että itken ja mietin suunnitelmia miten kaikki järjestyy jne jne.. toivottavasti joskus helpottaa 🙏
Hienoa että teiltä löytyy rohkeutta käsitellä aihetta jonka moni kokee vaikeaksi tai epämiellyttäväksi joko voimakkaiden henkilökohtaisten tunteiden (jotka on monesti seurausta kuolemasta) vuoksi tai usein myös niiden tunnelatausten käsittely- ja hallintakyvyn puuttumisen takia (ja nekin voi johtua esim. siitä kuolemasta tai siitä ettei ole tarvinu aiemmin käsitellä niin voimakkaita ja ristiriitaisia tunteita)
Järkyttävä tapaus Nico sun veljen kohtalo.. Oon niin pahoillani teidän läheisten puolesta.. toivottavasti tutkinta pian ohi ja saatte veljelle oikeutta ja tekijät vastuuseen. Vaikka suomen "elinkautinen" on ihan pelleilyä.
Minäkin olen menettänyt tädin, se tuntui lähemmältä jopa kuin oma äitini. Koska tapahtuma oli pitkä, siis syöpä ja hoidot, tiesi mitä voi tapahtua. Tädin menetys on tuntunut kovalta iskulta, ihan jo sen takia että hän oli hyvä ihminen. Ei mitään katkeruutta jäänyt hänen kanssaan. Päinvastoin. Muistot jäi 💗 Tälle kesää jouduin pyöräni kanssa kolariin suojatiellä, olin niin shokissa että en tajunnu että olisi pitänyt tilata siihen poliisit. Toisaalta pääsin tolpilleni ja pystyin kävelemään ensiapuun. Toisaalta kun mietin, siitä ei jäänyt minulle mitään traumaa siis pidemmäksi aikaa, onneksi. Ei edes pelkoa. Mut aina on tiestysti pelko että jää ns. kitumaan kipuihin tai vuodepotilaaksi. Ja kyllähän noissa tilanteissa elämänfilmi pyörii silmissä. Ja sen jälkeen miettinyt ketkä ihmiset ovat minulle tärkeitä tuonkin tapahtuman jälkeen, kun oon vaikka kertonut tapahtumasta tms. Tiedätte mitä tarkoitan. Lapsen puolesta sitä on aina sydänsyrjällään. "kuhan nyt ei vaan tapahtuisi mitään". Hänelle tottunut aina puhumaan että hän on tärkein maailmassa. Ja kuolemastakin puhuttu. Sehän on yks asia tässä elämässä, eikä missään nimessä saa olla tabu
Osan ototot ja ite menetin viime vuoden marraskuussa henkirikoksen uhrina mutsin jonka kaa ei oltu 15v tekemisissä ja oon vast 18v mut silti tiedän tasan tarkkaan mitä oot käyny tai käyt läpi toki tekijä oli väkivaltainen miesystävä joka oli pahoinpidellyt mutsia 10 vuoden ajan ja yrittäny 2020 tappaa mutsin ja sai siittå sillon pari vuotta mut siis oireita mul oli unettomuus ahdistus ja ruokahalun menettämine toku käytiin jouluukuus asunnolla mis mutsi olu saanu surman nii hakee muistoks esineitä mut se näky ku tajus er se veri lammikko ja verinen sänky ja veri tahroja seinillä niii on sun läheisen nii ja räst just kaikesta tuli tasan vuos viimeviikolla ja tekiä sai 10v10kk ja joutuu maksaa mulle ja isoveljel 4k korvaukset mut niit ei tulla saamaan ikinä ku ei oo tekijä päuvääkäön tehny töitä ja omaisuuttakaan ei ollu mut jos tästä oon selvinny ilman et join pahaan oloon tai ahdistukseen nii selviin mistä vaan
